Nauttikaa köyhyydestä.
Köyhyyshän on ihanaa. Saa aivoille jumppaa kun joutuu vertailemaan hintoja ja esim katsomaan mistä saisi jonkun lapsen toivoman asian halvemmalla. Saa kasvattaa itse vihanneksensa yms eli ruoka on luomua. Saa kierellä kirppiksiä eli se on ekologinenkin valinta. Köyhyydessä on valtavasti hyviä puolia, miksi niistä ei puhuta?
Kommentit (3)
Nauttisinhan minä, ja tavallaan nautinkin. Mutta kuitenkin kismittää, koska minulla olisi muutakin tekemistä. Paha tehdä väitöskirjaa ja ylipäätään kaikkea sitä tähdellistä, mitä varten minut on koulutettu, kun elämä kuluu peruselämiseen niinkuin eläimellä. Eli nauttimisessa on syntinen sävy.
Olen ryhtymässä yrittäjäpuolisoksi. Miestä järkyttää nähdä, miten valmis olen käyttämään aikaa säästääkseni sen viimeisenkin sentin, vaikka en ole luonteeltani pihi. Joudun opettamaan itseni uudelleen ajattelemaan aikaa resurssina. Köyhyys on sitä, että antautuu ajattelemaan, ettei minun aikani maksa mitään eikä minulla muutenkaan paljon arvoa ole. Niin nöyryyttävää ja vaikeaa kuin köyhyysläksy onkin ollut oppia, vielä järkyttävämpää on yrittää opetella siitä pois.
Suhtaudun raivokkaasti yhteiskuntaan, joka julistaa köyhyyden ihanteita koulutetuille ihmisille, joiden ei todellakaan pitäisi antautua köyhyydelle, koska se on heidän resurssiensa täydellistä tärväämistä. Siinä riistetään meiltä myös henkinen pääoma.
Minä vertailen hintoja, kasvatan vihanneksia ja käyn kirppiksillä. Ensi kuussa käyn hakemassa uuden auton, jonka hintalapussa lukee noin 45 000 euroa. Mainitsemasi köhyyden ilot voi siis saada olematta köyhä.