Loppuuko romantiikan kaipuu jossain iässä?

No mutta miksi haluaisit olla järkevä ja viileä? Niitä on jo aivan liikaa!

Vierailija kirjoitti:

No mutta miksi haluaisit olla järkevä ja viileä? Niitä on jo aivan liikaa!

Koska tämä kuitenkin on ennen kaikkea todellisuuspakoa ja todellisuuteen palaaminen tapahtuu aina ennemmin tai myöhemmin. Minusta ja puolisoista ei nyt vaan mitenkään saa romcom-paria kuin ihan sekunneiksi kerrallaan. :-D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta miksi haluaisit olla järkevä ja viileä? Niitä on jo aivan liikaa!

Koska tämä kuitenkin on ennen kaikkea todellisuuspakoa ja todellisuuteen palaaminen tapahtuu aina ennemmin tai myöhemmin. Minusta ja puolisoista ei nyt vaan mitenkään saa romcom-paria kuin ihan sekunneiksi kerrallaan. :-D

Ap

Tiedän tunteen ap,mutta itse uskon että kaikilla on jokin tapa paeta todellisuutta.Eivät edes ne päälle päin viileät ja järkevät aikuiset voi kestää järjissään jos ovat koko ajan tässä maailmassa.

Jotkut unelmoivat,toiset ryyppäävät,jotkut lukevat kirjoja,jotkut käyttävät huumeita,jotkut pelaavat,sosiaalisesssa mediassa roikkuminenkin pitkiä aikoja on omalla tavallaan todellisuude pakoilua.

Itse ajattelen,että lukeminen ja leffat ovat kuitenkin harmiton tapa paeta tätä ankeaa arkea.Tiedän ihmisiä,joilla on paljon kuluttavampia tapoja,kuten päihteiden käyttö. Joten romantiikan kaipuussa ei ole mitään vikaa ja järkevä aikuisuus on täysin yliarvostettua.

Ei

Mitä vikaa todellisuuspaossa on? Sehän on virkistävää, ja ihmismielen hieno kyky!

Itse en ole pätkääkään romantikko, mutta kylläkin tykkään fantasiasta ja todellisuuspaosta. Minusta se rikastuttaa elämääni valtavasti, eikä siitä ole mitään haittaa kellekään, ei itselleni eikä muille. 

Kiitos vastaajat. Tiedän järjellä ajatellen että en ole ainoa romcom-friikki. Sehän on isoa bisnestä. Mutta silti nolottaa. Kaikista eniten nolottaa kun olen ihan posket hehkuen näissä kuvitelmahöyryissäni toisten ihmisten nähden. Kotona se.vielä menee, mies ei huomaa mitään ja ilahtuu jos ehdotan petipuuhia.

Kerran jäin esimiehelle kiinni kuumasta kasteesta kun mietin palaverissa ihan muuta. Se oli vaan sellainen sekunnin välähdys mutta kyllä nolotti pitkään. Tästä on onneksi jo aikaa ja on firma ja esimies jääneet taakse. En siis häntä halunnut vaan kelasin jotain romcom-pätkää. Mulla on näkymuisti, pystyn pyörittämään leffoja päässäni kun suljen silmät.

Ap

Hei muuten,oletteko muut romantikot lukeneet L.M.Montgomeryn Sininen Linna-kirjan? Siinä päähenkilö pakenee todellisuutta unelmiinsa,ja kun muu perhe kauhistelee paheksutun juopon touhuja,päähenkilö ajattelee,että juopolla ei ole mielikuvistusta,omaa Sinistä Linnaansa.Siispä mies tarvitsee toisenlaisen,kouriintuntuvamman tavan paeta todellisuutta ja ryyppää.

Kaikilla meillä on omat Siniset linnamme,itse tykkään paeta satujen maailmaan(fanitan Disney-elokuvia),tykkään myös hömppäelokuvista ja rakkausromaaneista.Jos ei voi tehdä muuta niin aina voi unelmoida.Ilman pakoa todellisuudesta olisin varmaan pakkopaidassa pehmustetusssa huoneessa :D

Täällä viiskymppinen romantiikannälkäinen nainen.. aina oon ollut ja tuun varmaan aina olemaan :)

Olen Sinua ap nuorempi ja olen tullut siihen tulokseen, että "romantiikan nälkä" on kausittaista. Ei sitä ikävuodet -toivottavasti-kokonaan poista. Olisi kovin tylsää elää ja olla vain sanoisinko kylmän rationaalisessa maailmassa, jossa ei uskota tai haluta toimia kuin vain tieteellisesti täsmennettyjen ja vahvistettujen (ns.) tosiasioiden pohjalta. Esimerkiksi itse olen sinkku ja tiedän erinomaisen hyvin, että pärjään -ainakin toistaiseksi- oikein hyvin ja erinomaisesti ilman, että minulla on ketään kumppania rinnallani, silti toivoisin, että vierelläni olisi joku, josta välittää ja joka välittäisi. Voisimme yhdessä nauttia kauniista auringon laskusta ja nauttia lasilliset hyvää viiniä ja palaset suklaata. - Jos viimeksi kerrotun purkaisi rationaaliseen muotoon, niin tuhlaisimme aikaamme.... nauttisemmen kahta erilaista epäterveellsiä ainesosia sisältäviää tuotetta, joista toinen... No joo antaa olla.      

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajat. Tiedän järjellä ajatellen että en ole ainoa romcom-friikki. Sehän on isoa bisnestä. Mutta silti nolottaa. Kaikista eniten nolottaa kun olen ihan posket hehkuen näissä kuvitelmahöyryissäni toisten ihmisten nähden. Kotona se.vielä menee, mies ei huomaa mitään ja ilahtuu jos ehdotan petipuuhia.

Kerran jäin esimiehelle kiinni kuumasta kasteesta kun mietin palaverissa ihan muuta. Se oli vaan sellainen sekunnin välähdys mutta kyllä nolotti pitkään. Tästä on onneksi jo aikaa ja on firma ja esimies jääneet taakse. En siis häntä halunnut vaan kelasin jotain romcom-pätkää. Mulla on näkymuisti, pystyn pyörittämään leffoja päässäni kun suljen silmät.

Ap

Mietin,että mikä ihmeen kuuma kaste,mutta se taisikin olla kuuma katse mistä jäit kiinni.Anteeksi,pää jäässä huonosti nukutun yön jälkeen :D Onhan se kiusallista jos ajatukset harhailee väärässä paikassa,mutta sitä sattuu varmasti monille.Ja hyvä jos ne romanttinen hömppä innostaa romantiikkaan myös omassa suhteessa! 

Elokuvassa Valehtelemisen sietämätön keveys kerrotaaan maailmasta,jossa ei tunneta valheita,eikä siis minkäänalaista fiktiotakaan.Ainoat elokuvat,joita siinä maailmassa on,ovat historiallisia leffoja,joisssa kertoja kertoo asioista(näytteleminenkin on "valehtelu,näyttelijähän on olevinaan joku muu).Sitten yksi mies keksii maailman ensimmäisen valheen ja kaikki muuttuu paremmaksi.

Mä olen ainakin mieluummin hömppäromantikko,kuin tylsästi realisti.Todellisuudenpako on joskus elämän suola.Hömppä ja fantasia rulettavat!

Isoäitini oli 98v, tippui pyllylleen kun nousi autosta, mieheni auttamaan, mummo totesi, en kyllä sun kätees tartu, rakastun kuitenkin ja sydän ei sitä kestä.

Mulla on romantiikka kyllä ainakin nuoruuden muodossa hävinnyt kokonaan eikä kiinnostakaan sellainen enää. En haaveile prinsseistä ja satumaisesta onnesta. Huumori ja hulluus vetoavat enemmän, ei huokailu niinkään. Kuulostanpa ronskilta!

Vierailija kirjoitti:

Olen Sinua ap nuorempi ja olen tullut siihen tulokseen, että "romantiikan nälkä" on kausittaista. Ei sitä ikävuodet -toivottavasti-kokonaan poista. Olisi kovin tylsää elää ja olla vain sanoisinko kylmän rationaalisessa maailmassa, jossa ei uskota tai haluta toimia kuin vain tieteellisesti täsmennettyjen ja vahvistettujen (ns.) tosiasioiden pohjalta. Esimerkiksi itse olen sinkku ja tiedän erinomaisen hyvin, että pärjään -ainakin toistaiseksi- oikein hyvin ja erinomaisesti ilman, että minulla on ketään kumppania rinnallani, silti toivoisin, että vierelläni olisi joku, josta välittää ja joka välittäisi. Voisimme yhdessä nauttia kauniista auringon laskusta ja nauttia lasilliset hyvää viiniä ja palaset suklaata. - Jos viimeksi kerrotun purkaisi rationaaliseen muotoon, niin tuhlaisimme aikaamme.... nauttisemmen kahta erilaista epäterveellsiä ainesosia sisältäviää tuotetta, joista toinen... No joo antaa olla.      

Tämä tiivisti hyvin,miksi tästä realistien ja kyynikoiden maailmasta pitää välillä päästä pakenemaan,juuri noinhan asiat ovat  viileän järkevän aikuisen silmissä.Niin ainakin uskoisin,ei ole kokemusta järkevyydestä.