Jos äitini aiheuttaa minulle alennuskompleksin, niin miten niin se että elämäni menee sen takia pieleen ei ole äitini vika?

Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on kenen vika? Mitä se auttaa, että tietää kenen vika? Sinun elämäsi, sinun haittasi, olipa syy kenen hyvänsä.

Kuinka voi vasta nelikymmpisenä tuon huomata? Mutta asianhan voi korjata missä iässä tahansa, ellei halua uhriutua. Ja ihan se ja sama, kenen syytä se on.

Koska jokainen on vastuussa itse omasta elämästään. Toisten tekoihin ja tekemättä jättämisiin ei voi vaikuttaa. Oma elämänsä ja omat teot muita kohtaan ovat ne, jotka rakentavat sinua ja sinun elämääsi. Nuo matkalla kohdattavat vaikeudet ovat niitä, jotka kasvattavat tai lannistavat. Valinta on sinun.

t. Elämän (ja vanhemman) potkima, mutta oikein hyvin pärjännyt ja elämäänsä tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi vasta nelikymmpisenä tuon huomata? Mutta asianhan voi korjata missä iässä tahansa, ellei halua uhriutua. Ja ihan se ja sama, kenen syytä se on.

Eli voin potkia sinua päähäsi, sinua ei haittaa, ettei aiheuttamani vamma ollut oma vikasi?

ap

Tähän ketjuun on kommentoineet monet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole itse eläneet luonnehäiriöisen äidin kanssa. Voin sanoa että se on kamalinta henkistä väkivaltaa mitä ihminen voi kokea, sinun käsityksesi ihmisistä ja maailmasta murentuu ihan täysin. Sinulla on alistettu ja hirveä olo, itsetuntosi on ihan nollassa. Ihan kuin sielusi olisi imetty sinusta pois, sinulla ei ole uskoa tulevaan ja kaikki näyttää toivottomalta ja synkältä. Itsemurha ajatukset valtaavat alaa jatkuvasti, se henkinen tuska on ihan kamalaa. Luonnehäiriöinen äiti jättää jälkeensä hirvittävää tuhoa ja uhrille syviä, emotionaalisia traumoja, joiden kanssa he joutuvat elämään koko loppuikänsä. Ylipääseminen on aivan helvetin vaikeaa, se on helpommin sanottu kuin tehty.

Miten tuollaisen asian voisi jälkeenpäin korjata se joka on "syyllinen"? Ei mitenkään. Joten se ei auta ap.tä, että hän on mielestään löytänyt (ja aivan mahdollisesti aivan oikeinkin) syyllisen. Eri asia, jos jotain konkreettista olisi vaikka varastettu ja se voitaisiin palauttaa. Mutta jos on tehty jotain alistavaa tai aiheutettu alemmuuskompleksi, niin miten sitä voisi korjata? Antaa miljoona rahaa? Tuskinpa tapahtuu. Sanoa, että et sinä ollutkaan koskaan huono? No, miten se auttaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi vasta nelikymmpisenä tuon huomata? Mutta asianhan voi korjata missä iässä tahansa, ellei halua uhriutua. Ja ihan se ja sama, kenen syytä se on.

Eli voin potkia sinua päähäsi, sinua ei haittaa, ettei aiheuttamani vamma ollut oma vikasi?

ap

En ole tuo riempi kommentoija, mutta fyysisellä pahoinpitelyllä ja henkisellä huonolla vanhemmuudella on kuitenkin jotain eroa. Minusta sinä itse ole tehnyt elämäsi vaikeaksi itsellesi ajattelemalla, että koska äiti sitä ja tätä, niin en koskaa voi onnistua missään. Totta kai voit! Sinä itse määrittelet, mitä haluat elämässäsi saavuttaa, ja sitten pyrit niitä tavoitteita kohden - niin kaikki muutkin ihmiset tekevät. Huono äiti on vain tekosyy, jota voit käyttää siihen, ettei sinun tarvitsisi yrittää ja ponnistella itse tehdäksesi elämästäsi sellaita kuin haluat. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta ei ole muillekaan ihmisille. Kaikilla meistä on jonkinlainen "vamma", samassa veneessä tässä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska jokainen on vastuussa itse omasta elämästään. Toisten tekoihin ja tekemättä jättämisiin ei voi vaikuttaa. Oma elämänsä ja omat teot muita kohtaan ovat ne, jotka rakentavat sinua ja sinun elämääsi. Nuo matkalla kohdattavat vaikeudet ovat niitä, jotka kasvattavat tai lannistavat. Valinta on sinun.

t. Elämän (ja vanhemman) potkima, mutta oikein hyvin pärjännyt ja elämäänsä tyytyväinen

Eli sinulle tuli potkimisista kipua ja vaurio, mutta sinua ei haitannut se, koska olit itse vastuussa siitä, että paranet? Entä jos vaurio olisi vielä parantumatta ja olisit menettänyt sen takia vaikka parisuhteen (et luottaisi että kukaan rakastaa sinua)?

ap

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun on kommentoineet monet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole itse eläneet luonnehäiriöisen äidin kanssa. Voin sanoa että se on kamalinta henkistä väkivaltaa mitä ihminen voi kokea, sinun käsityksesi ihmisistä ja maailmasta murentuu ihan täysin. Sinulla on alistettu ja hirveä olo, itsetuntosi on ihan nollassa. Ihan kuin sielusi olisi imetty sinusta pois, sinulla ei ole uskoa tulevaan ja kaikki näyttää toivottomalta ja synkältä. Itsemurha ajatukset valtaavat alaa jatkuvasti, se henkinen tuska on ihan kamalaa. Luonnehäiriöinen äiti jättää jälkeensä hirvittävää tuhoa ja uhrille syviä, emotionaalisia traumoja, joiden kanssa he joutuvat elämään koko loppuikänsä. Ylipääseminen on aivan helvetin vaikeaa, se on helpommin sanottu kuin tehty.

Näin varmastikin, mutta sehän on eri asia tajuta, mikä on johtanut elämän menemiseen pieleen, kuin etsiä syyllistä. Syyllisen etsiminen sinänsä ei paranna mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Siis jos asian huomaa vasta vaikkapa 4-kymppisenä ja sitä ennen kaikki vain on mennyt alemmuudentunteiden takia pieleen ja ollut täysin epätyydyttävää?

Loppupelissä sinä itse päätät millainen sinun elämäsi on. Olet aikuinen niin sitten sinä haet apua ongelmaasi. Jos et hae niin sitten voit syyttää vain itseäsi. Jos yleensäkkään tarvii syyttää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi vasta nelikymmpisenä tuon huomata? Mutta asianhan voi korjata missä iässä tahansa, ellei halua uhriutua. Ja ihan se ja sama, kenen syytä se on.

Eli voin potkia sinua päähäsi, sinua ei haittaa, ettei aiheuttamani vamma ollut oma vikasi?

ap

En ole tuo riempi kommentoija, mutta fyysisellä pahoinpitelyllä ja henkisellä huonolla vanhemmuudella on kuitenkin jotain eroa. Minusta sinä itse ole tehnyt elämäsi vaikeaksi itsellesi ajattelemalla, että koska äiti sitä ja tätä, niin en koskaa voi onnistua missään. Totta kai voit! Sinä itse määrittelet, mitä haluat elämässäsi saavuttaa, ja sitten pyrit niitä tavoitteita kohden - niin kaikki muutkin ihmiset tekevät. Huono äiti on vain tekosyy, jota voit käyttää siihen, ettei sinun tarvitsisi yrittää ja ponnistella itse tehdäksesi elämästäsi sellaita kuin haluat. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta ei ole muillekaan ihmisille. Kaikilla meistä on jonkinlainen "vamma", samassa veneessä tässä ollaan.

Enhän ole tehnyt elämääni huonoksi ajattelemalla, että koska äiti sitä ja tätä, vaan olen ajatellut, etten voi koska MINÄ en voi sitä ja tätä! Ja tämän ajattelun syyllinen on äiti. En minä. Siksihän se juuri onkin vaurio, eikä mikään korjattavissani oleva asia.

ap

Jos olet etukäteen päättänyt, että elämäsi menee pieleen, niin se menee pieleen. Lähtökohdat tällaiselle ajattelulle voivat olla äidissä tai sitten eivät, mutta sinä ole se, joka päätöksen tekee.

Miksi sanotte, ettette hae syyllistä, koska tehän syytätte minua tästä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokainen on vastuussa itse omasta elämästään. Toisten tekoihin ja tekemättä jättämisiin ei voi vaikuttaa. Oma elämänsä ja omat teot muita kohtaan ovat ne, jotka rakentavat sinua ja sinun elämääsi. Nuo matkalla kohdattavat vaikeudet ovat niitä, jotka kasvattavat tai lannistavat. Valinta on sinun.

t. Elämän (ja vanhemman) potkima, mutta oikein hyvin pärjännyt ja elämäänsä tyytyväinen

Eli sinulle tuli potkimisista kipua ja vaurio, mutta sinua ei haitannut se, koska olit itse vastuussa siitä, että paranet? Entä jos vaurio olisi vielä parantumatta ja olisit menettänyt sen takia vaikka parisuhteen (et luottaisi että kukaan rakastaa sinua)?

ap

Ohis, haittasi ja paljonkin, siksi siis hain muutosta tilanteeseeni. Tee sinäkin niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet etukäteen päättänyt, että elämäsi menee pieleen, niin se menee pieleen. Lähtökohdat tällaiselle ajattelulle voivat olla äidissä tai sitten eivät, mutta sinä ole se, joka päätöksen tekee.

En ole päättänyt, päin vastoin, uskoin siitä tulevan upeaa nuorena.

ap

Tässä hyvä artikkeli resilienteistä ihmisistä. Tai siis kaikki ovat jossain kohtaa sitä janaa, kuinka resilienttejä ovat tai eivät ole. Ja siinä voi kehittyä.  On paljon asioita taustoissamme, mihin emme voi vaikuttaa, mutta paljoon voimme. Uhriutuminen ei auta eteenpäin.

http://www.newyorker.com/science/maria-konnikova/the-secret-formula-for…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi vasta nelikymmpisenä tuon huomata? Mutta asianhan voi korjata missä iässä tahansa, ellei halua uhriutua. Ja ihan se ja sama, kenen syytä se on.

Eli voin potkia sinua päähäsi, sinua ei haittaa, ettei aiheuttamani vamma ollut oma vikasi?

ap

Et voi, ja jos niin tekisit, niin kyllä se haittaisi ja paljon. Minä voin syyttää siitä sinua lopun ikäni, mutta auttaako se minua? Mieti nyt vähän lisää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotte, ettette hae syyllistä, koska tehän syytätte minua tästä?

ap

Olet ihana, suurenmoinen oma itsesi.

Rakasta itseäsi ja aloita se irrottamalla äiti itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokainen on vastuussa itse omasta elämästään. Toisten tekoihin ja tekemättä jättämisiin ei voi vaikuttaa. Oma elämänsä ja omat teot muita kohtaan ovat ne, jotka rakentavat sinua ja sinun elämääsi. Nuo matkalla kohdattavat vaikeudet ovat niitä, jotka kasvattavat tai lannistavat. Valinta on sinun.

t. Elämän (ja vanhemman) potkima, mutta oikein hyvin pärjännyt ja elämäänsä tyytyväinen

Eli sinulle tuli potkimisista kipua ja vaurio, mutta sinua ei haitannut se, koska olit itse vastuussa siitä, että paranet? Entä jos vaurio olisi vielä parantumatta ja olisit menettänyt sen takia vaikka parisuhteen (et luottaisi että kukaan rakastaa sinua)?

ap

Ohis, haittasi ja paljonkin, siksi siis hain muutosta tilanteeseeni. Tee sinäkin niin.

No, miten sä korjasit (aivo) vauriosi itse, kun ihmiset sanoivat sinulle, että se on sinun syysi, korjaa se itse? Opiskelit neurokirurgiksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sanotte, ettette hae syyllistä, koska tehän syytätte minua tästä?

ap

Syy ja syyllinen ovat kaksi eri asiaa. Tästä on puhuttu ennenkin, eikö olekin? Tapahtumille on syy yleisimmin ja joihinkin asioihin voidaan osoittaa syyllinenkin, aiheuttaja ainakin. Mutta miten paljon sillä on merkitystä on aivan eri asia. Ja mitä asioita voi korjata jälkikäteen, sekin on eri juttu. Mutta aina voi tehdä sille asialle jotain, uhriutuuko vai ei. Tai kuinka pitkäksi aikaa. Loputtomiin ei vaan kannata käyttää aikaa syyllisen etsimiseen ja osoittamiseen, kun saman ajan voisi käyttää itsensä hoitamiseen ja parantamiseen. Sinä olet arvokas ihminen, jolla on voimaa, kun vain sen löydät itsestäsi.