Minkä iköisenä lapsesi lopetti rattaiden käytön?
Siis en nyt tarkoita, että jos ollut kipeänä myöhemmin tms jouduttu käyttämään kerran tai kaksi, mutta säännöllinen ratastelu loppui missä iässä? Meillä esikoinen oli 2,5v ja kuopus 2v8kk. Jaksoivat tuossa iässä kävellä 2km putkeen.
Kommentit (16)
Meijän pentu on 1,5- vuotias ja juoksee joka paikkaan! Tänään käytiin kaupungilla ja käveli ja kohelsi kadulla.. Sitä liikkumisen riemua on mahtava seurata! Meillä harvoin vaunuillaan niin että muksu on koko matkan istumassa.. Siitä lähtien kun on osannu kävellä niin on myös ulkona kävelty.
2,5-vuotiaasta laitoin kävelemään itsekseen. Kyllä se on vanhempien päätös eikös ?
Eli matkan teosta ei tule mitään ilman rattaita.
Kyllä nää on aika kaukana flegmaattisesta. :D
Kuopus on ollut vipeltäjä ikänsä, oppi ryömimään 3kk iässä jo. Kotona jaksavat mellastaa ihan samalla tahdilla. Usein vielä kävelylenkkien jälkeen jäävät pihaan riehumaan (valvonnanalaisina).
Toisekseen, meillä rattaiden käytön lopettamiseen riitti se, että jaksoi kävellä tarvittavat matkat. En siis mitenkään ennenaikaisesti olisi voinut lopettaa. Kantamaanhan olisin lasta joutunut. Eivät siis nuorempanakaan ole koko aikaa rattaissa istuneet, mutta rattaita ei ole enää nyt otettu ollenkaan mukaan. Hyvin on sujunut silti.
ap
Meillä sitten istuisi pihassa, menisi keinumaan jne. Jos kieltäisi niin itkisi. Ei jaksa, ei jaksa.
Rattaat siis käytössä. Lapsi lähes 3-v. Näkyy tämän ikäisillä muillakin olevan ainakin seisomalauta käytössä.
Meillä puistoillaan 1-2 tuntia. Ei ehkä sitten jaksakaan kävellä kilometrin matkaa yhteensä. Toiset lapset toki kävelee sen ja on puistossa puolisen tuntia ja väsää kakkuja tms ei niin hikistä hommaa.
Miten lasta jaksaa kiinnostaa niin tyhmä tekeminen? Eikö tee mieli juosta ja peuhata?
Ne myyty lapsen ollessa n. 2 v. 8-10 kk ja seisomalauta käyttöön, jossa vanhempi lapsi AINA seisoo matkat.
Ei suostunut olemaan kyydissä, halusi kävellä. Joskus tulee hetkeksi kyytiin, mutta vain sata tai kaksi sataa metriä. Eli kävelee 2 km sujuvasti, omasta tahdostaan. Ja riehuu päälle puistossa ja kotipihalla.
Mutta onkin melkoinen hyperaktiivi ollut aina.
enkä keksi, miten nämä n. 2 km:n (per suunta) matkat pääsisi reippaasti kulkemaan alle 3-vuotiaan kanssa. Usein on tarpeen kulkea pitempiäkin matkoja. Varmaan rattaat jäävät aikaisemmin pois käytöstä niillä, joilla on tapana kävellä maksimissaan kilometrin matkoja ja mennä muut autolla.
Miten tollaista riehuja lasta kiinnostaa kävely? Minäkin ihmettelen. Kävely on kaukana riehumisesta.
Kun on energiaa paljon, se pitää kanavoida monin eri tavoin.
Liikuntaa on muukin kuin riehuminen. Meillä kävellään, juostaan, pompitaan, liu' utaan, poljetaan, kontataan, ryömitään...
12
Kolmevuotiaana ei varmaan enää oteta seisomalautaa juuri mihinkään mukaan. Mutta kun kavereiden lapsia oon seurannut niin kovin yksilöllistä tämä tuntuu olevan.
Matkaa 100 metriä... Kun kaikki on yhtä tappelua uhmaikäisen kanssa, on asioita, joista ei jaksa niuhottaa. Nyt uhma laantumaan päin ja " uskallan" sanoa aamukiireessä, että rataskyytiä ei tipu, nyt kävelet. Lapsi on muutenkin laiska ja " epäliikunnallinen" ollut aina. Viihtyy omissa oloissaan eikä mihinkään ole kiire. Lisäksi itsepäinen kuin muuli eikä anna missään asiassa periksi. Laitapa hänet sitten kävelemän...
No tämäkin etuus lakkaa, kun nuorempi sisarus tulee taloon. Ratsapaikka on mennyttä ja seisomalaudalla on opittava kulkemaan.
Otetaan kävelyt aina kun voidaan (ei tietenkään aina voi jäädä kupeksimaan...) tosi rennosti, ihmetellään maailmaa ja mennään melko paljon lapsen tahdissa. Huomasin heti, että syliin pyytämisessä ja rattaissa istumisessa on ollut pitkälti kiinni tottumuksesta. Ei poika vielä tietenkään pitkiä matkoja jaksakaan kävellä, mutta pikkuhiljaa pidennän etappeja. Meillä on suunnitelmissa toinen lapsi tämän vuoden puolella (syntyisi siis ensi vuonna, kun esikoinen lähemmäs kolme vuotta), enkä aio ostaa kuin korkeintaan sisaruslaudan esikoiselle.
Meillä on superenerginen lapsi, mutta kykenee myös pitkäjänteiseen toimintaan, kuten kuuntelemaan satuja ja leikkimään hiljaa itsekseen remuamisen lomassa. Se varmaan auttaa tässä kävelyn opettelussakin.
Hän ei jaksa kävellä niin pitkää matkaa vielä, vaan pitää tutkia joka paikka. Ulkona muuten kyllä kävelee pitkiä matkoja, mutta ei tiettyyn suuntaan.
Joskus juoksee, hyppii kilometrin matkan, mutta kävely ei kiinnosta.
Onko lapsesi sellainen flegmaattinen kävelelijä, joka kiltisti kävelee, mutta puistossa sitten kököttää hiekkalaatikolla, keinuu jne. Ei niin välitä fyysisistä leikeistä? Ei ole touhottaja luonne?