Mitä tekisit nyt toisin vastasyntyneen kanssa? Minä...
Minä ottaisin vastasyntyneen vauvan sairaalassa viereen nukkumaan.
Silloin en uskaltanut ottaa, kun pelkäsin ruttaavani vauvan. Imetys makuulla oli myös alkuun vaikeaa.
Seurauksena oli, että kukaan meistä (isä, äiti tai vauva) ei nukkunut ekana yönä. Vauva varmasti pelkäsi yksin uudessa maailmassa. Hölmö olin!!!
Tämä tapahtui siis tokan lapsen kanssa. Eka vauva oli niin väsynyt keltaisuudesta ym. että nukkui kuin tukki.
Kommentit (31)
Vierailija:
mutta en ottaisi imetyksestä sellaista stressiä. Toisinsanoen antaisin reilusti korviketta lisäksi muutaman ensimmäisen viikon jälkeen, jos imetys olisi sellaista takkuamista kuin viimeksi. Imetin 18-20 kertaa ensimmäisen kolmen kuukauden ajan, annoin tissiä joka ainoaan inahdukseen yötä päivää. Maito ei silti riittänyt, paino ei noussut ja minä kitsastelin korvikkeen kanssa, sillä tuloksella että kolmen kuukauden jälkeen olin itse niin kuollut univajeesta ja unirytmini häiriintyivät niin totaalisesti, että edelleen, yli vuodenkin päästä, poden jonkinlaista unihäiriötä. Eli antaisin reilusti korviketta ja nauttisin vähän vauvastakin.
vauvalle pienestä pitäen maitoa myös tuttipullosta!!! Ja niin toiselle lapselleni teinkin.
Paskapuhetta, että jos vauva kerran juo pullosta, niin ei enää ikinä suostu tissimaitoa juomaan.
Molempia lapsia imetin vuoden verran, mutta iskällä olisi esikoisen kanssa ollut omiakin hetkiä, jos vauva olisi suostunut tuttipullosta maitoa juomaan.
Siis jos tarkoitat ihan omaan sänkyysi... minä olen synnyttänyt neljässä eri sairaalassa ja jokaisessa tuli vihainen äyskähdys jos uskalsi jättää vauvan viereen nukkumaan.
Hyvähän se on kokeilla eri tapoja. Neljän kokemuksella voisin sanoa että paras tapa on se mistä itse stressaa vähiten. Meillä se on näköjään sitä, että vauva nukkuu vieressä tissi suussa, imetetään pitkään ja annetaan kiinteitä vasta yli puolivuotiaana silloin kuin muistetaan ja ehditään ja lapsi tuntuu olevan nälkäinen, ei pidetä turhia rytmejä ja raahaillaan sitä mukana joka paikkaan. Vauva (nyt jo 1v) on iloinen, se saa unta silloin kun sattuu nukuttamaan ja ruokaa silloin kun sattuu nälättämään ja seurustelua ja kokemuksia runsain mitoin. Hän saa aina olla sylissä kun sylityttää, häntä ei jätetä mihinkään yksin huutamaan.
kolmannen kanssa oli suht koht samanlaista, tosin silloin oli enemmän rytmiä elämässä.
Tokan kanssa opeteteltiin puolen vuoden taistelun jälkeen nukahtamaan itse omaan sänkyyn. Vauva opetettiin myös lähes kokonaan pullovauvaksi. Käytti tuttia. Oli tiukat rytmit.
Ekaa lasta annettiin mummolaan paljon, oli siellä jo ihan pienestä noin parivuotiaaksi 12 tuntia kolmasti viikossa, joi yhtä hyvin pullosta kuin tissistä. Käytti tuttia, nukutettiin rinnalle ja imetyksen louttua 1v iässä vieressä istumalla. Nukkui omassa huoneessaan aina koko yön.
Tuloksista päätellen ekan kohdalla meni pahiten pieleen, tai sitten on muuten vaan vaikea persoona ;) Toka on kiltti mutta myös äärimmäisen heikkohermoinen. Kolmas on " normaalein" , ja tää neljäs liian pieni mitään sanottavaksi ...
sanoin, että eiköhän tämä ole minun vauva ja se nukkuu vieressä, että itsekin saan nukuttua.
Vierailija:
Olisin paljon rauhallisempi. En panikoisi ja ottaisi joka asiasta stressiä.
Lisäksi yrittäisin pärjätä ilman tuttia ja opettaisin vauvan nukahtamaan ilman tuntikausien nukuttamista.
Tekisin kaiken varmaan öbauttiarallaa Anna Wahlgrenin oppien mukaan. Enkä sit tuntis minkäännäköistä huonoo omaatuntoo siitä, etten ole mikään supermamma. Pitäisin enemmän huolta itsestäni ja uskaltaisin olla itsekäskin.
Jos vauva itkisi paljon, en ottaisi sitä henk.koht.
Tampereella on vauvamyönteistä ja äitiä kehotetaan hoitaan mahollisimman paljon itse lasta. Omat 2 lasta on nukkunu vieressä sairaalassa mutta voi lasta pitää vauvalassakin jos väsyttää tai vauva itkullaan pitää koko huoneen hereellä.
Varsinkin synnytyksen jälkeen ekana yönä äidin annetaan nukkua ilman lasta, korkeintaan voidaan herättää tissittelemään muutaman tunnin välein (tai miten nyt sovitaan illalla hoitajan kanssa).
25
Halailisin ja pussailisin vauvaa koko ajan. Vauvat on ihania!
TOinen syö peukkua ja toinen piti minua tuttina ensimmäisen vuoden.
Kolme vauvaa olen kasvattanut leikki- ja kouluikään. Olen oikein tyytyväinen kaikkeen siihen, miten lasten kanssa asiat alkoivat sujumaan, vaikka olinkin melkoinen ummikko esikoisen syntyessä.
mutta en ottaisi imetyksestä sellaista stressiä. Toisinsanoen antaisin reilusti korviketta lisäksi muutaman ensimmäisen viikon jälkeen, jos imetys olisi sellaista takkuamista kuin viimeksi. Imetin 18-20 kertaa ensimmäisen kolmen kuukauden ajan, annoin tissiä joka ainoaan inahdukseen yötä päivää. Maito ei silti riittänyt, paino ei noussut ja minä kitsastelin korvikkeen kanssa, sillä tuloksella että kolmen kuukauden jälkeen olin itse niin kuollut univajeesta ja unirytmini häiriintyivät niin totaalisesti, että edelleen, yli vuodenkin päästä, poden jonkinlaista unihäiriötä. Eli antaisin reilusti korviketta ja nauttisin vähän vauvastakin.