Joskus riittää yksi vieraan ihmisen kirjoittama lause ja sillä hetkellä tajuaa
tai paremminkin muistaa kuka todella sisimmältään on, siis että mitä on, mikä siellä on hyvää, mitä ei saa hukata eikä antaa kadota pois, vaikka sen on sinusta joku tahtonut sulka sulalta nyppiä ja ivailla olemattomaksi. Kiitos sinulle vieras lämmin ihminen. (Tämä vain jonnekin ja samalla ei minnekään.)
Kommentit (4)
Itselleni kolahti joskus huonossa suhteessa pysytellessä lause "siinä vaiheessa kun sun tarvitsee vakuuttaa toista jäämään, on hän jo lähtenyt". Silloin osasin päästää irti. Eikä varsinaisesti kuulu enää asiaan, mutta silloin myös roolit kääntyivät toisinpäin, kun lopetin vakuuttelun ja annoin toisen mennä, että miksen enää yritä, enkä haluakaan... Toinen oli vain tottunut siihen, että minä aina lepyttelen ja yritän ja olen itsestäänselvyys. Sekin oli aika mieltäylentävää, kun irti päästämisen jälkeen se olikin toinen. Mutta oli kuitenkin too little too late...
Läheisen kuoleman jälkeen olisin halunnut kuolla itsekin.Lause "Elävien on elettävä" sai mut jotenkin ymmärtää et elämä jatkuu nyt niiden ihmisten kanssa jotka täällä nyt on ja kukaan ei jää ikuisesti tänne maan päälle kärsimään vaan joku pv lähden minäkin
Olipas tuota plussailtu. :O Tuli yllätyksenä.
Ei tuo toteamukseni liittynyt parisuhteeseen, vaan toisenlaiseen tilanteeseen. ap
Olipa sekavaa enkä ihan pysyny kelkassa mutta paljon hyviä oivalluksia voi tiivistyä yhteen lauseeseen.Itse kärsin nuorena voimakkaasti mustasukkaisuudesta kunnes joku sanoi että siinä vaiheessa kun ihminen pettää on jo jollain lailla luovuttanut omassa suhteessa.Se oli hyvä lause ja ymmärsin että näinhän se on.Se ei ole sen kolmannen ihmisen syy.