Lapsellani ei lainkaan oman ikäisiä sukulaisia, onko täällä ihmisiä joilla sama kokemus itsellä

No jos teillä on iso suku niin eiköhän sinne pian synny toisiin perheisiin uusia jäseniä. Jokuhan se aina aloittaa uuden sukupolven. 

Minulla on kuusi serkkua, jotka kaikki ovat minua yli 10 vuotta vanhempia. Pikkuserkkujani en edes tunne.

Vierailija kirjoitti:

No jos teillä on iso suku niin eiköhän sinne pian synny toisiin perheisiin uusia jäseniä. Jokuhan se aina aloittaa uuden sukupolven. 

On meillä muita lapsia, mutta ovat kauempana suvussa, vanhempia kuin oma lapseni ja eri sukupuolta. Eli heistä ei ole "iloa". Lähipiirissä nuoret ovat juurikin 15-25 vuotiaita ja epäilen, että ensimmäinen heistä tekee lapsen ehkä kymmenen vuoden päästä, jolloin voi olla että meilläkin on toinen lapsi.

Lähinnä tämä näkyy niin, että esim. viikonloppuisin lapsi on lähes aina aikuisten kanssa. Unohdin sanoa, että minulla ei ole myöskään omia kavereita joilla olisi lapsia (kaikki lapsettomia). Ongelma siis on, että lapsella ei ole tarhan ulkopuolella oikeastaan muita lapsia leikkitovereina. Tietysti tähän vaikuttaa ikäkin, koska ei tämän ikäiset vielä kulje pahemmin toisten kodeissa leikkimässä (?). Onkohan tämä vahingoksi lapselleni? On kyllä sosiaalinen, luottavainen ja pärjäävä lapsi pk:n kuvauksen mukaan.

Näetkö nyt peikkoja siellä missä niitä ei ole?

Sama homma. Tosin itselläni kaksoset, aina vaan toistensa kanssa. Minun suvussani toisiksi nuorin henkilö minun jälkeeni täyttää pian 60v.... Minulla ei ole serkkuja eikä sisaruksia joten sukukokoukset on aika surullisia kun ne on yleensä hautajaisia yms. mummojuhlia. Surullista mutta minkäs teet :( Miehenikin onnistuin valitsemaan niin ettei miehen sisaruksilla ole lapsia eikä tule. Sillä on sentään pari serkkua jossain päin Suomea mutta eivät koskaan tapaa.

Entä olekaan älynnyt, että tälläisestäkin pitää tehdä ongelma. Meillä kun ei noita sukulaissuhteita ole.

Kyllä tuon ikäiselle riittää vielä ne päiväkoti kaverisuhteet, ettei heidän vielä tarvitse solmia parisuhdetta. Kaverisuhteiden merkitys korostuu vasta myöhemmin kun osataa itse niitä muodostaa. Vanhemmat on ne tärkein vuorovaikussuhde vielä pitkään.

Tuntuu vain, että kaikki muut lapset ovat muiden lapsien kanssa, eli vanhemmilla on paljon yhteisiä lapsiperhetuttuja jne. ja meidän lapsi aina vain aikuisten kanssa. Sukulaisia tosiaan on paljon, mummojakin (isomummit ja mummit) elossa viisi, vaareja kaksi. Lisäksi muuta sukua. ap

Alat nyt huomautella sisaruksillesi ja miehesi sisaruksille, että serkkuja pitää alkaa tekemään.

Minä en alkanut serkuntekokoneeksi. Sisaruksen lapsilla ei ole yhtä ainutta serkkua, eikä tule.

Oon ainoa lapsi, ei serkkuja. Mulla on kaksi verisukulaista, iät 11v ja 71v. Ihan mukavasti oon silti pärjäillyt ja nämä kaksi muutakin :)

Pistän paremmaksi, me olemme mieheni kanssa molemmat ainoita lapsia. Lapsellamme ei tule siis koskaan olemaan tätejä, setiä tai serkkuja, ei minkään ikäisiä.

Meidän pojalla on 1v3kk vanhempi ja 4kk nuorempi serkku. Nähdään kolme kertaa vuodessa ko lasten synttäreillä. Eli kyllä ne kaverisuhteet tulee jostain ihan muualta.

Vähän helpottavat vastaukset, mutta pitää vain olla itse aktiivinen ja tukea kaverisuhteiden muodostumista sekä viedä harrastuksiin. Ja yrittää olla itse syllistymättä tilanteesta. ap

Minulla ei ole lapsia, haluaisin kyllä, mutta siis minulla itselläni on tosi vähän sukulaisia.

Tunnen vain äitini ja hänen puolen sukunsa. Siitäkin suvusta osa on tuntemattomia ja he, joita olen tuntenut niin moni heistä on jo kuollut. Moni vieläpä ennenaikaisesti, mm. rakkaat serkkuni :(

Vanhimmat serkut vanhempien ikäpolvea, muutama hieman vanhempi joiden kanssa ei lapsena oltu kovinkaan paljon tekemisissä. Mummot ja papat kuolleet, etten heitäkään muista. Muutama kaukaisempi vanhempi ja nuorempi sukulainen, joiden kanssa ollut tekemisissä.

Eivät lapset tarvitse kehittyäkseen samanikäisiä leikkikavereita mihinkään. Aivan yhtä hyvin lapsi voi kasvaa aikuisten seurassa, kunhan hänen kanssaan vaan jaksetaan olla. Oman kokemukseni mukaan näin kasvaneet lapset ovat keskimäärin kypsempiä ja hyväkäytöksisempiä esim. kouluiässä.

Lapsella 1v on yksi serkku 6 vuotta vanhempi ja asuu toisella puolella maailmaa. Pikkuserkkuja ei vielä ole lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pistän paremmaksi, me olemme mieheni kanssa molemmat ainoita lapsia. Lapsellamme ei tule siis koskaan olemaan tätejä, setiä tai serkkuja, ei minkään ikäisiä.

Hyvin kiinalaista :D872

Ap, onko pakko yrittää keksiä elämäänsä jotain olemattomia ongelmia? Sukulaiset tai niiden puute on asia, jolle et kerta kaikkiaan voi mitään.

Miksi sen kaverin pitää olla sukulainen?

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapset tarvitse kehittyäkseen samanikäisiä leikkikavereita mihinkään. Aivan yhtä hyvin lapsi voi kasvaa aikuisten seurassa, kunhan hänen kanssaan vaan jaksetaan olla. Oman kokemukseni mukaan näin kasvaneet lapset ovat keskimäärin kypsempiä ja hyväkäytöksisempiä esim. kouluiässä.

Joo, sellaisia pikkuvanhoja kummajaisia. Minä olin sellainen :(