Lue keskustelun säännöt.
Kuolen kohta tähän ahdistukseen enkä pääse edes lääkäriin.
21.02.2016 |
Tk:n omalääkärille ei saa aikoja. Ei ole kuulemma avannut kalenteria tai jotain. Yksityiselle ei ole varaa. Työpaikkalääkäri käski ulkoilla, ei muuta apua.
Tätäkö tää on Suomen "terveydenhuolto"?!
Kommentit (10)
Menet suoraan päivystykseen asian kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa uudestaan aika työpaikkalääkärille äläkä vähättele olotilaasi
Helsingissä asun ja ikää 40v.
En todella ala menemään jonnekin iltapäivystykseen istumaan 8tunniksi tän takia. Kerran olen paniikkikohtausten takia käynyt ja passittivat varamaan ajan omalle tk lääkärille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asun ja ikää 40v.
En todella ala menemään jonnekin iltapäivystykseen istumaan 8tunniksi tän takia. Kerran olen paniikkikohtausten takia käynyt ja passittivat varamaan ajan omalle tk lääkärille.
Ap
No sitten ei hätäsi ole suuri. Fine, ahdistu rauhassa! Kumma narisija...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sydämessä ole vikaa? Kuulostaa hölmöltä kysymykseltä, mutta joskus voi olla myös fyysinen vaiva syynä paniikkioireisiin. Mutta älä nyt stressaa lisää.
Ahdistukseen liikunta yleensä auttaa, mutta toki joskus on niin paha että tarvitaan lääkitystäkin tueksi. En tiedä mikä sua ahdistaa mutta toivottavasti saat jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistukseen liikunta yleensä auttaa, mutta toki joskus on niin paha että tarvitaan lääkitystäkin tueksi. En tiedä mikä sua ahdistaa mutta toivottavasti saat jotain apua.
Kun katson asiaa terapiasta saadun avun kautta muutaman vuoden perspektiivillä, huutonauran sille ajatukselle että voisin henkisesti hyvin harrastamalla liikuntaa, samalla kun eläisin edelleen siinä ajatusmaailmassa missä elin silloin ennen terapiaa. Sellaista määrää liikuntaa ei ole keksittykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistukseen liikunta yleensä auttaa, mutta toki joskus on niin paha että tarvitaan lääkitystäkin tueksi. En tiedä mikä sua ahdistaa mutta toivottavasti saat jotain apua.
Kun katson asiaa terapiasta saadun avun kautta muutaman vuoden perspektiivillä, huutonauran sille ajatukselle että voisin henkisesti hyvin harrastamalla liikuntaa, samalla kun eläisin edelleen siinä ajatusmaailmassa missä elin silloin ennen terapiaa. Sellaista määrää liikuntaa ei ole keksittykään.
Ja sama koskee muuten myös lääkitystä. Olen nyt eri ihminen.
Missä asut ja minkä ikäinen?