Potilaat ihastuvat minuun ja ahdistuvat

Alaston kuva jakoon muuten vaikea sanoa?

Voisit tulla hieman hoitamaan minua.

Kysy muiden näkemystä asiaan. Saatat sitten kuitenkin käyttäytyä jotenkin vihjaavasti vaikket tarkoita. Jotkut nyt ovat sellaisia, että tulevat väärinymmärretyksi koko ajan. Yksi kaverini oli homomagneetti ja naisetkin suuttuivat, että mitä mä luulin että sä olet kiinnostunut. Ei lopulta suunnilleen uskaltanut mennä enää ihmisten ilmoille siihen aikaan illasta. Päällisin puolin ihan tavallinen mutta mukava sälli, mutta jotain siinä oli.

Meikki pois loppukin äläkä mene niin lähelle. Tai sitten alat vetelemään kiukkuisia mustia viivoja ympärs näkimien. Ja mieti vaikka Syyrian sotaa. Ehkä sulla on kuitenkin jotain yliluonnollisia auttamiskykyhaaveita, ja poikaparat reagoivat sitten siihen ja ripustautuvat.

Burkha?

Jahas, sitä vaan potilaita kiusataan!

Luettu taas liikaa roskaromaaneja?

Jätä meikki pois ja löysää vaatetta päälle (tukkakin voi olla välillä rasvanen). Niin minä menettelen tollojen miesten kanssa. Vaikka toisaalta eihän sille ihastumiselle voi mitään ja etenkin potilaasi voivat olla sellaisia, etteivät osaa ihastuneisuuttaan käsitellä ja elää sen kanssa, kuten ehkä "normaalilta" ihmiseltä voisi olettaa.

Teillä ei sitten koulussa käyty näitä läpi (transferenssi etc.).........?

Tai ite oot se kuvion varsinainen megahullu, joka luulee että kaikkialla ja koko ajan, kaikki rrrrrrakastuu sinuun. ;D

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen mielenterveyspotilaiden kanssa ja nyt on niin, että ainakin neljä nuorta miestä on minuun nyt kovasti ihastuneet. En tiedä miten kuuluisi olla, kun henkilökohtaista ohjausta antaessani nämä miehet eivät pysty lainkaan keskittymään asiaan, vaan suorastaan tärisevät jos tulen hiukankin lähelle. Nyt yksi potilas lopetti käynnit kokonaan voimakkaan ihastumisensa takia. Tuntuu ikävältä että läsnäoloni häiritsee heitä niin paljon. Ohjauksesta ei tunnu oikein tulevan mitään tämän takia. Olen kaikille perus ystävällinen ja kohtelias, enkä koe että omassa käyttäytymisessäni olisi sinäänsä mitään väärää. Kuulen töissä potilailta lähes päivittäin kehuja ulkonäöstäni ja koen sen hieman häiritseväksi. Pukeudun asiallisesti enkä näytä paljasta pintaa. Hiukset tavallisesti ponnarilla, vain vähän meikkiä. Miten menettelisit tällaisessa tilanteessa? Haluaisin auttaa näitä henkilöitä ja tuntuu tosi ikävältä, ettei joku pysty käymään hoitopaikassa enää lainkaan takiani. :(

Olet nyt itse aika tavalla epäammattimainen. Tuollainen on kovin tavallista tai ainakin minä miellän niin ja olen hoitaja.

Potilaat (sairaaloissa sisässä olevat) voivat olla kovinkin yksinäisiä ja pelkästään se, että joku koskettaa heitä pitkästä aikaa niin saa aikaan hyvän olon ja sen voi helposti tulkita ihastumiseksi. Potilaat voivat jopa pelätä, että sinä epäilet heidän ihastuneen sinuun, vaikka kyse on vain siitä yllättävästä tunteesta kun toista ihmistä kiinnostaa mitä heille kuuluu. Eli olisiko sinun itsesi nyt ihan ensimmäisenä katsottava peiliin? Ihan pohtia omaa suhtautumistasi. Miksi kuvittelet kaikkien ihastuneen sinuun palavasti? Jospa he pitävät sinusta ihmisenä ja hämmentyvät siitä kun huomaavat sinun ottavan sen turhankin vakavasti? Eivät koe enää mukavaksi oloaan sinun läsnäollessa ja hakeutuvat pois seurastasi kun eivät oikein viitsi asiasta sinulle puhua tai eivät tiedä miten puhuisivat ja voivat pelätä mitä siitä seuraa. Voivat jopa olla epävarmoja itsekin siitä miten heihin suhtaudut kun noin reagoit heidän viihtyvyyteen,mnäkevät ehkä sinun ottavan heidän rektionsa hiukan liian vakavasti ja hetkittäin epäilevät itseäänkin, että kuvittelevatki vaan vai onko tosissaan niin, että luulet heidän ihastuneen. Ehkä pitävät sinua siksi vähintäänkin omalaatuisena ja pääsevät helpommalla kun poistuvat takavasemmalle.

Sinulla itsellä tulisi olla neutraali asenne eikä mielessäsi kuulu pyöriä henkilökohtainen seksuaalisuus työpäivän aikana. Olet vain hoitaja ja hommaan kuuluu se, että ihmistä kosketaan hoitotoimenpiteissä ja voi koskea muutenkin, kuten taputtamalla olalle/kämmenelle, viestiä, että potilas on huolta pitävissä käsissä.

Jos oma seksikkyytesi on päällimmäinen tunteesi työpaikalla niin sinun on tehtävä asialle jotain. Et ole koko paikan ykkönen, usko pois. Ja kun asiakkaat lähtevät kotiin niin sinäkin unohdut samalla...ja niin sen kuuluu olla.

Sinun ei kuulu työssäsi aiheuttaa hämmennystä potilaalle vaan viestiä kaikella olemuksellasi, että olet siinä häntä varten vain ja ainoastaan ammatillisessa tarkoituksessa. Sinun kuuluisi jättää huomiotta katseet ja vapinat (on normaalia jos potilas ei ole esim kyennyt seuraelämään syystä tai toisesta,mutta tämä tapahtuu kenen kohdalla vaan. Muut hoitajat vaan eivät tee siitä numeroa ja jotkut ovat paremminkin äidillisiä eikä siksi kohtaa moista rekatiota).

Mene työterveyteen psykologin juttusille.

Tarviit työnohjausta etkä vauvapalstaa. Kerrot siellä näistä ongelmistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen mielenterveyspotilaiden kanssa ja nyt on niin, että ainakin neljä nuorta miestä on minuun nyt kovasti ihastuneet. En tiedä miten kuuluisi olla, kun henkilökohtaista ohjausta antaessani nämä miehet eivät pysty lainkaan keskittymään asiaan, vaan suorastaan tärisevät jos tulen hiukankin lähelle. Nyt yksi potilas lopetti käynnit kokonaan voimakkaan ihastumisensa takia. Tuntuu ikävältä että läsnäoloni häiritsee heitä niin paljon. Ohjauksesta ei tunnu oikein tulevan mitään tämän takia. Olen kaikille perus ystävällinen ja kohtelias, enkä koe että omassa käyttäytymisessäni olisi sinäänsä mitään väärää. Kuulen töissä potilailta lähes päivittäin kehuja ulkonäöstäni ja koen sen hieman häiritseväksi. Pukeudun asiallisesti enkä näytä paljasta pintaa. Hiukset tavallisesti ponnarilla, vain vähän meikkiä. Miten menettelisit tällaisessa tilanteessa? Haluaisin auttaa näitä henkilöitä ja tuntuu tosi ikävältä, ettei joku pysty käymään hoitopaikassa enää lainkaan takiani. :(

Olet nyt itse aika tavalla epäammattimainen. Tuollainen on kovin tavallista tai ainakin minä miellän niin ja olen hoitaja.

Potilaat (sairaaloissa sisässä olevat) voivat olla kovinkin yksinäisiä ja pelkästään se, että joku koskettaa heitä pitkästä aikaa niin saa aikaan hyvän olon ja sen voi helposti tulkita ihastumiseksi. Potilaat voivat jopa pelätä, että sinä epäilet heidän ihastuneen sinuun, vaikka kyse on vain siitä yllättävästä tunteesta kun toista ihmistä kiinnostaa mitä heille kuuluu. Eli olisiko sinun itsesi nyt ihan ensimmäisenä katsottava peiliin? Ihan pohtia omaa suhtautumistasi. Miksi kuvittelet kaikkien ihastuneen sinuun palavasti? Jospa he pitävät sinusta ihmisenä ja hämmentyvät siitä kun huomaavat sinun ottavan sen turhankin vakavasti? Eivät koe enää mukavaksi oloaan sinun läsnäollessa ja hakeutuvat pois seurastasi kun eivät oikein viitsi asiasta sinulle puhua tai eivät tiedä miten puhuisivat ja voivat pelätä mitä siitä seuraa. Voivat jopa olla epävarmoja itsekin siitä miten heihin suhtaudut kun noin reagoit heidän viihtyvyyteen,mnäkevät ehkä sinun ottavan heidän rektionsa hiukan liian vakavasti ja hetkittäin epäilevät itseäänkin, että kuvittelevatki vaan vai onko tosissaan niin, että luulet heidän ihastuneen. Ehkä pitävät sinua siksi vähintäänkin omalaatuisena ja pääsevät helpommalla kun poistuvat takavasemmalle.

Sinulla itsellä tulisi olla neutraali asenne eikä mielessäsi kuulu pyöriä henkilökohtainen seksuaalisuus työpäivän aikana. Olet vain hoitaja ja hommaan kuuluu se, että ihmistä kosketaan hoitotoimenpiteissä ja voi koskea muutenkin, kuten taputtamalla olalle/kämmenelle, viestiä, että potilas on huolta pitävissä käsissä.

Jos oma seksikkyytesi on päällimmäinen tunteesi työpaikalla niin sinun on tehtävä asialle jotain. Et ole koko paikan ykkönen, usko pois. Ja kun asiakkaat lähtevät kotiin niin sinäkin unohdut samalla...ja niin sen kuuluu olla.

Sinun ei kuulu työssäsi aiheuttaa hämmennystä potilaalle vaan viestiä kaikella olemuksellasi, että olet siinä häntä varten vain ja ainoastaan ammatillisessa tarkoituksessa. Sinun kuuluisi jättää huomiotta katseet ja vapinat (on normaalia jos potilas ei ole esim kyennyt seuraelämään syystä tai toisesta,mutta tämä tapahtuu kenen kohdalla vaan. Muut hoitajat vaan eivät tee siitä numeroa ja jotkut ovat paremminkin äidillisiä eikä siksi kohtaa moista rekatiota).

Mene työterveyteen psykologin juttusille.

Joo siis en ole hoitoalan ammattilainen, minulla ei ole minkäänlaista hoitoalan koulutusta. Ja nämä ihastumiset eivät ole kuviteltuja, vaan työkaverini ovat niistä minulle kertoneet kun ovat asiasta kuulleet. En ennen tätä osannut edes ajatella sellaista. - Ap

Tuo ihastuminen on erittäin tavallista, mutta sinulla ei nyt selvästikään ole ammattitaitoa hoitaa näitä tilanteita asiallisesti. Tarvitset ehdottomasti työnohjausta. Kaikille saa olla perusmukava mutta napakka rajanveto on tässä tilanteessa erittäin tärkeää. Jos kuulet kehuja, älä hymyile ja kiherrä vaan ilmoita selvästi ja jämäkästi että olet tässä hoitamassa työtäsi ja henkilökohtaisten ominaisuuksiesi arviointi ei kuulu potilaskontakteihin. Tiukkaa rajanvetoa siis. Vältä turhaa lähikontaktia ja kaverillisuutta.

Saanko kysyä mikä on koulutuksesi? Itse olen usein saanut kuulla samankaltaisia kommentteja mutta aina niistä on napakalla ammatillisella otteella päästy yli hoitosuhteen kärsimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen mielenterveyspotilaiden kanssa ja nyt on niin, että ainakin neljä nuorta miestä on minuun nyt kovasti ihastuneet. En tiedä miten kuuluisi olla, kun henkilökohtaista ohjausta antaessani nämä miehet eivät pysty lainkaan keskittymään asiaan, vaan suorastaan tärisevät jos tulen hiukankin lähelle. Nyt yksi potilas lopetti käynnit kokonaan voimakkaan ihastumisensa takia. Tuntuu ikävältä että läsnäoloni häiritsee heitä niin paljon. Ohjauksesta ei tunnu oikein tulevan mitään tämän takia. Olen kaikille perus ystävällinen ja kohtelias, enkä koe että omassa käyttäytymisessäni olisi sinäänsä mitään väärää. Kuulen töissä potilailta lähes päivittäin kehuja ulkonäöstäni ja koen sen hieman häiritseväksi. Pukeudun asiallisesti enkä näytä paljasta pintaa. Hiukset tavallisesti ponnarilla, vain vähän meikkiä. Miten menettelisit tällaisessa tilanteessa? Haluaisin auttaa näitä henkilöitä ja tuntuu tosi ikävältä, ettei joku pysty käymään hoitopaikassa enää lainkaan takiani. :(

Olet nyt itse aika tavalla epäammattimainen. Tuollainen on kovin tavallista tai ainakin minä miellän niin ja olen hoitaja.

Potilaat (sairaaloissa sisässä olevat) voivat olla kovinkin yksinäisiä ja pelkästään se, että joku koskettaa heitä pitkästä aikaa niin saa aikaan hyvän olon ja sen voi helposti tulkita ihastumiseksi. Potilaat voivat jopa pelätä, että sinä epäilet heidän ihastuneen sinuun, vaikka kyse on vain siitä yllättävästä tunteesta kun toista ihmistä kiinnostaa mitä heille kuuluu. Eli olisiko sinun itsesi nyt ihan ensimmäisenä katsottava peiliin? Ihan pohtia omaa suhtautumistasi. Miksi kuvittelet kaikkien ihastuneen sinuun palavasti? Jospa he pitävät sinusta ihmisenä ja hämmentyvät siitä kun huomaavat sinun ottavan sen turhankin vakavasti? Eivät koe enää mukavaksi oloaan sinun läsnäollessa ja hakeutuvat pois seurastasi kun eivät oikein viitsi asiasta sinulle puhua tai eivät tiedä miten puhuisivat ja voivat pelätä mitä siitä seuraa. Voivat jopa olla epävarmoja itsekin siitä miten heihin suhtaudut kun noin reagoit heidän viihtyvyyteen,mnäkevät ehkä sinun ottavan heidän rektionsa hiukan liian vakavasti ja hetkittäin epäilevät itseäänkin, että kuvittelevatki vaan vai onko tosissaan niin, että luulet heidän ihastuneen. Ehkä pitävät sinua siksi vähintäänkin omalaatuisena ja pääsevät helpommalla kun poistuvat takavasemmalle.

Sinulla itsellä tulisi olla neutraali asenne eikä mielessäsi kuulu pyöriä henkilökohtainen seksuaalisuus työpäivän aikana. Olet vain hoitaja ja hommaan kuuluu se, että ihmistä kosketaan hoitotoimenpiteissä ja voi koskea muutenkin, kuten taputtamalla olalle/kämmenelle, viestiä, että potilas on huolta pitävissä käsissä.

Jos oma seksikkyytesi on päällimmäinen tunteesi työpaikalla niin sinun on tehtävä asialle jotain. Et ole koko paikan ykkönen, usko pois. Ja kun asiakkaat lähtevät kotiin niin sinäkin unohdut samalla...ja niin sen kuuluu olla.

Sinun ei kuulu työssäsi aiheuttaa hämmennystä potilaalle vaan viestiä kaikella olemuksellasi, että olet siinä häntä varten vain ja ainoastaan ammatillisessa tarkoituksessa. Sinun kuuluisi jättää huomiotta katseet ja vapinat (on normaalia jos potilas ei ole esim kyennyt seuraelämään syystä tai toisesta,mutta tämä tapahtuu kenen kohdalla vaan. Muut hoitajat vaan eivät tee siitä numeroa ja jotkut ovat paremminkin äidillisiä eikä siksi kohtaa moista rekatiota).

Mene työterveyteen psykologin juttusille.

Joo siis en ole hoitoalan ammattilainen, minulla ei ole minkäänlaista hoitoalan koulutusta. Ja nämä ihastumiset eivät ole kuviteltuja, vaan työkaverini ovat niistä minulle kertoneet kun ovat asiasta kuulleet. En ennen tätä osannut edes ajatella sellaista. - Ap

Olet nyt sitten mikä olet niin olet siellä töissä eli käyttäydy ammattimaisesti.

Edelleen suosittelen sinua menemään työterveyteen, koska asia vaivaa sinua itseäsi ja et osaa suhtautua siihen.

Työskentelet mielenterveyspotilaiden kanssa! Heille voi tulla tuollaisia ihastumisia hoitokontakteissaan eikä sen kuulu edelleenkään sekoittaa sun pakkaasi.

Mielenterveyspotilaista jotkut voivat kokea ihastumisen hyvin vahvana tunteena ja tähän vaikuttaa monet seikat, jotka sinun tulisi hoitohenkilökunnassa olevana osata huomioida ja edelleen jättää sikseen.

Ne sun työkaverit ovat sulle kertoneet asian, jotta tietäisit (tietäisit suhtautua oikein eli pitää se ammatillisuus vielä tarkemmin hallussa!) ei siksi, että kokisit olevasi pelkällä olemassaolollasi paikan upein seksipommi.

Aidosti. On nyt miten on niin sulla on hanska hukassa. :(

Vierailija kirjoitti:

Tai ite oot se kuvion varsinainen megahullu, joka luulee että kaikkialla ja koko ajan, kaikki rrrrrrakastuu sinuun. ;D

Kuulostaa eräältä entiseltä tuttavalta, joka pukeutui kuin maksulliset (tissit korostetusti esillä, vesiraja hamonen ym. juttuja) ja sitten kun joku mies häntä katsoi, niin tämä ilakoi, kuinka kaikki rakastuvat häneen, ihquu <33

Vierailija kirjoitti:

Tuo ihastuminen on erittäin tavallista, mutta sinulla ei nyt selvästikään ole ammattitaitoa hoitaa näitä tilanteita asiallisesti. Tarvitset ehdottomasti työnohjausta. Kaikille saa olla perusmukava mutta napakka rajanveto on tässä tilanteessa erittäin tärkeää. Jos kuulet kehuja, älä hymyile ja kiherrä vaan ilmoita selvästi ja jämäkästi että olet tässä hoitamassa työtäsi ja henkilökohtaisten ominaisuuksiesi arviointi ei kuulu potilaskontakteihin. Tiukkaa rajanvetoa siis. Vältä turhaa lähikontaktia ja kaverillisuutta.

Saanko kysyä mikä on koulutuksesi? Itse olen usein saanut kuulla samankaltaisia kommentteja mutta aina niistä on napakalla ammatillisella otteella päästy yli hoitosuhteen kärsimättä.

Minulla on taidealan koulutus. Työhöni mielenterveyspotilaiden parissa kuuluu erilaisia kursseja ja koulutuksia sekä henkilökohtaista opetusta. Osaan kyllä olla potilaiden seurassa neutraali enkä noteeraa tärinää tai muuta niin että potilas sen huomaisi, jatkan opetusta ihan normaalisti niinkuin en huomaisikaan. Kyse ei ole nyt siitä etten osaisi olla heidän seurassaan normaalisti. Olen vain vähän hämmentynyt tästä ja ymmärrän heitä kyllä, ovat monet tosi yksinäisiä. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Tai ite oot se kuvion varsinainen megahullu, joka luulee että kaikkialla ja koko ajan, kaikki rrrrrrakastuu sinuun. ;D

Tämä minullakin tuli ensimmäiseksi mieleen!

Ap kuvittelee jokaisen hermostumisen merkin ihastumiseksi. Ap taitaa olla oikein kunnon piilonarsisti.

Onko sulla kovin karvainen pimppi? Miespolot haistavat sen ja kiimoissaan ihastuvat, haluaisivat päästä parittelemaan ihanan naaraan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ihastuminen on erittäin tavallista, mutta sinulla ei nyt selvästikään ole ammattitaitoa hoitaa näitä tilanteita asiallisesti. Tarvitset ehdottomasti työnohjausta. Kaikille saa olla perusmukava mutta napakka rajanveto on tässä tilanteessa erittäin tärkeää. Jos kuulet kehuja, älä hymyile ja kiherrä vaan ilmoita selvästi ja jämäkästi että olet tässä hoitamassa työtäsi ja henkilökohtaisten ominaisuuksiesi arviointi ei kuulu potilaskontakteihin. Tiukkaa rajanvetoa siis. Vältä turhaa lähikontaktia ja kaverillisuutta.

Saanko kysyä mikä on koulutuksesi? Itse olen usein saanut kuulla samankaltaisia kommentteja mutta aina niistä on napakalla ammatillisella otteella päästy yli hoitosuhteen kärsimättä.

Minulla on taidealan koulutus. Työhöni mielenterveyspotilaiden parissa kuuluu erilaisia kursseja ja koulutuksia sekä henkilökohtaista opetusta. Osaan kyllä olla potilaiden seurassa neutraali enkä noteeraa tärinää tai muuta niin että potilas sen huomaisi, jatkan opetusta ihan normaalisti niinkuin en huomaisikaan. Kyse ei ole nyt siitä etten osaisi olla heidän seurassaan normaalisti. Olen vain vähän hämmentynyt tästä ja ymmärrän heitä kyllä, ovat monet tosi yksinäisiä. -Ap

Neuvoisin, että jatka samaan malliin töissä ja hakeudu säännölliseen työnohjaukseen puhumaan tunteistasi.

t. psykologi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ite oot se kuvion varsinainen megahullu, joka luulee että kaikkialla ja koko ajan, kaikki rrrrrrakastuu sinuun. ;D

Tämä minullakin tuli ensimmäiseksi mieleen!

Ap kuvittelee jokaisen hermostumisen merkin ihastumiseksi. Ap taitaa olla oikein kunnon piilonarsisti.

Työkaverit on mulle näistä ihastumisista kertoneet. En kuvittele olevani mikään seksipommi, olen perusnätti enkä mikään kaunotar. Olen vähän pyöreäkin. Pukeudun muodot peittäviin pitkiin neuleisiin jne.. Kysyin eilen työkavereilta, että olenko mahdollisesti itse omalla käyttäytymiselläni viestinyt potilaille jotain tai muuten käyttäytynyt "väärin". Kuulemma en, vaan olen toiminut juuri oikein. Voi olla, että nämä yksinäiset miehet ihastuvat minuun ihan siksi, että olen työpaikkani ainoa nuori nainen ja olen kuulemma tosi mukava persoona. Kyllä minä sen kanssa pystyn ihan hyvin olemaan, että joku on minuun ihastunut ja jatkan työtäni samaan malliin. Toivon vain ettei kukaan enää lopettaisi kuntoutustaan ihastumisen takia ja syrjäytyisi jäädessään yksin kotiin. - Ap