Olin onnellinen kun mieheni valitsi lapsellemme donitsin.
Siis oikeesti. Tuli tuosta " Onko tää hyvä vai paska mies" -ketjusta mieleen, että kun oma mieheni on myös sellainen " alistuja" , että minä aina päätän kaikista asioista (eritoten lapsen) ja muutenkin hyvin samankaltainen mies tuon ketjun Ap:n kanssa, että olin yksi päivä pitkään onnellinen tästä:
Olimme käymässä kaupassa ja pois lähtiessämme kävelimme Arnoldsin ohi. Pysähdyimme pitkästä aikaa ostamaan donitsit ja kun minä mietin vielä omaani, oli mies jo valinnut laatikkoon 2 donitsia. Kun ihmettelin asiaa, mies sanoi, että se on XXX:lle (lapselle). Olin ihan äimistyneenä, eihän se edes kysynyt minulta mielipidettä! Annoin kotona suukkoja ja sanoin, että kiva, kun valitsit sen donitsin.
Heh, kuulostaa uskomattomalta, mutta totta on.
Kommentit (4)
että valitsis lapselle jotain konsultoimatta mua. Mä kans olisin ällikällä lyöty ja ikionnellinen, jos niin joskus kävis... täytyy jäädä odottamaan. Ja ehkä rohkaistakin siihen vähän.
Kysyin minkälaisen tason hän sinne tahtoisi ja vastasi:
" ihan sama kun sä sen päätät kumminkin, ja kumminkin ollaan taas erimieltä"
Tuli vähän kurja olo, että olenko tosiaan aina " pakottanut" miehen tyytymään mun valintoihin kun ei enää edes viitsi kertoa omia mielipiteitään..
Kurjaa, pitää yrittää tehdä muutosta.
kysessä on sellainen päätös,kuin että kumpi otta kumman eväsrasian (joissa siis tasan sama sisältö) ja mies ei osaa ilman minua päättää,niin menee kyllä hermo! viimeksi mies ei osannut päättää haluaako perunoita vai ei,niin tein vaan itselleni. (meillä ei siis lapsia,vielä) ihanaa kun joskus sanoo mielipiteensä suoraan.