Erityislapsi uusperheessä

Todella hankala tilanne. En osaa neuvoa :(

Ei kuulosta epäreilua. On luonnollista että apu tulee ulkopuolelta esm. Vammaispalvelut avustaja tms. Kun lapsi kasvaa. Vastuu on biologisella vanhemmalla minkä isäkin tiedostaa.

Minusta kuulostaa reilulta, että osallistut kun olet paikalla ja muuten elät omaa elämääsi ja olet oman lapsesi kanssa.

Ei sun tarvitse tehdä mitään, mitä et halua.

Mutta siinä samalla kannattaa tiedostaa, että mitä kauempana pysyttelet kumppanisi elämästä, sitä vähemmän olet osa sitä. Ja vaikka lapsi on hankala, sen vanhempi ei koskaan tule valitsemaan sua lapsen sijasta, jos valitsemaan pakotat.

En ymmärrä millä tavalla pakottaisin valitsemaan minun ja erityislapsen välillä? Kyse on minun osallistumisen määrästä lapsen hoitoon.

T:Ap

Komppi neloselle. Mikään ei ole tietenkään elämässä pakkoa paitsi verot ja kuolema. Mutta jos haluaa pysyä toisen elämässä ja omata jotain sanavaltaa, sen saa vain näkemällä hiukan vaivaa ja OLEMALLA läsnä.

Itse en suostuisi siihen, että lapset ovat isällään ja isä töissä ja minä hoitovastuussa, mutta muuten kantaisin vastuuta yhteisen ajan puitteissa.

Se lapsi kumminkin - kuten 4 sanoi - tulee aina pysymään samassa paketissa isänsä kanssa.

Mikä sun kysymys oli? Teet tietysti niin kun susta hyvältä tuntuu.

Meillä on myös kehitysvammainen perheenjäsen, miehen aiemmasta suhteesta. Hoitoisuudeltaan syötettävä, vahdittava ja vaipoissa. Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä, yhteisiä lapsiakin on liuta. Kehitysvammainen ei asu meillä mutta lomilla ja viikonloppuisin on ollut paljon minun hoidossa vuosien varrella samaan tapaan, miehen ollessa työssä. Erona on tietysti se että ollaan naimisissa, asutaan saman katon alla ja rahatkin on yhteiset. Totta kai välillä väsyttää, nykyään saatan itse toivoa työvuorot viikonlopuksi jolloin aikuinen pikkulapsi tulee meille. Aina ei vaan jaksa. Ei kai se sen kummempaa ole, elämää vaan.

Eihän tuossa ole mitään epäreilua kenenkään kannalta, eikä pitäisi olla valittamistakaan. Lapsi ei ole sinun omasi, ette asu yhdessä, joten riittää että osallistut hänestä huolehtimiseen silloin kun olette tuolla miehen luona, toki joitain poikkeuksiakin voi tarvittaessa sopia, mutta sinun jaksamisesi ehdoilla. Miehen lapsilla on kuitenkin oma äitikin. Jos teillä ei ole jatkossakaan tarkoitusta muuttaa yhteen, ainakaan toistaiseksi, niin tuo järjestelyhän kuulostaa ihan hyvältä; vietätte aikaa yhdessäkin, mutta kumpikin annatte aikaa omille lapsillenne ja huolehditte ensisijaisesti omistanne. Sinun oman jaksamisen kannalta on tärkeää osata vetää jotain rajaakin, et ole mikään ilmainen lapsenvahti erityislapselle, vaikka hän onkin miesystäväsi lapsi, sinulla on kuitenkin omakin lapsesi ja työsi. Onko mies ilmaissut, etei ole tyytyväinen nykytilanteeseen? Eihän suhteen ole näinä "ruuhkavuosina" pakko mihinkään kehittyä, jos teillä on mukavaa yhdessä näin, niin miksipä hätäillä muuta, voittehan miettiä yhteenmuuttoa tms. Myöhemmin, kun tuon erityislapsenkin tilanne voi ajan myötä muuttua, että ei tarvitse ihan niin vahvasti valvontaa ja huolehtimista.