Olemme pyytäneet mieheni serkun 18-vuotiasta downtyttöä kummiksi syntyneelle lapsellemme.
Oli innoissansa, kun pyysimme kummiksi. Lapsirakas, kun on. On nyt kuitenkin hieman pettynyt, kun äitinsä on sitä mieltä, ettei hän (siis tuo down tyttö) ainakaan jaksa pitää vauvaa sylissä kastetoimituksen ajan. Äitinsä tuntuu joskus turhankin tarkkaan pitävän huolta tyttärestä ja ns. aliarvioimaan hänen kykyjänsä. Haluaisi kovin hartaasti sylikummiksi.
On kuitenkin jaksanut puolituntikain pitää vanhempia lapsiani (miehelleni tämä on ensimmäinen), joten en näkisi pahana sylikummin virkaa. Mies sanoo, että kyllä hänenkin mieletänsä tyttö pystyisi pitänään vauvaa sylissä kastetoimituksen ajan.
Luottammeko vain itsemme? Kummiksi siis joka tapauksessa pyydämmen, mutta nyt on vain tuosta sylikummiudesta.
Kommentit (15)
Siis olisitte vieressä " varmistamassa" .
Vanhin kummilapseni oli jo syntyessään lähes 5 kg painava, ja kastepäivänä siis vielä huomattavasti enemmän ja pappi ehdotti että ottaisimme tuolin ja istuisin lapsi sylissäni, ja kaikki sujui hyvin.
Kastetilaisuudessa pyytäkään papilta tuoli tytölle, silloin hänen ei tarvitse seistä vauva sylissä kovinkaan pitkään. Mielestäni tyttö saa itse päättää asiasta ei äiti vaikka hyvää tarkoittaakin. Sopii lisäksi että jos siltä tuntuu ettei jaksa pitää niin antaa vaikka vauvan äidille tai isälle siksi aikaa.
Näyttäisi hyvältä eikä asiasta tulisi numeroa.
Ihanaa, että olette pyytäneet tytön kummiksi!
Mekin vuoroteltiin niin että välillä piti kummi, välillä äiti.
Mun täytyi luovuttaa vauva kesken kaiken isälleen.
Tarkoitus oli ihan vaan yksi, mutta hän meinasi pyörtyä jännityksestä ja vauvan pitämisestä, niin toinen kummi otti vauvan syliin. Vaihto kävi lennosta eikä haitannut itse toimitusta.
Eli tällainen varasysteemi voisi olla myös ihan ok teidän tapauksessanne. Tai sitten se tuoli viereen tai siinä istuen koko ajan.
Joskus tosin lapsi on niin rauhallinen, ettei vaihtoja tarvita, mutta useinkin olen nähnyt, että sylikummeja on monta.
Ihanaa kun olette pyytäneet juuri tuota ihmistä kummiksi!
Tiedän monta kehitysvammaista, joiden äidit ovat hyysänneet lapsensa avuttomiksi ja kaikessa apua tarvitseviksi. Saattaisi kai sitä itsekin olla sellainen, mistä sitä tietää, mutta välillä on ihan ottanut päähän, kun äidit päättää kaiken ja tekee kaiken ja lapsi (/aikuinen) on kuin joku räsynukke, jolla ei ole maa tahtoa tai kykyä ajatella.
Ja Ap, te olette rohkeita ihmisiä! :)
Siskoni, ihan terve, piti poikaa sylissä, mutta poika painoi reilut 5kg ja hänelläkin oli tekemistä siinä istuessakin kyllä pidellä.
Ja voittehan itse pitää välillä, mutta sitten kun kastetaan tämä tyttö ottaa vauvan ja silloinhan hän on sylikummi.
Mutta aivan mahtavaa että on ihmisiä, jotka eivät vieroksu pyytää erilaisia ihmisiä kummiksi. Ja mikä kunnianosoitus se on tälle tytölle.
vaan kaikkea muutakin!
Ei sitä voi käsivoimissa voi mitata...!
Kaikki kummit ovat samanarvoisia.
Kaksissa ristiäisissä olen ollut joissa tuoli on ollut käytössä, toisella kertaa syynä iso vauva ja toisella sylikummi raskaana. Tai sitten voidaan sopia että ojentaa tarvittaessa lapsen toiselle kummille/vanhemmille. Meidän poju rupesi ristiäisissä itkemään ja siirrettiin vaan sujuvasti kummisedän sylistä isin syliin.
ja viereen toinen kummi joka sitten ottaa tarvittaessa vauvan syliin jos tyttö ei jaksakkaan.