Oletko ykkönen puolisollesi?
Tuletko hänelle tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä? Tuleeko puolisosi sinulle?
Kommentit (13)
Eiköhän ne omat lapset kuitenkin ole aivan ykkönen, meille kummallekin.
En. En ole koskaan ollutkaan. Ennen oli hänen mummonsa hänelle ykkönen ja kun mummo kuoli, tuli työ ja harrastukset ykköseksi. Niin ja meillä on lapsia, tosin syntyivät vasta mummon kuoleman jälkeen. Nimim. avioero harkinnassa.
Lapset kirjoitti:
Eiköhän ne omat lapset kuitenkin ole aivan ykkönen, meille kummallekin.
Mun miehen psykologivanhemmat olivat kertoneet jälkikasvulleen näiden ollessa pieniä, että heille oma puoliso on se ykkönen ja lapset tulevat vasta seuraavaksi.
Tähän tulee todennäköisesti noin miljardi alapeukkua, mutta kyseessä on kuitenkin psykologian alan ammattilaiset. Puolison olisi hyvä olla se ykkönen jo siksikin, että silloin parisuhde pysyy paremmassa kunnossa ja se on erittäin tärkeä asia myös lapsille. Jos lapset asetetaan tärkeimmiksi, heidän roolinsa muodostuu helposti liian suureksi ja siitä seuraa vääränlaisia paineita lapselle olla tietynlainen. Miettikääpä asiaa, te jotka korostatte että lapset tulevat aina ensin.
Aikuisista ihmissuhteista olemme toistemme ykkösiä. Näin on ollut aina.
Sitten taas tärkeysjärjestyksessä lapsemme ovat meille molemmille ykkösenä.
Jos siis minä ja mieheni oltaisiin kahdestaan vaaratilanteessa niin pyrkisimme pelastamaan toisemme. Jos lapset olisivat meidän kanssa niin pyrkisimme pelastamaan ensin lapset ja vasta sitten toisemme.
Kyllä mä olen kakkonen tolle taaperolle.
olen ollut siitä hetkestä kun tapaisimme kun olin 17..nyt 31-vuotiaana meillä on ihana tytär ja elämme elämämme parasta aikaa perheenä..mieheni kohtelee meitä kuin prinsessoja, on ollut tukena vaikeatkin masennus-ahdistus ajat, eikä ikinä valittanut..tänäänkin haluaa valmistaa koko perheelle ystävänpäivä-aterian ja ajaa meidät siksi aikaa kotoa pois että saa valmistella sen rauhassa..hän ei olekaan suomalainen vaan britti..toki hänkin tulee minulle ykkösenä lapsemme kanssa ja huomioin häntä jatkuvasti arjessa..rakkaus on tekoja
en myöskään ikinä nalkuta hänelle mistään, nalkutus tappaa rakkauden..
onnellinen kirjoitti:
olen ollut siitä hetkestä kun tapaisimme kun olin 17..nyt 31-vuotiaana meillä on ihana tytär ja elämme elämämme parasta aikaa perheenä..mieheni kohtelee meitä kuin prinsessoja, on ollut tukena vaikeatkin masennus-ahdistus ajat, eikä ikinä valittanut..tänäänkin haluaa valmistaa koko perheelle ystävänpäivä-aterian ja ajaa meidät siksi aikaa kotoa pois että saa valmistella sen rauhassa..hän ei olekaan suomalainen vaan britti..toki hänkin tulee minulle ykkösenä lapsemme kanssa ja huomioin häntä jatkuvasti arjessa..rakkaus on tekoja
Se jyystää jotain muijaa siellä.
Vaimo on mulle kakkonen, lapset siis ykkösenä. Minä taas olen vaimolle aika kaukana kakkosesta...ensin tulee lapset sitten rakas suku. Ei se hirveesti naurata vaan näillä mennään. Yhdessä 10+ vuotta.
Lapset on prioriteetti yksi meille kummallekin.
Puolisoni kakkonen on minulle ykkönen. Tykkään siis panna sitä persereikään.
Millä tavalla pistätte lapset tärkeysjärjestykseen? Kuka pelastuisi, jos kaikkien muiden olisi pakko kuolla?
Ehdottomasti ykkönen, ihan jo friktiosyistäkin!