Ihastun vain vanhempiin miehiin - onko minussa jotain vialla?
Olen nyt 26-vuotias enkä yleensä tunne mitään vetoa omia ikätovereita kohtaan. Oman ikäiseni miehet tuntuvat jotenkin pikkupoikamaisilta koheltajilta, joista suurin osa tuntuu olevan aika lailla tuuliajolla. Vaikka opiskelisivatkin ja/tai käyvät töissä, niin silti eniten tuntuu kiinnostavan kaljan juonti kavereiden kanssa ja tietokoneella pelaaminen. Elämänkokemusta näillä "miehillä" ei usein ole nimeksikään, itse taas olen joutunut käymään elämässä läpi jo monta suurta vastoinkäymistä. Itsekin olen usein epävarma monista asioista, mutta olen silti aika kunnianhimoinen ja minulla on paljon suunnitelmia ja unelmia elämän suhteen, ja teen määrätietoisesti töitä niiden eteen.
En pidä oman ikäisiäni edes fyysisesti viehättävinä. En oikeastaan tunne seksuaalista vetoa muihin kuin noin 40-50-vuotiaisiin. Nytkin olen ihastunut erääseen 40-vuotiaaseen tuttuun mieheen, vaikka ympärillä olisi vaikka kuinka paljon oman ikäisiäni miehiä. Olen kuitenkin aika ujo enkä uskalla tehdä aloitteita, ja varsinkin vanhempien miesten kohdalla (jos edes ovat sinkkuja) se tuntuu vaikealta ikäeron takia, koska ajattelen ettei heitä kiinnosta paljon nuoremmat naiset. Myyttihän on se, että miehiä kiinnostaa paljon nuoremmatkin naiset, mutta en tiedä pitääkö se oikeasti paikkansa... Ja vaikka miestä kiinnostaisi, niin ehkä vanhemmat miehet eivät edes halua tehdä aloitetta, koska eivät halua nuoren naisen pitävän heitä jonain vanhana pervona.
Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmilla kerroilla oman ikäiseni miehen kanssa. En kuitenkaan ole kummallakaan kerralla kokenut mitään erityisen syvällistä yhteyttä niin henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla. Tämä "daddy issues" alkaa jo häiritä, koska en tiedä mitä pitäisi tehdä. En ole kehdannut puhua siitä mitään kavereille, koska aina jos tulee puheeksi vaikka joku julkkisten suhde, jossa on 15+ vuoden ikäero, niin sitä kauhistelun määrää... En halua lapsia, joten ikäerolla ei siinä mielessä ole väliä. Enkä välttämättä mitään loppuelämän suhdetta hae tällä hetkellä muutenkaan, kun elämässäni on vielä niin paljon muuttuvia tekijöitä, joten en edes ajattele ihmissuhteita niin että mikä tilanne olisi joskus 20 vuoden kuluttua. Eihän siitä kenellekään ole mitään haittaa jos itse haluan olla suhteessa vanhemman miehen kanssa, mutta jotenkin tuo ulkopuolisten kauhistelu silti ahdistaa. Itseäni jo ahdistaa, että mikä minussa on vialla, kun nuo opiskelijabileissä pyörivät miehet, tai pikemminkin pojat, eivät kiinnosta ollenkaan. Olen joskus yrittänyt suorastaan pakottaa itseäni katselemaan oman ikäisiäni sillä silmällä, mutta en vain syty.
Kommentit (37)
Ehkä sulla on joku alitajuinen pelko, että omanikäinen mies jättäisi helposti.
Kyllä sellainen 27-35v mies pitäisi ihan kypsä jo olla ja sellaisiakin on paljon. En usko, että ikä automaattisesti "kypsentää" ketään jos ei sitten tuossa iässä ole jo kypsä. Miksi ihminen joka ei ole kypsä 30 vuotiaana yhtäkkiä muuttuisi kypsäksi 40 vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kukin valitsee miten tahtoo, mutta ap:na miettisin sitä, kuinka kauan tuollainen 40-50-vuotias säilyy. Seisokki alkaa pehmetä usein jo nelikymppisenä eivätkä vanhemmat miehet muutenkaan välttämättä ole yhtä kiinnostuneita seksistä kuin nuoremmat.
Itse noin nelikymppisenä naisena sanoisin, että onneksi mieheni on samanikäinen eikä mikään pappa.
Ja kyllä, seksi on hyvin tärkeää ja toki terveydentila vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan.
Iso sykkivä on vielä kova kuin kivi 65-vuoden jälkeenkin ja sykkii kiivaasti nuorille naisille! T: M65+
Tällä palstalla on paljon keskusteluja, joissa ikä nähdään tärkeimpänä tekijänä parisuhteen muodostumisessa. On kuitenkin myös suhteita, joissa ikä ei ole kovinkaan keskeinen tekijä, vaan suhde nojaa aivan muihin seikkoihin. Hyvänä esimerkinä toimii tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sulla on joku fantasia tai oletus päässäsi et iäkkäämpi ihminen on automaattisesti kypsä. Tietty jotkut voi olla, mutta kaikki ei ole. Kypsiä ja lapsellisia löytyy joka ikäluokasta
Minkälainen isäsuhde sulla on? Jos etäinen niin tuo käytös on tietääkseni aika yleistä..
Siis väität että 29 vuotias ei oo kypsä mutta 45 vuotias on ?
Ihan normisettiä, kun olin 17v en olisi voinut kuvitellakaan että olisin nuoren kanssa. Mun juttu oli 40-50v miehet. Nyt kun olen itse 40+ niin ei mua edelleenkään kiinnosta oman ikäiset tai nuoremmat, nyt kuuminta hottia olis sellainen hyvin säilynyt 60v pukumies.
Eikä ole rahakysymys, olen varakkaasta perheestä ja jo teininä ollut enemmän varoja käytössä kuin monella konkarilla.
Huomaa taas, että AP:lla ei ole ollut isähahmoa elämässään, kun 25-vuotiaat miehet on 'poikia'.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä, kun olin 17v en olisi voinut kuvitellakaan että olisin nuoren kanssa. Mun juttu oli 40-50v miehet. Nyt kun olen itse 40+ niin ei mua edelleenkään kiinnosta oman ikäiset tai nuoremmat, nyt kuuminta hottia olis sellainen hyvin säilynyt 60v pukumies.
Eikä ole rahakysymys, olen varakkaasta perheestä ja jo teininä ollut enemmän varoja käytössä kuin monella konkarilla.
Ootko nätti/kaunis? Voihan tuossa olla taustalla se, että uskoo ettei pärjää kilpailussa muita naisia vastaan komeiden nuorten miesten kohdalla. Ja sitten uskoo, että kun on se vanhempi mies, niin se vanhempi mies näkee sut kauniimpana kun oot sille se nuori nainen. Ei varmaan kaikkien kohdalla, mutta tälläinen ajatus. Yleensä kun ihmiset pariutuu samanikäisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 26-vuotias enkä yleensä tunne mitään vetoa omia ikätovereita kohtaan. Oman ikäiseni miehet tuntuvat jotenkin pikkupoikamaisilta koheltajilta, joista suurin osa tuntuu olevan aika lailla tuuliajolla. Vaikka opiskelisivatkin ja/tai käyvät töissä, niin silti eniten tuntuu kiinnostavan kaljan juonti kavereiden kanssa ja tietokoneella pelaaminen. Elämänkokemusta näillä "miehillä" ei usein ole nimeksikään, itse taas olen joutunut käymään elämässä läpi jo monta suurta vastoinkäymistä. Itsekin olen usein epävarma monista asioista, mutta olen silti aika kunnianhimoinen ja minulla on paljon suunnitelmia ja unelmia elämän suhteen, ja teen määrätietoisesti töitä niiden eteen.
En pidä oman ikäisiäni edes fyysisesti viehättävinä. En oikeastaan tunne seksuaalista vetoa muihin kuin noin 40-50-vuotiaisiin. Nytkin olen ihastunut erääseen
Nuorena poikana tunsin hyvin erään itseäni melkein 40 vuotta vanhemman naisen, joka oli naimisissa itseään melkein 20 vuotta vanhemman miehen kanssa - oli ollut jo vuosikymmeniä. Rouva kertoi, ettei nuorena välittänyt yhtään ikäisistään miehistä, vaan etsi kypsään ikään ehtineen kumppanin itselleen. Eli kyllä tuollaista on ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis väität että 29 vuotias ei oo kypsä mutta 45 vuotias on ?
Voin kertoa, että tuossa välissä tapahtuu usein aivan tavattomasti henkistä kasvua ja kypsymistä. Eihän se tietysti kaikille näy (vapautuneisuus ym. ilmenevät usein muuten kuin normien mukaisesti), mutta kyllä emotionaalinen resilenssi ja kyky käsitellä vaikeita asioita ja tilanteita ovat aivan eri tasolla. Samoin se, että on saatellut yhden naisen villistä nuoruudesta vaihdevuosien kynnykselle ja pari muuta vaipoista aikuisuuteen on opettanut yhtä ja toista.
t: setämies
Minua kiihotti nuorempana ajatus vanhemmista miehistä, en seurustellut koskaan ennen kuin 18- vuotiaana aloin suhteeseen 34-v. ukkomiehen kanssa. Mieletöntä, ihanaa. Halusin ehdottomasti miehiä jolla oli jo lapsia, sillä itse en ole koskaan halunnut lapsia. En pitänyt ajatuksesta, että joku olisi toivonut minua lapsenhankintaan. Myöhemmin minulla oli pari suhdetta itseäni n.20 v. vanhempiin miehiin, ne olivat tyydyttäviä kaikin tavoin. Lyhyempiä suhteita suunnilleen ikäisiini oli myös, mutta eivät ne kiihottaneet samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiihotti nuorempana ajatus vanhemmista miehistä, en seurustellut koskaan ennen kuin 18- vuotiaana aloin suhteeseen 34-v. ukkomiehen kanssa. Mieletöntä, ihanaa. Halusin ehdottomasti miehiä jolla oli jo lapsia, sillä itse en ole koskaan halunnut lapsia. En pitänyt ajatuksesta, että joku olisi toivonut minua lapsenhankintaan. Myöhemmin minulla oli pari suhdetta itseäni n.20 v. vanhempiin miehiin, ne olivat tyydyttäviä kaikin tavoin. Lyhyempiä suhteita suunnilleen ikäisiini oli myös, mutta eivät ne kiihottaneet samalla tavalla.
Oma isäsuhteeni oli muuten lämmin ja ihana, isäni ymmärsi ja kannusti minua aina.
Sinänsä kukin valitsee miten tahtoo, mutta ap:na miettisin sitä, kuinka kauan tuollainen 40-50-vuotias säilyy. Seisokki alkaa pehmetä usein jo nelikymppisenä eivätkä vanhemmat miehet muutenkaan välttämättä ole yhtä kiinnostuneita seksistä kuin nuoremmat.
Itse noin nelikymppisenä naisena sanoisin, että onneksi mieheni on samanikäinen eikä mikään pappa.
Ja kyllä, seksi on hyvin tärkeää ja toki terveydentila vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan.