Uupuminen läheisen ongelmista

Olen vuosikaudet kuunnellut äitini ongelmia ja yrittänyt auttaa (parisuhde, rahatilanne, yksinäisyys, katkeruus jne), ollut liiaksi riippuvainen hänestä muutenkin (turvaton lapsuus äidin masennuksen ja isän alkoholismin varjossa). HIljattain hän sairastui vakavasti ja tarvitsee henkistä ja fyysistä apua vielä enemmän (ja todella). Sisarukseni eivät ole suuremmin tekemisissä ja äitini ongelmallinen parisuhde ei tukea tuo tässä tilanteessa. Koen voimakasta uupumusta ja toivottomuutta. Äitini syyllistää myös jos käyn harrastuksissa; ei ole aikaa häntä auttaa. Välillä otan etäisyyttä pariksi päiväksi, kun en vain jaksa. Mitä teen? Mistä haen apua (itselleni), kamppailen monien tunteiden kanssa. Koen, että on autettava mutta toisaalta en minun olisi oman perheeni takia yritettävä pysyä kasassa itsekin.