Lue keskustelun säännöt.
Kaveri laittoi välit poikki kun en tullut synttäreille
Vierailija
11.02.2016 |
Joo, ja ei olla 6 v. Eli niin sanottu ystäväni, joka rakastaa juhlia, järjesti 40 -vuotispäivät loppusyksystä.
Itselleni syksy oli todella rankka sillä menetin työpaikkani yllättäen kesällä ja TE -toimiston selvitysten vuoksi (työsopimus loppui koeajalla jonka takia sen purkaminen piti tutkia sekä minulla oli ollut toiminimi joka myös piti tutkia, eli oliko minulla näiden takia oikeutta ansiosidonnaiseen) olin yllättäen 4 kuukautta täysin ilman tuloja. Irtisanomisen lisäksi tuo yllättävä rahattomuus, kun kuitenkin kulut pyörivät, oli todella rankkaa. Siinä vaiheessa kun ei tiennyt mistä saada rahaa ruokaan niin ei ollut kovin kivaa.
Olin todella tiukoilla jaksamisen kanssa enkä vain kestänyt silloin juhlia. Varsinkin kun juhlien järjestäjä ja muu kaveripiiri (jotka tunnen vain tuon juhlien järjestäjän kautta) ovat kaikki todella varakkaita ja hemmoteltuja suomenruotsalaisia jotka elävät kallista elämää suvun rahoilla, tekemättä juuri ollenkaan töitä itse. Tuon kaverini mies meni esimerkiksi ensimmäistä kertaa elämässään töihin viime vuonna 38 -vuotiaana! Suku on lahjoittanut heille miljoona-asunnon ja kumpikaan ei ole käynyt töissä moneen vuoteen. Silti kaverini valittaa jatkuvasti ettei rahaa ole tarpeeksi vaikka shoppailee lähes joka päivä ja kotona on sekä siivooja että lastenhoitaja.
Kun en tullut synttäreille kun en vain jaksanut noita juttuja omassa tilanteessani, niin kaverini haukkui minut täysin. On kuulemma aina auttanut minua (?) - käynyt kerran kahvilla kanssani kun minulla oli vaikeaa ja silloinkin valitti vähintään yhtä paljon omista "rahavaikeuksistaan" kun suku alkaa jo valmistautua tappelemaan perinnöstä - enkä ole koskaan auttanut häntä. Tiedän, että hänen mielestään minun pitäisi toimia hänelle ilmaisena lastenhoitajana koska itselläni ei ole lapsia jotta hän pääsisi juhlimaan miehensä kanssa. Mutta koska hänellä on takapihalla lastentarha jossa vanhemmat lapset ovat silloinkin kun hän on ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla (nyt 5 vuotta putkeen), hänen miehensä ei ole ollut töissä koko aikana, ja hänellä on lastenhoitaja ja siivooja kotona, en ole kokenut sitä velvollisuudekseni koska minun pitää etsiä ja tehdä töitä saadakseni itselleni ruokaa.
Olemme kuitenkin olleet kavereita lapsesta saakka. Tuntuu tosi surulliselta, että hänestä on tullut tuollainen. Esimerkiksi kun hän haukkui minut siitä, etten tullut hänen synttäreilleen, niin kerroin jotain syksyn vaikeuksistani. Tähän hän vain totesi että hän ei viitsi kuunnella eikä häntä kiinnosta, tärkeintä on että olen oppinut läksyni siitä miten häntä ei saa loukata jättämällä juhlia väliin.
Hän on nyt laittanut välit poikki noiden synttäreiden takia. Ja vaikka järki sanoo muuta, olen silti surullinen koska olen menettänyt koko ikäni tuntemani kaverin jota joskus pidin jopa ystävänä. Ja tuntuu tosi pahalta, että koska minulla ei ole niin helppoa elämää että voisin vain juhlia ja nauttia elämästä, vaan joudun taistelemaan työelämässä, en enää kelpaa tuohon "hienoon" suomenruotsalaiseen seurapiiriin.
Olisi ihana kuulla mielipiteitä. Ja kilttejä ja asiallisia, kiitos, sillä kaveruuden loppuminen surettaa minua.
Kommentit (16)
Elämässä vaan joskus käy niin, että ajaudutaan erilleen ja niin on tainnut teille käydä. En pitäisi sinuna enää yhteyttä tuollaiseen ystävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ystävä ei tajua sun tilannetta oikeasti. Hänelle sun rahapula tarkoittaa sitä ettei just tänä kesänä voida ostaa jahtia.
Hän luulee, että jätit synttärit väliin jostain muusta syystä ja käytät rahaa vain tekosyynä.
Vierailija kirjoitti:
"Ystäväsi" on todellisuudesta vieraantunut idiootti. Anna mennä vaikka pahalta tuntuu, parempi kuitenkin sulle elää ilman tollasta.
Kiitos kommentistasi! Ap
Vierailija kirjoitti:
Sun ystävä ei tajua sun tilannetta oikeasti. Hänelle sun rahapula tarkoittaa sitä ettei just tänä kesänä voida ostaa jahtia.
Hän luulee, että jätit synttärit väliin jostain muusta syystä ja käytät rahaa vain tekosyynä.
Voi hyvin olla. Tämä oli viisas huomio, kiitos! Ap
Ei kannata jäädä suremaan, äläkä ole noin kateellinen, se vaan syö sua lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulle joku puhuisi mulle noin niin olis aika varmaa etten kauheasti pitäsi yhteyttä enää. Kuka syyttä suuttuu jne
Aika itsekkään oloinen kaveri kun ei toisten ongelmat kiinnosta. Ei oikea ystävä noin tekisi. Pienestä meni sekin pitkä ystävyys. Ei sinun auta muuta kun antaa vaan olla. Ei tuollaiset pintaliitäjät ole vaivan arvoisia. Niin raskaalta kun se tuntuu, mutta myöhemmin saatat huokaista helpotuksesta ja ehkä jopa nauraa asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeästi ystäväsi ei kunnioita sinua, etkä sinä ystävääsi. SinäKIN kirjoitat hänestä melko halveksuvaan sävyyn. Eiköhän ole molemmille parempi, että etsitte uutta seuraa - sinä ihmisiä jotka ymmärtävät tavallisen elämän realiteetteja, ja hän ihmisiä, jotka eivät halveksu häntä omaisuuden ja sukujuurien vuoksi.
Juhlissa olisit saanut ilmaista ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä suremaan, äläkä ole noin kateellinen, se vaan syö sua lisää.
En sanoisi että olen kateellinen. Olen saanut elämäni työjuttujen korjaantumisen myötä taas kuntoon ja olen siihen tyytyväinen. "Jutuilla" tarkoitin sitä, että voi olla raskasta olla sellaisten ihmisten seurassa joiden kanssa ei voi olla ollenkaan rehellinen koska he eivät halua kuulla mitään ikävämpiä asioita elämästä. Ap
Minusta on väärin että suomenruotsalaisuus ei takaa kaikille tuollaista elämää, omat vanhemmat duunariperheistä ja kehtasivat tehdä lisää duunareita =(
En edes tunne tuollaisia perheitä... minäkin haluan!
Livet är så orättvist!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi ystäväsi ei kunnioita sinua, etkä sinä ystävääsi. SinäKIN kirjoitat hänestä melko halveksuvaan sävyyn. Eiköhän ole molemmille parempi, että etsitte uutta seuraa - sinä ihmisiä jotka ymmärtävät tavallisen elämän realiteetteja, ja hän ihmisiä, jotka eivät halveksu häntä omaisuuden ja sukujuurien vuoksi.
Kiitos kommenteista. Ne ovat antaneet perspektiiviä. Sanoisin, että vielä pari vuotta sitten tällaisia ongelmia välillämme ei olisi ollut niin että olisin kirjoittanut hänestä halveksivasti, kuten huomautit. Ja silti lähtökohdat olivat samat. Itse asiassa raha ei tule hänen suvustaan, joten sukujuuria en halveksi eikä tulisi mieleenkään. Olemme hyvin samankaltaisista perheistä pikkukaupungista kotoisin ja hänen vanhempansa ovat herttaisia, tavallisia ja vaatimattomia.
Rahat ovat miehen suvusta, eli ne tulivat kuvioon heidän mennessään naimisiin. Eivätkä ne minua häiritsisi, jos kaverini ei olisi nyt viimeiset pari vuotta jatkuvasti valittanut rahapulasta ja siitä miten vaikeaa hänen elämänsä on. Se on varmaan se mikä eniten häiritsee. Olisi vain tyytyväinen siihen mitä on ja tiedostaisi että kaikilla ei ole yhtä helppoa. Mutta mitään sellaista ei saa sanoa.
Hän kadehtii jatkuvasti rikkaampia tuttujaan ja puhuu koko ajan rahasta. Syynä joka vuosi julkiset verotiedot ja kadehtii niitä tuttuja jotka ovat siellä yläpäässä ja utelee kaikilta mistä he ovat saaneet rahansa.
Sekä kadehtii niitä naistuttaviaan joiden ei tarvitse käydä töissä vaan mies elättää.
Eli kyllä, pakko se on myöntää että parempi antaa mennä ja että kyllä minäkin olen alkanut halveksimaan hänen asenteitaan viimeisen parin vuoden aikana.
Se yhteinen lapsuus ja monet iloiset, onnelliset hetket nyt aikuisenakin vain surettavat. Ei hän tuollainen aikaisemmin ollut enkä tajua miten hän on tuollaiseksi muuttunut. Se surettaa.
Ap
Ei sitä voi tietää kuinka yksinäinen sydämessään tämä juhlat pitänyt on, ehkä olit hänelle tärkeä ja tosiaan hänestä kuulostaa tekosyyltä olla osallistumatta, saisithan hetken muuta ajateltavaa, tapaisit ihmisiä ja söisit hyvin, ihan varmasti hän oletti että mitään lahjaa et osta aikuiselle , tässä tilanteessa.
Kyllä mäkin loukkaantuisin, oli rahaa sitten tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi ystäväsi ei kunnioita sinua, etkä sinä ystävääsi. SinäKIN kirjoitat hänestä melko halveksuvaan sävyyn. Eiköhän ole molemmille parempi, että etsitte uutta seuraa - sinä ihmisiä jotka ymmärtävät tavallisen elämän realiteetteja, ja hän ihmisiä, jotka eivät halveksu häntä omaisuuden ja sukujuurien vuoksi.
Kiitos kommenteista. Ne ovat antaneet perspektiiviä. Sanoisin, että vielä pari vuotta sitten tällaisia ongelmia välillämme ei olisi ollut niin että olisin kirjoittanut hänestä halveksivasti, kuten huomautit. Ja silti lähtökohdat olivat samat. Itse asiassa raha ei tule hänen suvustaan, joten sukujuuria en halveksi eikä tulisi mieleenkään. Olemme hyvin samankaltaisista perheistä pikkukaupungista kotoisin ja hänen vanhempansa ovat herttaisia, tavallisia ja vaatimattomia.
Rahat ovat miehen suvusta, eli ne tulivat kuvioon heidän mennessään naimisiin. Eivätkä ne minua häiritsisi, jos kaverini ei olisi nyt viimeiset pari vuotta jatkuvasti valittanut rahapulasta ja siitä miten vaikeaa hänen elämänsä on. Se on varmaan se mikä eniten häiritsee. Olisi vain tyytyväinen siihen mitä on ja tiedostaisi että kaikilla ei ole yhtä helppoa. Mutta mitään sellaista ei saa sanoa.
Hän kadehtii jatkuvasti rikkaampia tuttujaan ja puhuu koko ajan rahasta. Syynä joka vuosi julkiset verotiedot ja kadehtii niitä tuttuja jotka ovat siellä yläpäässä ja utelee kaikilta mistä he ovat saaneet rahansa.
Sekä kadehtii niitä naistuttaviaan joiden ei tarvitse käydä töissä vaan mies elättää.
Eli kyllä, pakko se on myöntää että parempi antaa mennä ja että kyllä minäkin olen alkanut halveksimaan hänen asenteitaan viimeisen parin vuoden aikana.
Se yhteinen lapsuus ja monet iloiset, onnelliset hetket nyt aikuisenakin vain surettavat. Ei hän tuollainen aikaisemmin ollut enkä tajua miten hän on tuollaiseksi muuttunut. Se surettaa.
Ap
Eipä tuo tosiaan kovin kivalta tyypiltä enää vaikuta, enkä sinänsä siis ihmettele halveksuvaa asennettasi. Summa summarum, molemmille lie parempi ilman toista. Ihmiset muuttuvat aikojen kuluessa ja olosuhteiden myötä - uskon että ystäväsi on aina ollut samanlainen, mutta se ei vaan ole tullut ILMI koska olosuhteet eivät ole olleet otollisia. Hän osoittautui joksikin mitä et osannut arvata, ja kyllähän se harmittaa. Vanhaan on kuitenkin harvoin paluuta, ja siitä pitää vaan päästä yli.
Ainakin itse olen tullut niin skeptiseksi iän myötä, että en enää osaa pitää mitään ihmissuhteita pysyvinä - 95% niistä kun on vain väliaikaisia, ja loppuvat kun olosuhteet muuttuvat. Työkaverit ja naapurit vaihtuvat ja yhteyden hiipuvat, ystävät muuttavat eivätkä enää jaksa pitää yhteyttä, jne. On vain onnellinen sattuma jos joku suhde on (vielä) pysyvä, luonnollisempaa on että vanhat tuttavuudet loppuu ja uudet alkaa. Ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä voi tietää kuinka yksinäinen sydämessään tämä juhlat pitänyt on, ehkä olit hänelle tärkeä ja tosiaan hänestä kuulostaa tekosyyltä olla osallistumatta, saisithan hetken muuta ajateltavaa, tapaisit ihmisiä ja söisit hyvin, ihan varmasti hän oletti että mitään lahjaa et osta aikuiselle , tässä tilanteessa.
Kyllä mäkin loukkaantuisin, oli rahaa sitten tai ei.
Ymmärrän että hän pahoitti mielensä ja olen pyytänyt useampaan kertaan anteeksi. Tiedän, että tein ikävästi kun en mennyt juhliin jotka olivat hänelle tärkeät. Aiempina vuosina olen muistanut häntä synttäreinä. Se mistä olen järkyttynyt on, että useiden anteeksipyyntöjen jälkeenkin hän laittaa välit poikki. Kai aito ystävyys on myös sitä, että voi sopia ja antaa anteeksi jos toinen aidosti pyytää? Ap
"Ystäväsi" on todellisuudesta vieraantunut idiootti. Anna mennä vaikka pahalta tuntuu, parempi kuitenkin sulle elää ilman tollasta.