Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää että oma suhtautuminen ruokaan ei ole enää normaalia?
Kommentit (26)
Itseasiassa tuon miettiminenkin on hyvä hälytyskello. Ihminen jolla on normaali suhtautuminen ruokaan ei usein edes ajattele koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin melkeen koko ajan mitä söisin seuraavaksi. Paino 64 kg ja pituus 173cm. Näin ollu jo vuosia.
Kun ne idioottien ravitsemusterapeuttien suosittelemat HERKUTTELUPÄIVÄT ovat mielessä 6 vrk viikosta ja elämä tuntuu jokaisen HERKUTTELUPÄIVÄN jälkeen tyhjältä.
Saatanan tollot...
Silloin kun siitä tulee pakkomielle.
Kun ei ymmärrä että LIHOO JOS SYÖ ENEMMÄN KUN KULUTTAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, kun ruoka ja ruuan ympärillä pyörivät ajatukset alkavat häiritä normaalia elämää.
Viimeistään siinä vaiheessa olisi ihan tervettä miettiä suhtautumistaan syömiseen, kun on tyhjentänyt jääkaapin ensin naamariinsa ja siitä laukannut vessaan tyhjentämään mahalaukkuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen, että mun suhtautuminen ruokaan on normaalia. Joudun ajattelemaan sitä vähän keskivertoihmistä enemmän, koska olen tuore vegaani ja joudun vielä laskemaan kalorit ja proteiinit, jotta syön tarpeeksi. Tämä on kuitenkin vain alun opettelua.
Syön 3-6 kertaa päivässä, aikatauluista riippuen. En mieti syömistä jatkuvasti, enkä ikinä esimerkiksi töissä tai ystävien kanssa ollessa. Kaverillani on anoreksia ja huomaan hänestä, että hän miettii seurassakin ruokaa ja kaloreita.
Ihminen, jolla on terve suhde ruokaan, ei ahmi eikä toisaalta syö orjallisen terveellisesti. Hän syö elääkseen, ei elä syödäkseen/laihtuakseen.
Silloin, kun miettii koko ajan kaloreita ja sitä, miten terveellistä ja eettistä ruoka on ja sitä, mikä on ollut päivän kalorin saanti siihen mennessä...
Siis suhde ruokaan voi vinksahtaa monella tapaa. Eikä pelkästään siten, että syö liikaa ja viisveisaa siitä, mitä syö.
Myös ortoreksia eli terveellisesti syömisen neuroosi on ongelma, samoin anoreksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mielessä ei pyöri mikään muu kuin ruuan ravintoarvot, ruokablogit, "terveellinen" syöminen, dieetit yms. ja jos kavereiden kanssa puhuessa ei voi puhua mistään muusta kuin ruuasta, esim. kuinka vähän on syönyt tänään/kuinka mahtava uusi dieetti on/kuinka ei enää syö ollenkaan hiilareita/kuinka ihmettelee kaverin ruokatottumuksia yms.
Normaalisti ihminen ei ajattele ruokaa sen kummemmin. Normaalin, terveellisen ja monipuolisen arkiruuan laittaminen ei vaadi sen kummempaa ajatustyötä. Herkuttelukaan ei saa tällöin valtaa elämästä kun perusasiat on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kate Middleton = Kati Keskinen
Hups, väärä ketju :'D Tän siitä saa kun on monta välilehteä kerralla auki...
Silloin kun pitää keksiä itselle ruokavalioita että saa hallita syömistään mahdollisimman tarkasti. Poislukien allergiat ym. tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä herätti nyt miettimään että onkohan tämä lipeämässä ongelman puolelle. Ajattelen kokoajan ruokaa, suunnittelen ateriat tyyliin "aamupala, 3 nuppua kukkakaalia, puolikas tomaatti, 5cm pala kurkkua ja litra vettä." Mietin kokoajan mitä syön seuraavalla aterialla ja paljonko siitä tulee kaloreita, olen harkinnut myös vaa'an hommaamista keittiöön jotta voisin punnita etten syö liikaa. Rakastan kuitenkin ruoanlaittoa ja kokkaamista, mutta sitten pitäydyn itse vain kasvisosiossa.
Kasviksia syönkin paljon ja monipuolisesti.Viljaa en lainkaan koska siitä kipeytyy vatsa, kasviöljyjä käytän (avokado, kookos, kylmäpuristettu rypsiöljy, kylmäpuristettu oliiviöljy) mutta lihaa en syö muuta kuin kalaa, äyriäisiä ja nilviäisiä.
Jatkuvasti pyörii ruoka mielessä, ja katselen netistä hakusanalla "antufoodporn" kuvia viedäkseni nälän pois.
ruoka saa olla mielessä ja nautinto ja voi päivällä miettiä, mitä hyvää kokkaisi illalliseksi. Tällainen on mielestäni ok, ruuan arvostamista ikään kuin. Mutta jatkuva syöminen ei ole ok ja sellainen että syö itsensä järjettömään ähkyyn pystymättä lopettamaan ajoissa.
Muutama ruokahetki päivässä ja niin että välissä ehtii tulla nälkä.
Nykyinen valmisaterioiden kulutus vie vähän nautintoa syömisestä, koska valmistaminen on osa nautintoa. Ravintolaan menokin on nautinto ystävien/ perheen kera, mutta yksinään kun hakee 3 take away big maccii, niin se ei ehkä ole ainakaan usein toistettuna tervettä!
Riippuu siitä, miten normaalius määritellään tässä. Jos oletetaan, että se tarkoittaa yleisyyttä, tavallisuutta ja keskivertoisuutta esim. suomalaisessa tai länsimaisessa yhteiskunnassa , epänormaalia on se, että haluaa syödä terveellisesti ja sen vuoksi rajoittaa epäterveellisiä mielitekojaan, kuten pikaruokaa ja erilaisia suolaisia ja makeita snackejä pitkin viikkoa. Epänormaalia on tällä tavalla määriteltynä myös enegiansaannin rajoittaminen kulutusta vastaavaksi.
Jos taas normaalius määritellään terveelliseksi, oman suhtautumisensa muuttumisen epänormaaliksi näkee vaikka siitä, että syö epäterveellisiä snackejä pitkin viikkoa, ei pysty rajoittamaan mielitekojaan esim. pikaruokaan ja leivonnaisiin tai on vaikeuksia ylläpitää ateriarytmiä ja energiansaantia kulutusta vastaavalla tasolla.
Kun paino nousee tai laskee merkkitävästi.
Sanoisin, että siinä vaiheessa kun nukkuu makaronilaatikko kainalossa tai harrastaa sen kanssa seksiä, ollaan normaalin ja epänormaalin rajapiikki ohitettu jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että siinä vaiheessa kun nukkuu makaronilaatikko kainalossa tai harrastaa sen kanssa seksiä, ollaan normaalin ja epänormaalin rajapiikki ohitettu jo aikaa sitten.
http://www.mirror.co.uk/news/uk-news/russian-man-marries-pizza-because-…
Ei jaksa odottaa nälkää ennenkuin syö. Kun nälkä tuntuu epämiellyttävältä ja tahtoo sen siksi välttää, niin syö jo liikaa kulutukseensa nähden. Tunnesyömistä ja ajankuluksi syömistä. Kun syö vain nälkäänsä, niin ruoka maistuu ehdottomasti paremmalta.