Lue keskustelun säännöt.
Rakkaudettomuus surettaa
09.02.2016 |
Olen 26-vuotias nainen jolla vielä opiskelut kesken. Erosin noin vuosi sitten suhteesta, ja sen jälkeen on asiat menneet jotenkin huonosti. Tuntuu kauhealta kun ei ole omaa rakasta, jolle olisi tosi tärkeä ja jota minä voisin ihan täysillä rakastaa. Ystäviä ei paljoa ole, mutta nekin jotka on seurustelevat onnellisesti tahoillaan. Exäni kanssa joskus törmäillään ja ollaan ns. hyvissä väleissä, mutta hänelläkin näyttää menevän tosi hyvin ja uusia virityksiä, mikä on tietty kiva juttu hänelle.
Minulla taas... Itsetunto ihan pohjamudissa. Huomaan kadehtivani ja kieriskeleväni itsesäälissä. Tuntuu jotenkin että olen kaikkiin nähden ulkopuolinen. Olen sosiaalisesti estynyt ja tosi herkkä, olen huono tutustumaan ja solmimaan tuttavuuksia. Yritän puuhailla kaikenlaista, mutta surkeat ajatukset valtaa mielen tosi usein. Periaatteessa kaikki on kohdallani ihan hyvin, elämä on vaan pysähtynyt ja haikailen edelleen exää. Vaikka tiedän että se on typerää. Pelkään etten koskaan löydä ketään kumppania...
Kommentit (11)
Huono itsetunto, epävarmuus ja pelko yksin jäämisestä eivät auta tilanteessasi. Pahimmassa tapauksessa houkuttelet luoksesi nuo asiat nopeasti hoksaavan, sinua hyväksikäyttävän miehen.
Sinuna keskittyisin itsenikehittämiseen ja miehiin tutustumisen, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto, epävarmuus ja pelko yksin jäämisestä eivät auta tilanteessasi. Pahimmassa tapauksessa houkuttelet luoksesi nuo asiat nopeasti hoksaavan, sinua hyväksikäyttävän miehen.
Sinuna keskittyisin itsenikehittämiseen ja miehiin tutustumisen, kyllä se siitä.
Olet ihan oikeassa. Nuo kolme vikaa kun saisinkin muutettua, niin ei tässä huonosti menisi
ap
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua.
Tai ehkä tämä oli turhan tylyä, anteeksi.
Yleensä se vain on niin, että jos on seurustellut, tulee seurustelemaan uudestaankin. Minulla on vähän huonommin.
Voi kun osaisin neuvoa sinua, ap. Lähetän sinne hyviä ajatuksia:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV:lta pitäisi bannata kaikki miehet. Te ette osaa tehdä kuin ulista ja pilata ketjut.
AP:lle vielä: kannattaa miettiä miten voisit prosessoida eroa. Tuntuu ettet ole päässyt vielä täysin yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua.
Tai ehkä tämä oli turhan tylyä, anteeksi.
Yleensä se vain on niin, että jos on seurustellut, tulee seurustelemaan uudestaankin. Minulla on vähän huonommin.
Ei se mitään! Ymmärrän... Vaikka kokemukset eri ikävuosilla ja erilaiset, uskon että tämä tunne voi olla silti hyvin samanlainen. Katsoisin ehkä tulevaisuuttani kirkkaammin silmin, jos ei taustalla olisi jonkinlaista suhdetta. Suhteemme ei ollut täydellinen, mutta se ihminen klikkasi muhun niin täydellisesti että olen henkisesti jäänyt roikkumaan. Ilman tätä kokemusta en osaisi surra taaksejäänyttä suhdetta vaan menisin normaalin nuorehkon ihmisen optimismilla eteenpäin
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun osaisin neuvoa sinua, ap. Lähetän sinne hyviä ajatuksia:
Kiitos! :)
ap
Vierailija kirjoitti:
AV:lta pitäisi bannata kaikki miehet. Te ette osaa tehdä kuin ulista ja pilata ketjut.
AP:lle vielä: kannattaa miettiä miten voisit prosessoida eroa. Tuntuu ettet ole päässyt vielä täysin yli.
En siis todellakaan ole päässyt yli. Ja pakko myöntää, mua sattuu ihan tosissaan kun näen ettei ex kaipaa suhdettamme. Se miten samantekevä turha tuttavuutemme on hänelle riipaisee syvältä. Voisin siis hyvällä omatunnolla haudata koko juttumme, mutta luulen että alitajuisesti estän itseäni menemästä eteenpäin, kun mielessä pyörii edelleen "mitä jos sittenkin". Pitäisi jotenkin kuolettaa tunteet ja käyttää vellomiseen menevä energia itseeni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua.
Tai ehkä tämä oli turhan tylyä, anteeksi.
Yleensä se vain on niin, että jos on seurustellut, tulee seurustelemaan uudestaankin. Minulla on vähän huonommin.
Ei se mitään! Ymmärrän... Vaikka kokemukset eri ikävuosilla ja erilaiset, uskon että tämä tunne voi olla silti hyvin samanlainen. Katsoisin ehkä tulevaisuuttani kirkkaammin silmin, jos ei taustalla olisi jonkinlaista suhdetta. Suhteemme ei ollut täydellinen, mutta se ihminen klikkasi muhun niin täydellisesti että olen henkisesti jäänyt roikkumaan. Ilman tätä kokemusta en osaisi surra taaksejäänyttä suhdetta vaan menisin normaalin nuorehkon ihmisen optimismilla eteenpäin
ap
En usko, että välttämättä katsoisit. Pitkään jatkunut yksinäisyys on musertavaa. Vuosi on myös lyhyt aika toipua erosta, joten älä hätäile asian kanssa. Anna itsellesi aikaa ja yritä antaa ikävien ajatusten tulla mennä, niihin tarttumatta.
Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua.