Olen viimeisilläni raskaana ja mies jo juonut kolmena iltana kännit tällä viikolla :-(
Naapurin kanssa juopottelevat. Oonko vähän liian nipo, kun en tykkää, että istuu naapurissa? Olen kai tylsää seuraa, mutta nautin lauantai illasta, saunasta ja hyvästä syömisestä. Itseäni ei mikään biletys edes kävisi mielessä, en haikaile sen perään. Mutta jotenkin vähän pahamieli, kun yleensä olen aina viikonloppuillat yksin :-( Ihana mies muuten, tuo mulle kaupasta kaikkia herkkuja jne. Mutta antaisi sitä huomiota ja hellyyttä. Sitten humalassa nukkuu yöt sohvalla. On sanonut, että ei juo, kun vauva on syntynyt. Saa nähdä..
Kommentit (32)
*kaikki ei pysty noin naps vaan ottamaan ja rikkomaan kaikkea. Jokainen varmasti toivoo lapsilleen sitä ydinperhettä, isää ja äitiä. Ei siitä voi ketään syyllistää..
Täytyyhän sitä nyt varpajaiset viettää sitten kun lapsi on syntynyt. Treenaaminen on aloitettava hyvissä ajoin.
Wayne Dyer on joskus sanonut: "Onko miehesi hullu, kun hän juo ja tekee sitä, mikä on alkoholistille tyypillistä vai sinä hullu, joka haluat, että alkoholisti ei käyttäytyisi hänelle tyypillisellä tavalla."
Noin käyttäytyi munkin mies, lupaili vähentää juomista lapsen syntymän jälkeen, oli stressaantunut, väsynyt jne, mutta tilanne vain paheni ja lopulta päädyttiin eroon kun mies ryyppäsi jatkuvasti.
Pelkäsin myös tulevaisuutta ja yksinjäämistä, mutta jälkikäteen olen ihmetellyt kuinka ja miksi ihmeessä kestin sitä niin kauan. Elämä ilman ryyppäävää ja itsekästä miestä on niin helppoa ja onnellista, ei koko ajan tarvitse miettiä mikä seuraavaksi provosoi miehen huutamaan: lapsen itku, lapsen nauru tai oma olemus. Yksin pärjää todella hyvin ja on vapaa olemaan onnellinen lapsen kanssa.
Eihän kukaan kestä selvinpäin raskaana olevaa naista.
Vierailija kirjoitti:
tuttu juttu. sillonko mieki vauvaa ootin nii mies joi vaa jatkuvasti ja vannotti ettei juo enää ku lapsi syntyy. no eipä se loppunutkaan vaa jatku samana..
+ ei ole kiva viimisillää raskaana luututa lattailta humalaisen miehen kusilammikoita
Siis mitä mä just luin??? Ensinnäkin kuseeko muka joku kotonaan lattioille, ihan sama vaikka olisikin humalassa? Ja toisekseen, miten ikinäIKINÄikinäIKINÄ maailmassa kukaan voi olla parisuhteessa miehen kanssa joka kusee lattialle??? ja millainen nainen siivoaa vielä jäljetkin??
Millaisten tyyppien kanssa ihmiset oikein elää? Miettikää nyt vähän kun niitä lapsiakin tänne kerran on pakko pykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuttu juttu. sillonko mieki vauvaa ootin nii mies joi vaa jatkuvasti ja vannotti ettei juo enää ku lapsi syntyy. no eipä se loppunutkaan vaa jatku samana..
+ ei ole kiva viimisillää raskaana luututa lattailta humalaisen miehen kusilammikoita
Siis mitä mä just luin??? Ensinnäkin kuseeko muka joku kotonaan lattioille, ihan sama vaikka olisikin humalassa? Ja toisekseen, miten ikinäIKINÄikinäIKINÄ maailmassa kukaan voi olla parisuhteessa miehen kanssa joka kusee lattialle??? ja millainen nainen siivoaa vielä jäljetkin??
Millaisten tyyppien kanssa ihmiset oikein elää? Miettikää nyt vähän kun niitä lapsiakin tänne kerran on pakko pykätä.
Voi kuule... Alkoholistien kanssa asuvat naiset (ja miehetkin) joutuvat alistumaan mitä merkillisimpiin oikuihin, mitä se juoppo siellä omassa narsistisessa paskapäässään kehittelee. Kuset, paskat ja oksennukset ovat mitä lievimpiä. Valehtelu, syyttely, pettämiset, pahoinpitelyt, rattijuoppoudet lapset kyydissä yms. Juoppo tekee ihan mitä lystää. Ja kumppani kestää. "Kun ei se tahallaan. Se on sairas."
Juopon kanssa elävät saattavat kestää tuota vuosia, vuosikymmeniä. Kuvitelkaa, hukkaavat omaa elämäänsä katselemalla ihmistä, johon ei voi luottaa ja joka hyväksikäyttää omaa "sairauttaan" muiden manipulointiin.
Juopon raitistumislupauksien vuoksi on menty naimisiin, tehty monia lapsia, jätetty hyviä työpaikkoja, katkottu pitkiä ystävyyssuhteita jne. Kaikki turhaan. Ei ne juopot siitä mihinkään muutu, kuin äärimmäisen harvoin. Jos tuohon lupaus-uhkaus-kiristys -leikkiin lähdet mukaan, niin saat olla varma, ettei sille loppua tulekaan.
Ja sama meno jatkuu. Hitto kun oon niin saamarin nössö, että en raaski heittää sitä menemään. Sanoin, että lähtee,mutta ei suostunut. En uskalla vetää kauheita kilareita, ettei synnytys käynnisty. Inhoon tuota viinan hajua :-( Hitto auttaisi mua vaikka kotitöissä. Aina pitää pyytää... Oon ollu tosi väsyny loppuaikana ja tää on yhtä helvettiä, jos vielä vauvan kanssa on tällaista, että mä olen kun joku kodinhoitaja, joka kelpaa vaan pantavaksi ja sivoojaksi ap
Ei siinä mitään, että joku tommosta ukkoa katselee. Oma on valinta. Lasta tässä sääliksi käy. Surkeat geenit ja elinympäristö.
Useimmat (eivät kaikki, koska tiedän naapurikylästä parikin perhettä joiden mielestä on täysin ok ryypätä lasten ollessa kotona) tajuavat kyllä miten haitallista on se, että lapset ovat samassa talossa juovan henkilön kanssa.
Mutta tilanne on vähän eri kuin normaalissa erossa. Vaakakupissa painaa omat tunteet, lisäksi lasten perhe. Pelko siitä, miten pärjää jos jää yksin. Tilanne, josta pitäisi lähteä on täysin uusi. Siitä ei Todennäköisesti ole kokemusta, ei osaa arvioida saako asiat järjestettyä. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin on tosi vaikea lähteä jos pelkää, että kaikki menee päin persuusta etkä pystykkään järjestämään kaikkea parhain päin. Eri asia olisi lähteä yksin, sehän olisi piece of cake.
Viestin nro 8 kirjoittaja, joka tietää että lähteä pitäis itekki, vaan ku pelottaa. Ja ymmärtää täysin, miksi ap mahdollisesti pähkäilee vielä muutamaan kertaan ennenkuin päättää, mitä tekee. Ihan turha moralisoida tyylillä "olet idiootti jos et lähde" jos ei itse ole (ollut) samassa tilanteessa. Ja jos olet ollut, eikä tehnyt heikkoa niin hei, hiton hienoa! Kaikki ei pysty noin naps vaan.