Miten olette selvinnyt isosta muutoksesta ja stressistä?

Hanki mahdollisuuksien mukaan ammattiapua, älä vaan jää yksin. Itke kun itkettää. Päivä kerrallaan. Itse kävin läpi kolme isoa elämänmuutosta samaan aikaan n. 6kk sitten. Helppoa se ei ole, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Tsemppiä sinulle!

kysymällä apua AV:ltä.

Kiitos. Ammattiapua olen miettinytkin, mutta en oikein tiedä millaista. Ihan kamalaa, kun asiat alkavat pyörimään päässä näin iltaisin ja olen alkanut heräilemään aamuöisinkin murehtimaan. Haluaisin vain hypätä tästä kuukausia eteenpäin ja katsoa missä olen ja mitä tapahtuu. Pelottaa niin paljon tällä hetkellä kaikki, että en tiedä aina miten päin olisin.

Samanlaista stressiä minullakin, tosin ollut pitkään jo vaikeaa, muutoksia tulossa, asioita kuitenkin auki ja en tiedä tuoko muutokset parannusta vai ei. Kyseessä läheisten ongelmat joihin en kauheasti voi vaikuttaa mutta kärsimään joudun. Pelottaa ja asiat pyörii päässä, varsinkin aamuyöllä. Koitetaan jaksaa ja toivotaan parasta.

Tiedän tunteen ja mitä käyt läpi! Mutta sinä selviät kyllä, kunhan et jää murheeseen vellomaan. Voitko puhua aluksi jollekin ystävällesi? Tai pääsetkö työn tai koulun kautta psykologille? Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin aika parantaa. Joka päivä huomaat tuntevasi paremmin.

Vaikea vuosi takana. Purin angstia lenkillä, kuuntelin uhomusiikkia ja liikuin niin pitkään että kroppa ei jaksa enää stressata. Kun henkiset voimat on kovilla, fyysistä jaksamista kannattaa priorisoida, siis säännöllisiä elämäntapoja, unta, liikuntaa. En tarvinnut lopulta itse ammattiapua vaikka rajat oli ihan näpeissä.

Hommat yleensä hoitaa kun on pakko, mutta väsymys tulee monesti jälkijunassa ja se saattaa olla totaalinen.  Itselläni auttaa lenkkeily ja kirjoittaminen päänsisäisen kaaoksen hallitsemiseen.

Ihanaa että täältä löytyy näin välittäviä ihmisiä. On minulla ystäviä yms. joille puhua, mutta nyt tuntuu siltä että en viitsi heitäkään enempää vaivata, koska olo on todella paha ja näen heistä että ottaa se kuulijallekin koville.

Työn kautta en nyt aio enää apua hankkia, koska tämä on yksi asia joka minulla on meneillään. En siis voi enää jatkaa nykyisessä työpaikassani pitkään ja jatkuvasti haen uutta työtä, mutta on niin kamalan hiljaista sen puolesta että työttömyyskin jo pelottaa.

Sellainen ajatus auttoi minua, että tästä selvitään hengissä. Ei ehkä selvitä kuten minä haluaisin, mut selvitään hengissä. Ja minulla on oikeus itse valita se asenne, että jäänkö vanhaan vellomaan miettimään epäonnistumisiani ja pettymyksiäni, vai katsonko uuteen ja ajattelen että tällaista on elämä, enkä ole niin ankara itselleni. Annoin itseni valita sen positiivisen ja armollisen asenteen, vaikka aikaa siihen meni.

Päätöksiä tehdessä ei vaan aina voi tietää onko se päätös oikea. Pitää vaan luottaa siihen, että jos päätös on väärä, niin aina voi tehdä uusia päätöksiä, vaikka vanhaan ei voisikaan palata.