Lue keskustelun säännöt.
Mieheni suhtautuu minuun kylmästi
05.02.2016 |
Monesti menee heti töiden jälkeen vain puuhaamaan omia juttujaan tietokoneen ääreen, laittaa monesti kuulokkeet päälle. Ei ota kuulokkeita pois, vaikka näkisi, että puhun hänelle. Käyn itsekin töissä, en siis ole mikään lompakkoloinen. Miehelläni on kyllä stressaava työ ja ymmärrän, että haluaa levätä töiden jälkeen. Hän ei vain enää koskaan huomioi minua mitenkään. Ei juttele, ei kehu, emme tee melkein mitään yhdessä. Emme hali, emme pussaile, emme ole harrastaneet seksiä hmm... *muistelee* lokakuun jälkeen. Mies sanoo välittävänsä minusta ja haluaa olla kanssani. Tämä tuntuu olevan ristiriidassa kaiken hänen käytöksensä kanssa. Kun kysyn syytä kylmyyteen, hän sanoo minun olleen "hankala". Mies on luonteeltaan luotettava, ei kovin tunneihminen, ei ailahtelevainen. En tiedä, mitä ajatella. Jatkanko elämää miehen kanssa? Hän on hyvä mies ja rakastan häntä, mutta tätäkö tämä on muka?
Kommentit (6)
Menkää terapiaan, ei kuulosta hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää terapiaan, ei kuulosta hyvältä.
Voisin ehdottaakin. Minusta tuntuu, että nykyään en saa olla oma itseni enää edes kotona. Oikein janoan huomiota mieheltäni. Jos menen miehen kainaloon istumaan sohvalle, hän työntää minut pois. Silti sanoo rakastavansa minua, koska "enhän muuten olisi kanssasi". Ilmeisesti olen miehen mielestä hankala nainen? Puhuu monesti siitä, miten hankala olen... Käyn töissä, ansaitsen omat rahani, pidän itsestäni ja myös ulkonäöstäni huolta, olen uskollinen, teen kotitöitä, laitan ruokaa, leivon, keksin yhteistä puuhaa. Paheitani: Puhun ehkä liikaa omasta työstäni ja päivästäni ja häiritsen miestäni, tykkään myös lipittää valkkaria ja ehkä juttelen silloin myös liikaa, puhun myös valitettavasti unissani ja mieheni mainitsee usein, että "pilasit taas yöuneni". Nukkuu nykyään monesti sohvalla. Ei ole toista naista. Siitä olen varma.
Oletko kysynyt mitä tarkoittaa tuolla että olet hankala?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mitä tarkoittaa tuolla että olet hankala?
Ilmeisesti vaadin liikaa huomiota. Vietän paljon aikaa kotona, koska olen vain sellainen ihminen. Osaan kyllä olla ihan itseksenikin, mutta monesti juttelen miehelleni kaikenlaista puuhailujen lomassa. Ja kyllä mieheni saa (kunpa!) jutella omasta päivästään. En ole tottunut elämään hiljaisessa kodissa. Meillä lapsuudenkodissa puhuttiin aina paljon ja kaikki puhuivat, ei vain äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää terapiaan, ei kuulosta hyvältä.
Voisin ehdottaakin. Minusta tuntuu, että nykyään en saa olla oma itseni enää edes kotona. Oikein janoan huomiota mieheltäni. Jos menen miehen kainaloon istumaan sohvalle, hän työntää minut pois. Silti sanoo rakastavansa minua, koska "enhän muuten olisi kanssasi". Ilmeisesti olen miehen mielestä hankala nainen? Puhuu monesti siitä, miten hankala olen... Käyn töissä, ansaitsen omat rahani, pidän itsestäni ja myös ulkonäöstäni huolta, olen uskollinen, teen kotitöitä, laitan ruokaa, leivon, keksin yhteistä puuhaa. Paheitani: Puhun ehkä liikaa omasta työstäni ja päivästäni ja häiritsen miestäni, tykkään myös lipittää valkkaria ja ehkä juttelen silloin myös liikaa, puhun myös valitettavasti unissani ja mieheni mainitsee usein, että "pilasit taas yöuneni". Nukkuu nykyään monesti sohvalla. Ei ole toista naista. Siitä olen varma.
Häh. Mä oisin voinu kirjoittaa tän. Paitsi etten tykkää valkkarista. Meille tuli ero nyt ihan hiljattain, oon muuttamassa pois. Toi pois työntäminen sai mut niin kiehuun..mutta väkisin ei toista saa keskusteleen vaikka miten yrittäisi.
sillä on rakastajatar ja sä oot ilmanen pyykkäri ja siivooja,miksi se lähtis suhteestanne koska näin se saa kaiken helposti.