Adoptioäidit, hoi!
Tapaatteko te ns. hakuryhmäläisiänne? Minua on alkanut lievästi - eikä niin lievästikään - potuttaa meidän hakuryhmä. Pitää tavata, aivan uskomaton painostus päällä. Ja missä sitten? Aina jossakin hornan tuutissa, jonne kaikilla muilla on hirveä matka. Ja aina pitää olla vähintään koko viikonloppu ja aina tekeminen on käytännössä sitä että tukka putkella juoksemme paikalliseen uimahalliin/uimarantaan/uimalaan ja loppuajan lasten pitää bondata 24/7 mieluiten ikkunattomassa kopissa ja lopuksi vetää jokin esitys vanhemmille. Siis oikeesti. Tänä vuonna tapaaminen on tempaistu PIEKSÄMÄELLE. Jonnekin majataloon, lautahökkeliin, jossa majoitus maksaa enemmän kuin Helsingin Vaakunassa. Ja tietty se on uimarannan ja uimahallin vieressä, koska ilman niitä ei voi elää. Laskin että meidän perheeltä reissuun menee majoitukseen, matkoihin ja ruokaan 450 euroa. Ja sillä siis pääsemme istumaan jonnekin hökkeliin, jossa ei tuohon hintaan saa edes omaa vessaa, ja juoksemaan ees taas hiki niskassa jonnekin Pieksämäen uimahalliin! Onko teillä muilla tällaista? Puolet ryhmän perheistä asuu Helsingissä, mutta silti me on kirmailtu pitkin Suomea kaikennäköisissä käsittämättömissä paikoissa... Nytkin yksi ryhmän äiti liversi, kuinka avartaa maailmankuvaa mennä Pieksämäelle Helsingin sijaan...
Kommentit (11)
Alunperin ajattelin että lapselle olisi hyvästä pitää yhteyttä niihin toidiin lapsiin mutta nämä muut äidit haluaakin jotain ihmeellisiä vertaistuki-avautumis-retriittejä...
Mä en TODELLAKAAN osallistuisi tuollaiseen paskaan. Enhän mä ole tekemisissä synnytysvalmennuksessa olleidenkaan kanssa... Tai samassa vauvamuskarissa olleiden kanssa.
Onko siinä porukassa edes yhtä tai kahta täyspäistä? Pidätkö kenenkään kanssa yhteyttä muuten ku noissa kauhutapaamisissa? Yleensä noi ton tapaiset suhteet, jotka rakentuu yhdelle sattumanvaraiselle asialle (yläasteen luokka, synnytysvalmennus, entinen työyhteisö), murtuu hyvin
pian, ja sieltä jää messiin ehkä just yks tai kaks sellaista, keiden kanssa synkkaa muutenkin. Pidä ne, skippaa höyrypäät. Ihan tarpeeksi saatte vertaistukea sun muuta puistotreffeillä tai pulkkamäessä. Jos nyt tarttet senkään vertaa, voihan noita asioita pohtia ja hoitaa myöhemminkin, jos tulee ajankohtaiseksi. Sitä ennen sekä sinä että muksu voitte hyötyä ja nauttia eniten ihan entisten, tuttujen ja rakkaiden ihmisten seurasta.
Ei teidän tarvitse mennä Pieksämäelle, mä annan luvan :-D
Nämä "lapset" on 14-vuotiaita! Ei siis todellakaan missään vauvauinti- tai leikkipiiri-iässä. Siksikin tuo ohjelma on pähkähullu. "Lapset" itse haluaisivat tavata Linnanmäellä ja shoppaillen. Vuodesta toiseen vain väännetään, että "äidit ei voi keskustella hälinässä". Porukassa on pari tervepäistä (joista toinen ei enää tule ja toinen piipahtelee) ja yksi pseudo-ok, joka on ihan suhteellisen normaali muissa ympyröissä, mutta kajahtaa tuossa porukassa.
Miksi menette? Jos niissä lähempänä asuvissa on joitain mukavia perheitä, voittehan tavata muutenkin.
Herramunjee mikä pinna sulla on ollut, vuosia tuota ja nuoret ton ikäsiä! Täytyy sanoa, että hullun vahvan ryhmähengen on joku onnistunut luomaan, että toi on kestänyt. Nuoret varmaan voi jo ton ikäisinä pitää itsenäisesti keskenään yhteyttä, ei niiden takia tartte korpeen raahautua.
Mä olin satavarma, että kyseessä just pulkkamäki-ikäiset pikkutaaperot :-D
Me ei olla osallistuttu täyspitkiin viikonloppuihin enää kuuteen vuoteen. Olen myös yrittänyt puhua asiasta - tuloksetta. Olen myös gallupoinut "lapsoset" ja kertonut heidän toiveensa eteenpäin. Ei. Tulos on aina tämä sama: Korvessa pitää tavata, pitää olla suhteettoman kallista ja pitää olla minuuttiohjelma, jossa on uintia, uintia, uintia, pakkoteatterikerho ja paljon kökötystä. Niin juu ja unohdin mainita, että olen saanut palautetta mm. siitä, että lapsillani ei ole säännöllistä rytmiä kesällä (vähän vaikea pitää kun on ensin ajanut 7 tuntia halki Suomen), että toinen joi kerran pillimehun (kun en hätäpäissäni korvesta janoon löytänyt luomumehua) ja siitä että kaikki eivät mene tapaamisissa nukkumaan kello 21. Alkoholia ei saa nauttia ja tapaaminen pitää lopettaa kiitospuheeseen, jonka jälkeen kaikki taputtelee ja nyökkäilee, kuinka ihanaa oli.
Työlääntynyt kirjoitti:
Me ei olla osallistuttu täyspitkiin viikonloppuihin enää kuuteen vuoteen. Olen myös yrittänyt puhua asiasta - tuloksetta. Olen myös gallupoinut "lapsoset" ja kertonut heidän toiveensa eteenpäin. Ei. Tulos on aina tämä sama: Korvessa pitää tavata, pitää olla suhteettoman kallista ja pitää olla minuuttiohjelma, jossa on uintia, uintia, uintia, pakkoteatterikerho ja paljon kökötystä. Niin juu ja unohdin mainita, että olen saanut palautetta mm. siitä, että lapsillani ei ole säännöllistä rytmiä kesällä (vähän vaikea pitää kun on ensin ajanut 7 tuntia halki Suomen), että toinen joi kerran pillimehun (kun en hätäpäissäni korvesta janoon löytänyt luomumehua) ja siitä että kaikki eivät mene tapaamisissa nukkumaan kello 21. Alkoholia ei saa nauttia ja tapaaminen pitää lopettaa kiitospuheeseen, jonka jälkeen kaikki taputtelee ja nyökkäilee, kuinka ihanaa oli.
Tässä olisi hyvä kirjan aihe :D Lukisin oitis, mielellään Anna-Leena Härkösen kirjoittamana.
Minkä ihmeen takia te noissa käytte? Ymmärrän että adoptiota ennen on pakko käydä niissä koulutusviikonlopuissa että näyttää hyvältä paperilla. Mutta kun adoptio on vahvistettu niin eihän mikään taho enää edellytä noihin osallistumista.
Adoptiosta ei kokemusta, mutta en ymmärrä, että miksi pitää enää roikkua minkään hakuryhmän kanssa. Etenkin jos ainoa yhdistävä tekijä on vain se, että on adoptoinut lapsen. Ja lisäksi jos noin v*tuttaa, niin vielä vähemmän ymmärrän, että miksi niiden kanssa pitää roikkua. Ei kukaan pakota.