Kolmas lapsi tulossa ja ero mielessä

Ajattelin kysellä löytyisikö täältä samanlaisessa elämäntilanteessa olijoita.
En pysty asiata sukulaisteni kanssa keskustelemaan ja ystävistäni olen etääntynyt lapsiarjen keskellä sillä heillä ei oikeastaan lapsia ole eivätkä tunnu olevan elämästämme kiinnostuneita. Asiaa ei auta että olen huono pitämään yhteyttä yllä kun he eivät tunnu pitävän minuun yhteyttä. Tuntuu ettei avopuolisonikaan halua osallistua "meidän" elämään ja täytyisi yksin yrittää jaksaa pyörittää arkea, käydä töissä ja yrittää hallita mielialavaihtelut raskauden keskellä kun toinen pelaa yöt tietokoneella ja nukkuu kun pitäisi lapsia hoitaa. Olen yrittänyt usein puhua avopuolisolleni ettei tunnu olevan enää muuta vaihtoehtoa kuin ero, mutta se tuntuu menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Riitelemme päivittäin arkisista asioista kuten tiskeistä, imuroinnista emmekä tunnu olevan enää kasvatuksestakaan samaa mieltä.. Miten ihmeessä saan hänet ymmärtämään ettei tämä toimi näin.