Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olin " tietämättäni" masentunut lapsen syntymästä hänen puolentoistavuoden ikään.
15.02.2006 |
Minua ahdistaa ajatellakaan koko asiaa. Miksi en hakeutunut hoitoon? Koska sain kaiken tuen ihanalta mieheltäni ja koska laitoin kaiken väsymyksen piikkiin 8laitoimme). Olin kuitenkin niin ahdistunut (nyt kun ajattelen) että pohdin itsemurhaa, lähtöä ja itkin taukoamatta.
Nyt - lapsen ollessa vähän reilu kolme - haaveilemme toisesta lapsesta, mutta minua pelottaa. Miten tunnustan ja hoidan asian jatkossa, jos löydän itsestäni samat merkit? Mitähän tästä lapselle on voinut seurata?!
Kommentit (5)
Ihan vaan kiinnostais kun mäkin olen miettinyt, että onko tämä masennusta vai mitä...
Hillittömiä mielialanvaihteluita ja lähes kontrolloimattomia raivareita laosen syntymän jälkeen. Kuulostaako tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä osoittiko 3:nen kysymyksen ehkä kakkoselle?
Minä en ottanut asiaa puheeksi missään. Esitin huolehtivaa äitiä, vaikka tunteet lapseen olivat aivan hukassa. en vain pysytynyt tunnustamaan, että minulla on paha olla. Ahdistus (sanoinkuvaamaton), hermot miehelle reikaleina, jatkuvat tunteja kestävät itkukohtaukset, väsymys, alakulo, saamattomuus, sosiaalisten kontaktejen karsiminen jne. ELi selvä masennus.
En tajunnut hakea silloin apua. Nyt kyllä olen turhankin tarkka jaksamisoireitteni kanssa ja puutun tilanteeseen heti, jos huomaan masennuksen oireita.
Osaavat sitten kysellä paremmin vointiasi. Eikä sitten vaan sanota, että " joo joo hyvin menee" , jos ei kerran mene.
Alue: Aihe vapaa
nyt on se hyvä, että tiedät millaista se on ja luultavasti voit sen itsekin huomata kun mieliala laskee. Myös miehesi on tukenasi joten et ole yksin lasten kanssa. Meillä on sama juttu ja masennus tuli myös kakkosen jälkeen. Vieläkin masentaa mutta tiedän tämän menevän ohitse vaikka välillä tuntuukin pahalta.