Lue keskustelun säännöt.
Missä ihmeessä kaikki vapaat -40+ naiset?
26.01.2016 |
Kun ei baareista ja rafloista löydä. Viettää iltaa mukavalta tuntuvan naisen kanssa, niin loppuillasta paljastuu: varattu! Selityksenä tulin vain tanssimaan, viettämään iltaa, mutta mies kotona yms. Tuntuu joskus ikävältä, kun kaikki jutut käy yhteen,molemminpuolista vetovoimaa jne. Olisi ihan mukava löytää pitempi aikaista seuraa. Suurin osa taitaa olla varattuja. Parisuhteita toki ollut, mutta uutta kaipaa 38 mies. Mistä olette etsineet ja löytäneet?
Kommentit (52)
Olin itse 40-vuotiaana sinkku, liikuin klubeilla ja baareissa, avajaisissa, kokkareilla, viihdyin kyllä myös kotona. Ihailijaa oli paljon, mutta perheenperustamista etsivät karsastivat. Nuorempi kiinnostava mies rakastui minuun ja aikansa jahdattuaan minut sai. Nyt kolme vuotta myöhemmin hoidamme onnellisina vauvaamme, kummankin esikoista. Että ei kaikki nelikymppiset ole urautuneet työ/harrastukset/teinilapset -maailmaan.
Frendien kautta, töissä, baareissakin, myös Tinder ystävättärilläni käytössä, sieltä kivaa deittailukulttuuri, tavataan kahvilla tai ravinyolassa ja katsotaan, tuleeko ystävyyttä tai jotain muuta, aina ei tule mitään, joskus jotain ja pari hyvää parisuhdettakin sieltä tiedän alkaneen.
Nelikymppisenä sellaiset kymmenen vuotta nuoremmat alkoivat yhtäkkiä piirittää kaikkia meitä, jotka elimme kuin ennenkin eli jumahtamatta kotiin. En tiedä onko muissa kuin suurkaupungeissa tällaista, omat tarinani Berliinistä ja kahdesta suuresta suomalaiskaupungista. Berliiniä suosittelen, siellä kaikki neliviisikymppisetkin liikkuvat ulkona entiseen malliin keikoilla, avajaisissa, klubeilla. Samoin aika paljon Helsingissä. Miksi ihminen muuttaisi elintapojaan täyttäessään 40? Ne, jotka pelkästään lenkkeilevöt ja käyvät töissä eivät ehkä muutenkaan ole viihtyneet yöelämässä ja erilaisissa piireissä tai ivat käyneet ulkona ehkä vain seuraa löytääkseen ja pikkujouluissa. Kaupunkielämäntapaan kuuluu luontevasti liikkua iltaisin muuallakin kuin kotona, siksi suuremmissa kaupungeissa sosiaaliset verkot ovat yleensä suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni sinkku 40+ nainen on tavallaan luovuttanut suhteen etsiskelyn, ja rakentanut itselleen mieluisan elämän, johon usein kuuluu haastava työ, kivoja harrastuksia, matkustelua ja vaikkapa koira, joka on tärkeässä osassa.
En yhtään epäile, etteikö tällaisia naisia olisi paljonkin, mutta kuvaus tuntuu silti jotenkin stereotyyppiseltä. Nelikymppisissä yksinäisissä on myös runsaasti pienituloisia, jotka eivät matkustele eivätkä harrasta mitään erikoista. Osalla on sairaita vanhempia, joista pitävät huolta. On paljon heitä, joiden elämä ei ehkä ole pelkkää kurjuutta, mutta ei myöskään kaikin puolin antoisaa ja kivaa.
40+ on kotona. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa lähteä baariin pörräämään, vaikka kuin olisi haku päällä. Työ väsyttää, sohva houkuttaa, kotona on kiva olla.
Löysin miehen netistä ja hyvä niin. En olis koskaan häneen baarissa törmännyt
Hanki koira, sen kanssa tutustuu helposti uusiin ihmisiin.
Toimi ainakin 101 dalmatialsita elokuvassa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin uskon enemmän luonnolliseen kohtaamiseen, mutta varattuja,varattuja. Eihän sitä varatun kanssa treffeille tule lähdettyä. Monet naiset katsovat silmiin ja hymyilevät, mutta sehän ei merkitse kinnostavuutta treffeille. -ap-
Baarit ja ravintolat "iskumestoina" on yleensä tarkoitettu nuoremmille eikä nelikymppisille. Sen vuoksi läheskään kaikki nelikymppiset sinkkunaiset ei viihdy paikoissa, joissa suurin osa muista asiakkaista voisi olla heidän lapsiaan. Ja suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein kuulu yrittää iskeä muuallakaan, siis esim kadulla, kirjastossa tms.
Ja höpönlöpön. Se joka ei nelikymppisenä jaksa enää koskaan käydä baarissa ei ole kyllä koskaan tehnyt sitä nuorempanakaan. Lasten myötä kerrat on itellä luonnollisesti harventuneet mutta iällä ei ole kyllä asian kanssa mitään tekemistä. Aion muuten käydä baareissa myös viisikymppisenä, ja sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen töissä, kotona koiran kanssa ja satunnaisesti kulttuuritapahtumissa, en oikeastaan koskaan enää käy baareissa. Nettitreffeiltä minut voisi tavata, tai vaellusreitiltä, mutta eipä kummassakaan ole tullut sopivaa/vapaita miehiä vastaan.
N41
Vierailija kirjoitti:
Olin itse 40-vuotiaana sinkku, liikuin klubeilla ja baareissa, avajaisissa, kokkareilla, viihdyin kyllä myös kotona. Ihailijaa oli paljon, mutta perheenperustamista etsivät karsastivat. Nuorempi kiinnostava mies rakastui minuun ja aikansa jahdattuaan minut sai. Nyt kolme vuotta myöhemmin hoidamme onnellisina vauvaamme, kummankin esikoista. Että ei kaikki nelikymppiset ole urautuneet työ/harrastukset/teinilapset -maailmaan.
Frendien kautta, töissä, baareissakin, myös Tinder ystävättärilläni käytössä, sieltä kivaa deittailukulttuuri, tavataan kahvilla tai ravinyolassa ja katsotaan, tuleeko ystävyyttä tai jotain muuta, aina ei tule mitään, joskus jotain ja pari hyvää parisuhdettakin sieltä tiedän alkaneen.
Nelikymppisenä sellaiset kymmenen vuotta nuoremmat alkoivat yhtäkkiä piirittää kaikkia meitä, jotka elimme kuin ennenkin eli jumahtamatta kotiin. En tiedä onko muissa kuin suurkaupungeissa tällaista, omat tarinani Berliinistä ja kahdesta suuresta suomalaiskaupungista. Berliiniä suosittelen, siellä kaikki neliviisikymppisetkin liikkuvat ulkona entiseen malliin keikoilla, avajaisissa, klubeilla. Samoin aika paljon Helsingissä. Miksi ihminen muuttaisi elintapojaan täyttäessään 40? Ne, jotka pelkästään lenkkeilevöt ja käyvät töissä eivät ehkä muutenkaan ole viihtyneet yöelämässä ja erilaisissa piireissä tai ivat käyneet ulkona ehkä vain seuraa löytääkseen ja pikkujouluissa. Kaupunkielämäntapaan kuuluu luontevasti liikkua iltaisin muuallakin kuin kotona, siksi suuremmissa kaupungeissa sosiaaliset verkot ovat yleensä suuremmat.
Itse huomannut tuon saman työmatkoilla, mutta täällä piiloudutaan :). -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piipukka kirjoitti:
ne on netissä!!!!
Deitti profiili tehty ja hyvä sellainen. Ei käy ketään. Silti siellä ovat. Keskenään varmaan juttelevat. :D
Ilmeisesti pitkät 187 ja normi painoiset miehet ei kelpaa? :D -ap-
Minustakin kumppanin löytäminen tuntuu olevan mission impossible. Harrastukseni ovat sellaisia, ettei niissä juuri miehiä tapaa, ja tuttavapiirissä kaikki ovat varattuja. Vielä ainakaan en ole uskaltautunut nettideittaamaan, olen sitä kyllä harkinnut. Se vain jotenkin tuntuu niin tarkoitushakuiselta.
Olen 40+ ja eronnut. En toivo lisää lapsia, mutta toiveissa olisi elämänkumppani, ihana mies, jonka kanssa pitemmän päälle haluaisin jakaa sen jääkaapinkin.
Minut löytäisi teoriassa töistä, pihalta, bussista, kaupasta, kirjastosta ja lenkiltä, ehkä saliltakin. Niin ja ravintoloista ystävien kanssa iltaa istumasta. Baareissa en koskaan ole käynyt paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 45, mun mies tuli hakee mut kotoa. Eli hän tuli tekemään minulle remppaa. Ja se tapaaminen oli sellainen, että molemmat tiesi ensi silmäyksellä tässä se nyt on....
Menikö panemiseksi samantien?
Vierailija kirjoitti:
piipukka kirjoitti:
ne on netissä!!!!
Deitti profiili tehty ja hyvä sellainen. Ei käy ketään. Silti siellä ovat. Keskenään varmaan juttelevat. :D
Ilmeisesti pitkät 187 ja normi painoiset miehet ei kelpaa? :D -ap-
Ei kukaan vastaile, eikä muutenkaan. Kai se on minunkin kohtaloon taivuttava. -ap-
Baarit ja ravintolat "iskumestoina" on yleensä tarkoitettu nuoremmille eikä nelikymppisille. Sen vuoksi läheskään kaikki nelikymppiset sinkkunaiset ei viihdy paikoissa, joissa suurin osa muista asiakkaista voisi olla heidän lapsiaan. Ja suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein kuulu yrittää iskeä muuallakaan, siis esim kadulla, kirjastossa tms.