Kannattaako " tehdä" toista lasta jos ei ole varma jaksaako sitten kahden lapsen kanssa?

Yllättävän hyvin olen jaksanut, tosin kuopus vasta 3 kk. joten pitkää kokemusta ei ole. Vauva on huonosti nukkuva ja paljon syliä vaativa, joten väsynyt olen, ja kädet eivät tunnu aina riittävän kaikkeen, mutta olen asennoitunut rennosti. Tiskit ja siivoukset yms. kotityöt saavat odottaa sellaista hetkeä, että ehdin kunnolla, pakolla en yritä tehdä mitään. Ehtii sitä elämässä vielä siivotakin, nyt keskityn lapsiin. Joka ilta sitä vaan huomaa, että tästäkin päivästä selvittiin ihan kunnialla.



Monesti olen kyllä miettinyt, että tästä ei tulisi mitään ilman ihanaa miestä, joka osallistuu aktiivisesti kotona kaikkeen, ja joka ei rutise, vaikka töistä kotiin tullessa olisi vähän sekaista.

mutta pakko kommentoida, että minulla sai hieman niskakarvat pystyyn tuo ap:n toteamus, että miettii toisen lapsen tekemistä mm. koska ei jaksaisi palata töihin... jos tämä on motiivi yrittää lisää lapsia, voi tosiaan ottaa aika koville kahden pienen kanssa. Kannattaisi ehkä miettiä asiaa laajemminkin, HALUAAKO oikeasti toista lasta vai onko se vain pakokeino jostain muusta..?

Nimim. synnytyksestä neljä viikkoa ja traumat

ikäeroa pojilla vajaa 2v. paljon raskaampaa kuin osasin kuvitellakaan. koskaan ei ole " omaa" aikaa ihan vaan itselle (tai on tietty joskus, mutta harvoin) kun molemmille vanhemmille on " omat" hoidettavat. mutta helpottanee aikanaan kun pojat kasvaa.



ja on tietenkin tuplasti kivempaakin välillä ;)

Ajatuksella että jos sitä vielä pari vuotta jaksaisi tätä väsymystä ja yksinäisyyttä.. Tiiä sitte auttaako.

ja osaat ajatella muitakin kuin itseäsi, niin kannattaa, ehdottomasti! Kyllä lapselle ne sisarukset ovat tosi tärkeitä!