Lue keskustelun säännöt.
Harkitsin itsemurhaa, mutta nyt ajattelin kokeilla vielä sellaista että
24.01.2016 |
teen ulkoisesti itsestäni parhaan, mitä voin. Testaan, muuttuisiko mielikin samassa prosessissa positiivisempaan suuntaan. Paino vitosella alkavaksi, meikit ja hiukset kuntoon. Jos olen silloin vielä onneton, niin joudan mennäkin.
Kommentit (25)
Mikä kiire? Yksikään meistä ei tule täältä kuitenkaan hengissä selviämään ja muutama vuosikymmen hurahtaa silmänräpäyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin itsemurhaa, mutta nyt ajattelin kokeilla vielä sellaista että...
Hei! Oletpa mistä tahansa syystä johtuen synkissä tunnelmissa, niin tarvitset ja ansaitset tukea sekä apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä! Jos pohdit jopa elämäsi lopettamista tai toivot kuolemaa, olet vaarassa menettää myös sen hyvän, jota ehkä sittenkin saattaisit saada tässä ainutlaatuisessa elämässäsi - ja vaikka juuri nyt et näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin.
Nimittäin masennuksen ja toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet ARVOKAS, RAKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että todellakin olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää vielä monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat varmasti tukea sinua:
Ensimmäinen on kriisi- ja neuvontapuhelin esim. mielenterveyden asioissa. Toinen on toivoa antava keskusteluohjelma masennuksesta toipumisesta,mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen. Alin linkki on lyhyt, mutta rohkaiseva ja koskettavakin video siitä, että synkimmässäkin tilanteessa olevalle on sittenkin toivoa ja rakkautta :)
*Valtakunnallinen kriisipuhelin: puh. 01019 5202
*Keskustelu masennuksesta toipumisesta: http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
*Rohkaiseva video! http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Mitäs jos antaisit noiden ulkonäköjuttujen olla ja keskittyisit hyvän fyysisen kunnon vaalimiseen? Antaisit hien virrata ja lihasten kasvaa ja katsot, paraneeko myös fiilis ja elämänhalu?
tiukka pimppi, eikä musuhistoriaa? Musuilemalla tuhoaa koko elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos antaisit noiden ulkonäköjuttujen olla ja keskittyisit hyvän fyysisen kunnon vaalimiseen? Antaisit hien virrata ja lihasten kasvaa ja katsot, paraneeko myös fiilis ja elämänhalu?
Tämä onkin tavoitteena. Aion viettää mahdollisimman paljon aikaa liikunnan parissa, ettei tarvitsisi ajatella ikäviä asioita. En ole vielä niin loppu, etteikö kuntoilu onnistuisi ja tiedän, että saan siitä hyvää oloa. Mutta kyllä se ulkonäkökin on siinä motivaattorina - en vaan pysty katsomaan enää itseäni peilistä. Vihaan itseäni ja ajattelen joka päivä kuolemaa. ap
Vierailija kirjoitti:
teen ulkoisesti itsestäni parhaan, mitä voin. Testaan, muuttuisiko mielikin samassa prosessissa positiivisempaan suuntaan. Paino vitosella alkavaksi, meikit ja hiukset kuntoon. Jos olen silloin vielä onneton, niin joudan mennäkin.
se on parempi vaan tappaa itsensä! luota muhun tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on vielä voimia liikkua, ajatella ulkonäköä ym, niin unohda ihmeessä itsemurha-ajatukset samantien.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on vielä voimia liikkua, ajatella ulkonäköä ym, niin unohda ihmeessä itsemurha-ajatukset samantien.
En voi niitä unohtaa, kun ne on jatkuvasti mielessä. Mutta yritän päästä niistä eroon tämän projektin avulla. Joillekin ulkonäkö on pinnallisuutta, mutta toisille se tuo oikeasti hyvän olon sisäisestikin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teen ulkoisesti itsestäni parhaan, mitä voin. Testaan, muuttuisiko mielikin samassa prosessissa positiivisempaan suuntaan. Paino vitosella alkavaksi, meikit ja hiukset kuntoon. Jos olen silloin vielä onneton, niin joudan mennäkin.
Rakas tuntematon ystävä, sinä olet niiiiin valtavan paljon arvokkaampi ihminen kuin pelkkä kroppa ja ulkonäkö: siksi sinullakin on oikeus voida paremmin ihan siellä sisimmässäsi :) Vaikka onkin toki hyvä, että haluat yrittää ulkoisesti parhaasi, niin muistathan aina, että myös sisimpäsi, mielesi, sielusi voi parantua ja voida hyvin. Mutta sitä sinun ei tarvitse pystyä tekemään yksin vaan voit saada apua muilta - siinä asiassa komppaan täysin 3. viestiä.
Mulla auttoi se kun lakkasin murehtimasta rumaa ulkonäköäni ja vertailemasta sitä muihin. Fakta on vain se ettei minusta mitenkään kaunista saa, ja ymmärsin että miksi niin pitäis ollakaan. Etsin ihan muita hyviä puolia itsestäni ja keskityin niihin. Ja jopa siitäkin löytää hyviä puolia ettei ole kaunis. Voi mennä esim. hyvin mielin yksin vaikka yökävelylle ja kukaan ei tule raiskaamaan. Moni nainen ei voi. Kesäisin aivan superkivaa ja talvisin voi käydä kuutamokävelyillä. Kun elämää pyörittää liikaa ulkonäön ympärillä se alkaa ahdistaa, ja joskus se tekee onnelliseksi että unohtaa ihan kokonaan koko ulkonäön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa niin suomalaiset on ihan helvetin rumaa sakkia suurimmaks osaks. Eli kuulut vain enemmistöön, joten no worries.
Vierailija kirjoitti:
en vaan pysty katsomaan enää itseäni peilistä. Vihaan itseäni ja ajattelen joka päivä kuolemaa. ap
Uskon, että kyllä itseinhosi ja kuolemanajatukset vielä tulevat helpottamaan :) Miksikö? Siksi, että lukemattomat yhtä vaikeassa tai pahemmassakin tilanteessa olevat ovat selvinneet! Sinuakin varten on olemassa toivoa, tulevaisuutta ja tarkoitusta,koska SINUA RAKASTETAAN juuri tälläkin hetkellä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haha, naisille ulkonäkö = elämä.
Ei siinä kyllä ole mitään hauskaa.
Nykyään on helpompi löytää lähes täydellisen näköinen nainen kuin sivistynyt, kultturelli, huumorintajuinen tms.
Lajimme tulevaisuus lepää kapeilla hartioilla. Kuinka pitkään meillä vielä riittää tiedemiehiä, kirjailijoita, säveltäjiä jne. kun pooli tyhjenee alituisesti. Aasialaiset nyt tosin paikkaavat tuolla tieteen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos antaisit noiden ulkonäköjuttujen olla ja keskittyisit hyvän fyysisen kunnon vaalimiseen? Antaisit hien virrata ja lihasten kasvaa ja katsot, paraneeko myös fiilis ja elämänhalu?
Tämä onkin tavoitteena. Aion viettää mahdollisimman paljon aikaa liikunnan parissa, ettei tarvitsisi ajatella ikäviä asioita. En ole vielä niin loppu, etteikö kuntoilu onnistuisi ja tiedän, että saan siitä hyvää oloa. Mutta kyllä se ulkonäkökin on siinä motivaattorina - en vaan pysty katsomaan enää itseäni peilistä. Vihaan itseäni ja ajattelen joka päivä kuolemaa. ap
Pysyvää ja todellista muutosta ei tule, jos ei pysty kohtaamaan ja käsittelemään myös niitä ikäviä asioita. Vaikka vaikealta tuntuisikin, se kuitenkin kannattaa ja on tie uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis pinnallinen ihminen?
Mitä se pinnallisuus lopulta sitten on? Minulla on vaativa ammatti ja laaja yleissivistys. Silloin kun olin vielä kunnossa, rakastin käydä konserteissa ja taidenäyttelyissä. Luin paljon kirjoja ja katsoin eurooppalaista elokuvaa. Opettelin uusia asioita ja kehitin itseäni. Silti masennuin.
Kun nyt tämä ulkonäköasia on viimeinen oljenkorteni, minua ei haittaa jos se tekee minusta jonkun mielestä pinnallisen. Mieluummin pinnallinen kuin kuollut. Ei tässä nyt enää Dostojevskit auta perkele. ap
Se ei sitten ole mikään vaihtoehto, että tekisit muita ihmisiä onnelliseksi ja saisit kokea itsesi tarpeelliseksi? Moni saa onnea elämäänsä, kun unohtaa itseensä keskittymisen ja alkaa tehdä jotain muiden (ihmisten, eläinten, luonnon) hyväksi. Ihailua voit saada keskittymällä ulkonäkösi hoitamiseen, mutta uskotko oikeasti sen tekevän sinut onnelliseksi?
Mielekäs elämä vs, oma napa kirjoitti:
Se ei sitten ole mikään vaihtoehto, että tekisit muita ihmisiä onnelliseksi ja saisit kokea itsesi tarpeelliseksi? Moni saa onnea elämäänsä, kun unohtaa itseensä keskittymisen ja alkaa tehdä jotain muiden (ihmisten, eläinten, luonnon) hyväksi. Ihailua voit saada keskittymällä ulkonäkösi hoitamiseen, mutta uskotko oikeasti sen tekevän sinut onnelliseksi?
Se voi ehkä olla seuraava vaihe, mutta juuri nyt koen selviytyväni parhaiten kun saan hoitaa itseäni. Masentuneeksi maailmanparantajaksi minusta ei ole. ap
Mitä suotta yrittää edes