Olen 26, nainen, 2x0,5l kirsikkasiideriä. Elämästä avautumista. Saa kysyä/tuoda esiin omaa näkökulmaa

Eli tänään muotoutui ajatus purkautua tänne elämästä ja yksinäisyydestä ja muusta...

Olen ollut hirveän yksinäinen koko elämäni. peruskoulussa yksi pysyvä ystävä. tänään, ei yhtään naispuolista kaveria

Rakastuin Afrikkalaiseen akateemiseen mieheen vuosi sitten. Mieheen jota en koskaan saa, koska en ole tarpeeksi hyvä. Enkä halua hänelle mitään huonoa, joten parempi vaan, että valitsee jonkun arvoisensa.

Minulla on taustalla mt-ongelmaa (anoreksia, nyk. terve) ja vuosia yksinäisyyttä. Ihmissuhdetaidot ovat luokkaa nolla ja reagoin kaikkeen liian herkästi ja otan asiat helposti negatiivisina vaikka eivät selkeästi sitä olisikaan

lisäksi häiritsee lievä r-vika, jota muut tai monikaan ei edes huomaa, mutta syö minun itsetuntoa ja inhoan puhumista!

Ahdistaa terrorismi, raiskaukset, suomen taloudellinen ahdinko ja työttömyys. Valmistun keväällä ammattikoulusta ja jos vain pääsen, niin vielä opiskelemaan

kaverisuhteiden muodostaminen suomessa ja tässä kulttuurissa on lähes mahdotonta kun ollaan niin minä-keskeisiä ja sisäänpäin lämpeneviä tai muuten vain estoisia/aloitekyvyttömiä... Tarvitsen kavereita :(

Lisäksi pelottaa mahdollinen lapsettomuus ja pysyvästi sinkuksi jääminen. Ahdistaa vapaat suhteet ja parisuhdevaatimukset, "tasovaatimukset", tasot joiden alintakaan rimaa en täytä.

Joo ja humalassa nyt...