Kukaan ei tiedä kuinka paha olo mulla on.

Jollet kerro sitä totuutta meille, niin ketään ei tasan kiinnosta.

Auttaisiko jos pystyisit vaikka tänne anonyyminä kertomaan? Tsemppiä <3 :(

Voimia, olen ollut ja aina hetkittäin nykyäänkin samassa tilanteessa. Mikä saa sinut voimaan noin pahoin? Mulla oli sinänsä ihan tyhmiä juttuja - pitkäaikainen parantumaton sairaus (ulospäin jonkinlainen näyttäminen, "ei tää nyt niin paha ole, hyvin mä pärjään"), huono itsetunto... Mutta mulle ne on isoja.

Tää on jo alku, kun tänne pääsit sanomaan! Puhuminen auttaa, vaikka tiedän miten vaikeaa se on. Voisitko mennä terveyskeskukseen kertomaan pahasta olosta, jos ne osaisi ohjata eteenpäin? Itse sain apua niin. Ulkopuoliselle/ammattilaiselle puhuminen oli jotenkin paljon helpompaa, kun lähipiirin turha huolestuttaminen. Mun ongelma on se, etten ajattele, että ketään oikeasti kiinnostaa. Ammattilaiselle sentään maksetaan. 

Tunnistan myös tuon tunteen, kun itku ei tule. Mun on aina ollut vaikea itkeä, paitsi elokuvia katsellessa, kirjoja lukiessa ym. Joskus tarvii itkeä, sillon mä kaivan surullisen elokuvan avuksi. En mitään ahdistavaa, mutta esimerkiksi mun "lemppari" itketysleffa on Hachiko. 

Vierailija kirjoitti:

Jollet kerro sitä totuutta meille, niin ketään ei tasan kiinnosta.

Jollet osaa muuta kun ilkeillä, voit siirtyä muualle.

Mä en ap tunne sua, enkä tiedä mikä sua painaa, mutta tsemppiä <3 Älä välitä ilkimyksistä.

Sama juttu. Oon niin umpikujassa että toivon kuolevani. Syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa mutta ei ne auta. Rahaa vaan menee niihinkin.

Kestä se kuin mies, äläkä ruikuta kuin ämmä.

Avaudu täällä edes vähän. Voisi helpottaa.

No ei tietenkään jos et kerro.Joskus avautuminen voi auttaa ja joskus se pahentaa tilannetta.Se on fifty-sixty.

Vierailija kirjoitti:

Kestä se kuin mies, äläkä ruikuta kuin ämmä.

Hehhehhe, se menee just toisin päin. Nainen on se joka kestää kuin ämmä, mies on se joka ruikuttaa kuin jäbä.

En edes tiedä mikä on pohjimmiltaan se ongelma, mutta työ ahdistaa (huono johtaminen ja yksi töykeä työkaveri), läheisen sairaus, pelottaa että mulla sama sairaus, rahahuolet (pakko olla töissä vaikka tekis mieli olla vaan kotona pidempään). Siinä muutamia tämänhetkisistä huolista.

Olo ihan hirvee, ahdistaa, panikoin. En näytä ulospäin, en halua huolestuttaa läheisiä lisää. Koko kroppa jännittyneenä ja jatkuva oireiden tarkkailu. Kierrän kehää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestä se kuin mies, äläkä ruikuta kuin ämmä.

Hehhehhe, se menee just toisin päin. Nainen on se joka kestää kuin ämmä, mies on se joka ruikuttaa kuin jäbä.

Nyt on niin neitsyen jutut, ettet ole varmaan koskaa saanut munaa, etkä tule saamaankaan

T: Miehekäs mies

Mulla auttoi ahdistukseen se, että aloin harrastaa liikuntaa, ihan kunnon rasituksella, vähän itseään rääkäten. Kun kroppa on fyysisesti väsynyt, ei enää jaksa miettiä ja tulee parempi fiilis . En väitä,että tämä yksinään toimii pahaan ahdistukseen, mutta voi ainakin vähän helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi ahdistukseen se, että aloin harrastaa liikuntaa, ihan kunnon rasituksella, vähän itseään rääkäten. Kun kroppa on fyysisesti väsynyt, ei enää jaksa miettiä ja tulee parempi fiilis . En väitä,että tämä yksinään toimii pahaan ahdistukseen, mutta voi ainakin vähän helpottaa.

Hyvä idea, mutta ei ole aikaa. Kun vihdoin pääsen töistä kotiin, on lapsen läksyt ym asiat hoidettavana. Siinä vaiheessa olen nukn lopen uupunut etten jaksa kun tuijottaa telkkaria.

Ap

Hikiliikunta ja pienet tavoitteet, elät itsellesi et muille... liikunta ja uni ensin sitten pikkuhiljaa tekoja

                                        elämä on laiffii

                                        elämä on laiffii

Lapsille ja nuorille opetetaan kaikenlaista mutta oikean elämän tilanteet on ihan muuta. En esimerkiksi osannut kuvitella kuinka hapokasta työelämä voi olla. Nuorena oli sellainen kuva että duuniin mennään ja siellä tehdään vain töitä.

-eri