Onko pariterapia ainut mahdollisuus?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10v ja vieläkään en tiedä että miten paljon hän minua rakastaa. Kai rakastaa, koska ollaan yhdessä. Mies ei puhu, ei osoita juurikaan hellyyttä tai muitakaan tunteita, ei empatiaa tai oikein mitään.

On aina ollut tuollainen, mutta nyt alan itse olla sitä mieltä että haluan enemmän. Haluan TIETÄÄ mitä kumppanini minusta ajattelee ja mitkä hänen tunteesta ovat.

On kuin mieheni edessä olisi seinä jonka takana hän on.
Joskus olen miettinyt että eikö hän uskalla tai pysty puhumaan tunteistaan tai mistään, mutta luulen että hän vain on tuollainen. Se ei vaivaa häntä millään lailla.

Kyselenkin sitä jos joku on ollut samassa tilanteessa niin auttaako tähän mikään? Vai onko vain parempi luovuttaa?

Minulla on rakkautta ja kerronkin sen välillä. Silloin saan kyllä vastauksen takaisin useimmiten. Sanat ei vaan ainoastaan riitä vaan toivoisin sen rakkauden myös näkyvän jotenkin. En tiedä kuinka kauan menisi että koskisimme toisiimme jos en itse tekisi aloitetta. En ole uskaltanut kokeilla.