Millaisia 4v. poikia teilla on? Onko reippaita vai " perassa vedettavia" ? Meilla on myos 2v tytto ja tuntuu, etta tytto on paljon reippaampi ja oma-aloitteisempi. Pukeekin paljon re
ippaammin, kuin isoveli. Tänäänkin oltiin menossa pojan kerhoon, mihin hän kyllä kovin mielellään menee, mutta lähtö on aina yhtä vaikeaa. Luulisi, että poika olisi vähän reippaampi lähtötilanteessa, mutta ei. Ei mitään yritystä itsellä. Äiti pukee, äiti tekee, kuuluu vaan. Onko teillä tytöt reippaampia, vai onko meidän poika jotenkin erikoisen viitsimätön?? Millä saan poikaan enemmän reippautta???
Kommentit (7)
Haaveilee, miettii, kaikkea muuta muttei itse söisi, pukisi... Neuvolassa sanottiin että 4-vuotiaat osaavat olla TOSI hankalia, 5v puolestaan on seesteinen ikä. Niin kävi meillä... näyttäisi olevan reipastumiskausi aluillaan.
Siskonsa täyttää kohta kolme eikä ole vuoteen saanut auttaa juuri missään! Pukeutuu ketterästi vaatteisiinsa, syö reippaasti. Oikein nautin kun tyttö hokee " Ei saa auttaa, osaan itse."
ja on kaikkeamuuta kuin perässä vedettävä...Kaikki pitäis saada tehdä itse (vaikkei osaiskaan) ja välillä tulee sellaset raivarit jollei omat taidot riitä. Meillä taitaa tosin tohon oma-aloitteisuuteen vaikuttaa hiukan se, että pojalla on kolme vanhempaa sisarusta ja tietty tää junnu luulee ja kuvittelee, että osaa ja pystyy samaan kuin isommatkin =/
Toisaalta tää on hyvä, mut kyllä välillä on sellanen nokkapokka päällä, kun ei mene jakeluun, ettei ihan kaikki itseltä onnistu, tai ettei noin pieni voi tehdä ihan kaikkea samaa mitä esim 9v isoveli =)
Epi kirjoitti kuin meidän perheestä! Meillä myös poika 4v. ja tyttö 2v. Tyttö on oma-aloitteinen ja itsenäinen, syö, pukee, riisuu kykyjensä mukaan. Poika tosiaan tykkää, että äiti tekee... On muutenkin pidättyväisempi luonne, tyttö taas avoin höpöttelijä ja lauleskelija.
Meillä ihan sama tilanne, kuin keskustelun aloittajalla. Eli poika 4v ja tyttö 2v kuuluvat perheeseen. Molemmat olivat alle 1v ns. helppoja vauvoja. Molemmat ovat aina olleet avoimia ja reippaita, mutta se aloitteellisuus... Tyttö on kipakka skorpioni ja minä itte tyyppiä. 1v alkaen syönyt itse ja auttaa ei saa! Muutenkin pitää puolensa ja loukkaantuu komennuksestayms. Poika tykkää, että äiti voisi ihan hyvin vieläkin syöttää, pukea yms. Eli varmaan ihan normaalia. Toki kaikki lapset ovat yksilöitä ja minä ainakin tunnustan " paaponeeni" tätä esikoista. Vuosi sitten lähtivät tarhaan ja esikoisesta kasvoi siellä ihan iso poika.
Muutoin on aika tuulella käyvä: kivireestä vaihtaa nopeasti äipän reippaaksi siivousapulaiseksi...
Oletan että tämä on nyt tätä äitiin takertumisen loppuvaihetta. Toivon todella, että alkaisi jo se MEIDÄN ISKÄ -vaihe. Eikös semmoinenkin tule...
Perheen kolmas, isommat tyttöjä (joista vanhin opetteli pukemaan kun nuorempikin opetteli, ikäeroa 2v). Tämä kolmas on lähes päivittäin sellainen perässävedettävä, puettava, riisuttava, vessaan autettava. Syö sentään itse, siitä puuhasta pitää. Kerhomatka 100m ja sinnekin pitäisi päästä seisomalaudan kyydissä, koska hän ei jaksa kävellä.
On kyllä aina ollut aika hankala, itkuinen, nykyään myös todella helposti suuttuva mutta myös joskus harvoin samantien rauhoittuva. Opettelee kait pikkuhiljaa myös raivonhallintaa (tekee hyvää). Ajattelin jo tämän johtuvan pikkuveljestä joka syntyi 9kk sitten, mutta on poika aina ollut tällainen, luulen että tilanne olisi muutenkin kärjistynyt juuri 3 ikävuoden kieppeillä.
Joskus jo menee ulkovaatteetkin itse päälle tai esim. pyjama, varsinkin jos äiti jaksaa leikkiä leikkiä " kukas sulle nuo puki, eihän 3-vuotiaat VOI vielä osata, kiitos siskolle/isälle kun auttoi veikkaa..." . Tämä naurattaa reipasta 3-vuotiasta kovin, ja intoutuu pukemaan lisää. Missään nimessä en halua sanoa että " sinä et osaa" , vaan " eihän 3-vuotiaat voi vielä millään osata, ei ole mahdollista" .
Nyt kun päätin että en seisomatelinettä enää kuskaa mukana näillä alle kilometrin matkoilla joita päivittäin kuljemme (tiedän, laiska äiti on työntänyt lastaan kyydissä päästäkseen vähemmällä kiukulla), oli tilanne ekan viikon ihan kamala. Nyt pikkuhiljaa rauhoittunut, toki poika on joskus kerhon ja ulkoilun jälkeen ihan oikeasti väsynyt kun pitäisi sisko hakea eskarista. Vieläkin parempaa odotellessa!
Eikä kyllä ole kovin reipas tekemään itse. Monesti on vielä ihan lötkönä eikä auta ollenkaan, kun puetaan vaikka ulkovaatteita. Nyt ekaa kertaa on muutamia kertoja sanonut, että minä itse. Se taaperoiän minä itse-vaihe jäi siis kokonaan väliin. Meillä toinen tyttö 1v5kk ja vaikuttaa hieman reippaammalta, mutta katsotaan muuttuuko tilanne.
T: Yniäinen