Lue keskustelun säännöt.
Ahaa, terapiaan pääsee ainoastaan jos asiat ovat kunnossa
14.01.2016 |
Psykiatrin mukaan saan todennäköisesti Kelan tukea, koska olin taannoin vähän aikaa töissä ja siten osoitin aktiivisuutta. Jos en olisi ollut töissä, mahdollisuuteni tukeen olisivat olleet mitättömät. Olen nyt etsinyt terapeuttia ja viime viikolla olinkin kahteen yhteydessä, mutta eivät olleet kiinnostuneita ottamaan minua asiakkaakseen. Rivien välistä ymmärsin, etteivät halua asiakkaakseen ihmistä jolla on asiat huonosti (masennusta, yksinäisyyttä, ei sosiaalista elämää jne).
Täytyypä tästä nyt omin avuin saada vuosikymmeniä vaivanneet ongelmat pois alta, niin ehkä joku päivä pääsen terapiaan! Tunnen itseni typeräksi kun luulin, että terapiaa tarvitsevat vain sairaat, mutta se onkin vain terveille ihmisille. Kyllä nyt motivaatio saada ongelmat pois alta nousi pilviin asti!
Kommentit (12)
Terapeutin hankkiminen on hyvin hankala homma. Joku hoitaa yhdenlaisia, joku toinen toisenlaisia. Joillekin jonotetaan, joillekin ei. Kemian pitää toimia suhteessa. T. Aikoinaan isolla rahalla terapeuttia hakenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapiasta ole mitään hyötyä kun potilas ei vielä yksinkertaisesti kykene siihen. Terapia on oikeasti rankkaa ja ei niitä kaikkia asioita pysty käsittelemään jos on koko ajan täysin hermoromahduksen partaalla.
Millä tavalla hermoromahduksen partaalla oleva ihminen sitten löytää apua? Pitääkö sitten vain tyytyä olemaan pohjalla koko loppuelämä?
ap
Terapiaa saa sellainen josta on vielä hyötyä yhteiskunnalle. Kylmää mutta totta! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapiasta ole mitään hyötyä kun potilas ei vielä yksinkertaisesti kykene siihen. Terapia on oikeasti rankkaa ja ei niitä kaikkia asioita pysty käsittelemään jos on koko ajan täysin hermoromahduksen partaalla.
Millä tavalla hermoromahduksen partaalla oleva ihminen sitten löytää apua? Pitääkö sitten vain tyytyä olemaan pohjalla koko loppuelämä?
ap
Onko sinulla mitään lääkitystä?
Itse olen käynyt depressiohoitajalla ja nyt alkuun koitetaan saada lääkitystä kohdalleen että pystyisin joskus tulevaisuudessa käsittelemään ongelmiani terapiassa. Terapia vaatii ihmiseltä itseltään aivan todella paljon joten siihen täytyy ensin saada voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista. Jos ihminen on huonossa kunnossa, niin eikö sitä voisi ottaa huomioon ja ottaa sen terapian alun jotenkin kevyemmin?
Kelan tuen saaminen on tunnetusti hankalaa ja siinä tasapainotellaan kahden asian välillä: että on niin huonokuntoinen, että ylipäätään tarvitsee terapiaa, mutta niin hyväkuntoinen, että a) kykenee terapiaan ja b) on todennäköistä, että terapian avulla kuntoutuu työkykyiseksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että jos yhteiskunta on jo panostanut ihmiseen, niin tuen saa herkemmin. Esimerkiksi nuori ihminen, jolla korkeakouluopinnot melkein valmiit saa tuen todennäköisemmin kuin kouluttamaton keski-ikäinen. Julmaa mutta totta.
Omalla rahalla terapiaa saa tietysti kuka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapiasta ole mitään hyötyä kun potilas ei vielä yksinkertaisesti kykene siihen. Terapia on oikeasti rankkaa ja ei niitä kaikkia asioita pysty käsittelemään jos on koko ajan täysin hermoromahduksen partaalla.
Millä tavalla hermoromahduksen partaalla oleva ihminen sitten löytää apua? Pitääkö sitten vain tyytyä olemaan pohjalla koko loppuelämä?
ap
Onko sinulla mitään lääkitystä?
En syö mitään lääkettä. Kokeilin joskus, mutta eivät tehonneet minuun.
ap
Minä luulin, että se vaikeus on siinä, että löytää terapeutin jonka kanssa synkkaa mutta oli haaste löytää edes joku, jolla vapaita aikoja ja kiinnostusta minun tapaukseeni. Siinä soitellessa ihmettelin myös miten monet heistä vaikuttivat itsekin jotenkin oudolta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapiasta ole mitään hyötyä kun potilas ei vielä yksinkertaisesti kykene siihen. Terapia on oikeasti rankkaa ja ei niitä kaikkia asioita pysty käsittelemään jos on koko ajan täysin hermoromahduksen partaalla.
Millä tavalla hermoromahduksen partaalla oleva ihminen sitten löytää apua? Pitääkö sitten vain tyytyä olemaan pohjalla koko loppuelämä?
ap
Vaikeassa kunnossa oleva ihminen tarvitsee muunlaista apua. Esimerkiksi päiväosastolla käyntiä tms. tehokkaampaa toimintaa. Tavallinen kerran-kaksi viikkoon terapia voi jopa pahentaa rankassa tilassa olevan potilaan tilannetta. Näin ainakin terapeutti-isäni on minulle maininnut. Nämä palvelut sitten ovat toki aika kiven alla tai niitä ei ole ollenkaan.
Kai siinä aluksi on hyvä käydä mielenterveystoimistolla esimerkiksi psykologin juttusilla, missä keskityttäisiin enemmän yleisesti jaksamiseen kuin siihen että käytäisiin yksityiskohtaisesti läpi kaikkia traumaattisia kokemuksia ja aloitettaisiin intensiivinen itsetutkiskelu joka voi olla aika musertavaa. Myös lääkitys voi olla hyödyllinen, jotta saadaan mieliala tarpeeksi tasaiseksi että potilas jaksaisi oikeasti panostaa hoitosuhteeseen.
Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapiasta ole mitään hyötyä kun potilas ei vielä yksinkertaisesti kykene siihen. Terapia on oikeasti rankkaa ja ei niitä kaikkia asioita pysty käsittelemään jos on koko ajan täysin hermoromahduksen partaalla.