Yliopistolaiset: 1. ja 2. käden lähteet?

Missä tiedekunnassa näin, aika outoa? Kyllä meillä saa käyttää, mutta molemmat mainittava.

Meillä ainakin (kauppakorkea) 2. käden lähteitä saa olla vain pieni osa, ja silloinkin vain, jos ei saa 1. käden lähdettä käsiinsä mitenkään kohtuullisesti. Uskoisin, että sama juttu kaikissa itseään kunnioittavissa tiedekunnissa.

T'äytyy vain aina seurata lähdeviitteitä alkuperäiselle asti. Raivostuttavaa, mutta niin se vaan menee. Toki joka tutkimuksess aon yleensä myös se oma kontribuutio, eli ei kaikissa jutuissa aina mennä alkulähteille kuitenkaan.

Googletin 2. käden lähteet ja esim. UTA:n ja (avoimen) HY:n tieteellisen kirjoittamisen ohjeissa sanotaan että jo prosemmasta alkaen tulisi välttää niiden käyttöä. Olen kuitenkin väsäämässä vain 20-sivuista tutkielmaa joten tolkuton lähdemäärä olisi... no, tolkuton.

Tietysti niitä saa käyttää. Tarkistat vaan miten se refroidaan oikein ( esim. Urpo et al. 1979, in Turpo, 1998:25).

Kiitos kaikille vastauksista! Ilmeisesti suositukset vaihtelevat paljon.

Ihmettelen suuresti, minkä tyyppistä tutkielmaa olet oikein tekemässä. Meidän aineryhmässä (antiikintutkimus) tulee viitata primäärilähteisiin, jotka kyllä löytyvät netistä tietokannoista, mutta kyllä tutkimuskirjallisuuden kanssa käydään keskustelua. Mitä tärkeämpi ja keskeisempi asia tutkimuksen kannalta, sitä vahvemmin nojataan alkuperäislähteisiin.

Mikä sun mielestä on tolkuton? Mulla oli kandissa (n. 20 sivua varsinaista tekstiä) lähteitä 4,5 sivua ja tää on ihan tavallista. Niin se vain menee. Pääsetkö katsomaan vastaavia vanhoja töitä ja niiden lähdeöuetteloita osviitaksi? Katso myös lähteinä käyttämiesi tieteellisten artikkelien lähdeluetteloita, nekin on suhteettoman pitkiä verrattuna artikkeliin (ainakin meidän alalla).

Luulen, että antiikintutkimus on aika erilainen ala kuin monet muut. Tutkimuskirjallisuuden kanssa käydään keskustelua, kyllä, mutta viitataan suoraan siihen tutkimukeen, josta jokin ajatus alunperin on (k.o. tutkijan "oma"), eikä toisen tutkijan tutkimukseen, jossa viitataan ensimmäisen tutkijan ajatukseen. Helposti lähteitä tutkiessa vaan sitten käy niin, että löydät artikkelista ajatuksen, joka kuitenkin on otettu toisesta artikkelista, jonka jpudut etsimään. Tai hyvän lauseen, jossa viitataan kolmeen eri tutkimukseen, jotka pitää hakea käsiinsä. Raivostuttavaa, mutta niin se vain menee. Useimmilla aloilla ei siis ajatella, että 1. käden lähde olisi alkuperäinen tutkimusaineisto tms. vaan ylipäätään ensimmäinen paikka jossa k.o. tutkijan nimenomainen ajatus esitetään. 

Teen kirjallisuuskatsausta, ja opettajan mukaan "alle kymmenelläkin lähdeteoksella voi pärjätä". Öh?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ilmeisesti suositukset vaihtelevat paljon.

Vaihtelevat, tosi on. Kannattaa ottaa asioista selvää nimenomaan sen oman alan sisällä, koska suositukset ja erityisesti lähdemerkinnät ovat eri tieteissä erilaiset. Painiskelen tämän asian kanssa nyt, kun olen tehnyt aikoja sitten gradun, jonka muotoseikat poikkeavat nykyisen alan vastaavista juuri sen verran, että hämmennys on suuri. Minkähän vuoksi nämäkin ovat päässeet kasvamaan näin kauas erilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! Ilmeisesti suositukset vaihtelevat paljon.

Vaihtelevat, tosi on. Kannattaa ottaa asioista selvää nimenomaan sen oman alan sisällä, koska suositukset ja erityisesti lähdemerkinnät ovat eri tieteissä erilaiset. Painiskelen tämän asian kanssa nyt, kun olen tehnyt aikoja sitten gradun, jonka muotoseikat poikkeavat nykyisen alan vastaavista juuri sen verran, että hämmennys on suuri. Minkähän vuoksi nämäkin ovat päässeet kasvamaan näin kauas erilleen?

Kiitos. Aiemmin olen jotenkin onnistunut välttämään tämän ongelman.

Parastahan on käyttää alkuperäislähteitä, mutta joskus niitä on mahdoton saada käsiinsä - silloin(kin) tärkeintä kuitenkin on että referoit kaikki käyttämäsi lähteet oikein, etkä väitä jonkun toisen tekstiä omaksesi.