Mistä päin Helsinkiä/pk-seutua lapset tulevat SYKkiin?

Maaseudulla 45-60 min on normaali koulumatka, joten ei ole mikään iso asia mennä bussilla puolessa tunnissa. SYKistä tyttösi saa varmasti uusia kavereita ja lisää tuttuja jos vain on itse asialla. Kannattaa mennä sinne jos pääsee sisään eikä jäädä vanhoihin piireihin roikkumaan. Voi niihin entisiinkin tuttuihin pitää yhteyttä ja viimeistään lukion jälkeen kaikki muutenkin lähtevät eri suuntiin.

Itse olen kyseisen koulun käynyt, tuolloin luokallani oli niin ihan koulun kyljessä asuvia kuin Vantaaltakin tulevia. 

Näistä eniten:

- Etelä-Haaga

- Munkkiniemi

- Muutamia Kuusisaari-Westend-alueelta

- Meikku

- Töölöt

Ja sitten ympäri Helsinkiä tulee porukkaa ja muutamia jopa Vantaalta

Sitä olen itsekin miettinyt, miten nämä lapset pitävät yhteyttä koulun jälkeen, vai pitävätkö? Jos ei osallistu kerhotoimintaan, menevätkö lapset sitten vain kukin omalla bussillaan tai kävelyllä kotiin? Ovatko jotkut lapset valittaneet kaverittomuutta koulun jälkeen? Kylästelevätkö toistensa luona? Vai onko selkeä jako koulu- ja kotikamuihin, ellei asu ihan koulun lähellä?

Oppilaita on ympäri pääkaupunkiseutua ja nopeasti oppivat kulkemaan toistensa luona. Aluksi tietysti tarvitaan vanhempien apua.

Miten koulussa panostetaan uusien ystävien löytämiseen? Vai meneekö ystävystyminen omalla painollaan?

Mun lapsi on nyt kolmatta vuotta SYKissä, ja hänen luokkalaiset kulkee kouluun mm. Niipperistä, Vuosaaresta, Laajasalosta, Munkkiniemestä, Kilosta, Kirkkonummelta, Pikku-Huopalahdesta, Maunulasta... Eli hyvin eri puolilta pk-seutua. :)  Lapsen koulumatka on vähän alle tunnin mittainen, ja ensimmäisen vuoden ajan kuskattiin häntä aika paljon jompaan kumpaan suuntaan. Meille opettaja ehdotti kouluun hakemista ja lapsi halusi itsekin SYKiin, vaikka koulumatka pitkä onkin. 

Kolmannen ja neljännen vuoden aikana lapsi kulki kylään ehkä maksimissaan kerran viikossa, ja meillä on käynyt myös luokkakavereita samalla harvalla tahdilla. Toimiva systeemi  on ollut se, että kyläilyistä pyritään sopimaan etukäteen, ja lapset menevät koululta yhdessä toisen kotiin. Kotiin sitten käydään hakemassa tai tuomassa, aina tapauskohtaisesti. 

Koulunjälkeinen kerho- ja harrastustoiminta on mun mielestä melkeinpä SYKin parasta antia. Edellisessäkin koulussa oli joitain harrastusryhmiä, mutta nyt kun on musiikkiopisto, uintikerho ja enkkukerho yms., ei koulun ulkopuolisia harrastuksia ole ollenkaan (lapsi ei siis ole missään joukkueessa).

Toki positiivista on myös se, että on mahdollisuus olla samassa koulussa sinne lukioon saakka, eli tulee mukava jatkumo. Opetuksen tasossa en ole huomannut mitään maagista, ehkä suurin käytännön ero on, että kukaan luokkakavereista ei pidä yhtään millään tavalla huonona tai tyhmänä, että koulujutut kiinnostaa. Ekat kaksi vuotta kun lasta aina välillä nolotti ja harmitti se, että osa luokkakavereista naureskeli jos vaikka ehti tehdä matematiikkaa etukäteen tms. En mitenkään väitä, että näin olisi kaikissa kouluissa, tämä oli yksittäinen kokemus. Mutta SYKissä ei ainakaan tarvitse pelätä olevansa paras. :D

Ensimmäisten viikkojen aikana käytetään paljon oppitunteja ryhmäytymiseen. Koulu on kaikille uusi, joten kukaan ei tule ulkopuolisena ryhmään T: 5

Oma lapseni on SYK:issä ja on kyllä paras koulu. Opetuksen ja oppilaiden taso on loistavaa, elämänkoululaisten ja wt-lapsia ei ole häiritsemässä hyvien oppilaiden opiskelua. Kerhotoiminta on tosi hyvä juttu, vaikka meidän lapselle ei ole niille aikaa tällä hetkellä kun muita harrastuksia on niin paljon. Kavereiden kanssa voi sosialisoida viikonloppuisin jos ei ole pelejä/treenejä ja tietysti koulussa ja harrastuksissa.