Ahdistaa miehen puheet lasten elättämisestä, hän

Itse olen sitä mieltä, että lapset saavat asua kotona niin pitkään kuin haluavat, varsinkin jos opiskelevat.

Opiskeluaikana haluan tukea heitä rahallisesti, mikäli meillä on siihen varaa.

18v on vielä teini-ikäinen ja ikärajakin on vain kuvitteellinen eikä kerro koko totuutta siitä miten ihminen pystyy selviämään nykyaikana kodin ulkopuolella. Kyllä vanhempien tehtävä on myös kouluttaa lapsensa jos sellaisia on hankkineet. Emme voi vain hankkia heitä tähän maailmaan ja sitten potkaista tyhjän päälle. Erittäin epäreilua ja julmaa.

se mieli sitten muuttuu, kunhan aikaa kuluu.



Itsekin haluaisin antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät, ja toivon että säästyisivät opintolainoilta sun muilta.



Kyllä sen rahan arvostuksen voi opettaa muillakin tavoilla.Ja kun kyse ei ole mistään lellimissuunnitelmasta, siis että kaikki-heti-mulle-nyt-valmiina, kiitos;)

tulemme avustamaan heitä vielä kun opiskelevat. Aina kun apua tarvitsevat. Niin minuakin ja miestäni on autettu.

ja vanhempani elättävät minua vieläkin. opiskeluni ovat kesken ja olen yh, joten rahat ei todellakaan riitä. vanhemmat on maksaneet ajokortit ym. vaikka kesätöissä olenkin ollut joka kesä. en koe syyllisyyttä

Voihan olla niinkin, kun lapset alkaa lentää pesästä niin miehen mieli muuttuukin :) Monesti miehillä kovat on puheet, mutta käytännössä voikin sitten olla asia ihan toisin!

Vanhin on nyt lukiossa, täyttää pian 18. Millä ihmeellä hän itsensä elättäisi? Tai olisihan se tietysti mahdollista, että lopettaa koulun, hankkii työn ja asunnon ja alkaa itsenäiseksi. Näinkö ap:n mies joutui tekemään? Meidän poika ei saa edes opintorahaa, joten vanhempienhan hänen koulutuksensa ja elämänsä on kustannettava. Mutta ei edes pitkin hampain, vaikka rahassa emme todellakaan kylve, päinvastoin.

Ja tulee lapsi muutenkin niin kalliiksi ennen kuin 18 v täyttää. Eikä hänkään mitään apua kotoaan saanut. En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu, mutta moiset arvot omaavan kanssa en edes harkinnut pidempään lasta (niin, yksi oli hänelle maksimi, koska kahdesta tulis tuplakulut).



Nykyinen mies onneksi samoilla linjoilla kanssani, että lapsia tuetaan mahdolisuuksien mukaan. Olen itse muuttanut 18 v kotoa, enkä siihenkään asti juuri apuja saanut, katon pään päälle ja ruokaa. Luulisi, että nimenomaan, jos apua ei ole itse saanut, haluaisi sitä sitten omille lapsilleen antaa.

Nykyään sinne töihinkään ei enää mennä niin vaan. Luulis et ihminen ei halua omille lapsilleen samaa kohtaloa kuin itselle on käynyt. Mua taas tuettu sopivassa määrin ja niin haluan itsekkin tehdä. Liika hyysääminen tietty pahasta mut kohtuudella. No, mä laitan sit perkele omat rahani lapsiin ja en maksa mitään laskuja enkä ruokaa, mies hoitakoon sitten ne.

Vaatteita aion ostaa, mutta biletysrahat saavat hankkia itse. Opiskellessa voin satunnaisesti auttaa. Mielestäni lapsia ei pidä liikaa paapoa, sillä ei ne muuten ikinä ymmärrä rahantienaamisen päälle jos kaikki tulee valmiina.