Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit minun sijassani?
07.01.2016 |
Kaverini kertoi minulle, että toinen kaverini olisi sanonut (varma en voi olla) minusta pahasti 15vuotta sitten, kun olimme kaikki teinejä.
Tuolla kaverilla oli silloin vaikeat kotiolot.
Miten reagoisit? Suuttuisitko noin vanhoista?
Itse olen panetellut häntä myös ja vääristellyt siinä samalla totuutta.
Kommentit (11)
En luottaisi tuollaiseen "se sanoi sitä ja tätä susta", koska aikoinaan minun on väitetty sanovan jotain, mitä en oikeasti ikinä ole sanonut. Ja toisekseen, teinit ovat aina tyhmiä. Jos asia vaivaa, ota se suoraan puheeksi asianomaisen kanssa, älä kaverin kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välittäisi. Jos asia vaivasi oikeasti paljon kysyisin suoraan tältä toiselta kv erilaisia onko sanonut niin ja miksi, eli en ainakaan loukkaantuisi mututietojen pohjalta. Mutta kuten sanottu, 15 vuotta on tosi pitkä aika ja mun on vaikea keksiä yhtään mitään, mitä joku olisi voinut silloin sanoa, joka näin jälkikäteenkin loukkasi.
Niin, mutku musta tuntuu niiku se ois tapahtunu eilen!
Sillä on varmasti skitsofreniakin, koska sen isällä on! Ihan varmasti on, koska se ei halua olla mun kaveri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sormeta ankarasti ja hiero klittaa. Jos olet mies, avaa tölkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mutta kun se uskoi lapsena sen skitsofreenikko isän juttuihin, niin sen on pakko olla skitso itsekkin.
Kyllä mä tiedän nämä jutut, olenhan lähihoitaja!
En voi sietää noita kavereita "se sano susta niin ja noin". Puhukoot mitä puhuvat keskenään, se ei mulle kuulu. Kyllä niiden pitääkin välillä päästellä höyryjään musta. ;)
Tuommoiset välijuorut jättäisin omaan arvoonsa ja semmoisten levittäjät jäisi pikku hiljaa ystävistöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutkun musta on kiva juoruilla. Mä saan siitä kiksejä.
Mä tunnen kai itseni jotenki tärkeeks sillon.
Sitten mä teen tätä, että jos toinen kaveri ei haluu olla mun kaa, ni sit mä meen toisen kaverin luokse ja juoruilen sille, mitä se on sanonu siitä, ihan sama vaik vuonna nakki ja se on sit mun ihan paras ystävä heti, mun mielestä!
Mä sillain niiku takerrun ihmisiin ku hengen hädässä. Ja valehtelen myös tosi paljon, jos siitä on mulle hyötyä.
Ei mulle oikeesti oo mitään väliä, onks ne jutut totta, mitä mä suollan tai se toinen suoltaa. Pää asia et on kivaa, no ainakin sen hetken. Mut sit mä yleensä huomaanki et oon lopulta ihan yksin. Mistähän se voi johtua!?
:D