Pitääkö velan vihata lapsia?

Ei se ole vela eikä mikään jos ei lapsia vihaa :)

Uskomus, että velan pitäisi automaattisesti vihata lapsia on kyllä jo niin so last season :D Olen itse vela ja tunnen henkilökohtaisesti useita muita vapaaehtoisesti lapsettomia, ja meidän joukostamme löytyy kaikenlaista suhtautumista lapsiin. On toki heitä, jotka eivät voi sietää lapsia lainkaan eivätkä juuri halua olla tekemisissä sukulaislastensakaan kanssa. On heitä, jotka mielellään hoitavat pieniä vauvoja mutta eivät jaksa esim. vilkkaita ekaluokkalaisia. Osa taas ei pikkulapsista piittaa lainkaan mutta teinit ovat sellainen ikäryhmä, johon he ovat tykästyneet. Jotkut pitävät kaikenikäisistä lapsista ja viettävät mielellään aikaa esim. kummilastensa kanssa. Ainoa meitä yhdistävä asia on se, että vanhemmuus ei tunnu mielekkäältä tai luontevalta elämänpolulta emmekä koe oman lapsen saamista, hoitamista ja kasvattamista sellaiseksi tehtäväksi, johon haluaisimme sitoutua. Muuten olemme vähintäänkin yhtä kirjavaa sakkia, kuin lapsia haluavatkin ihmiset :)

Voisi olla minun kirjoittamani!

Minäkin olen 26v, vakiituneessa suhteessa oleva vapaaehtoisesti lapseton. Minulla vauvat ja tuntemattomat lapset eivät herätä oikein mitään tunnereaktioita (vs. kissat ja koirat, etenkin pennut puolestaan herättävät voimakkaan hoivavietin ja ihastuksen), mutta tykkään läheisteni lapsista kovasti. Kiintymykseni herää oikeastaan lapsia kohtaan vasta kun ne alkavat vuorovaikuttamaan kunnolla muiden ihmisten kanssa. Mielestäni lasten kanssa leikkiminen, touhuaminen, tarinoiden keksiminen tms on todella hauskaa. Jaksan tuntikausia näperellä, rakentaa ja vaikkapa sisustaa nukketaloa sukulaismuksujen kanssa.

Omaa en siltikään halua. En koe mitään vetoa lapsista huolehtimiseen, lähinnä niiden kanssa touhuamiseen ja pelleilemiseen. En myöskään jaksaisi perhe-elämää jatkuvasti. Muutama tunti menee helposti, mutta on se ihana silti tulla sen jälkeen omaan hiljaiseen ja siistiin kotiin.

Täällä vela, joka on ammatiltaan luokanopettaja :D

Itselleni on tullut monesti mieleen että ehkä lapsirakkaat velat saavat ihmiset ajattelemaan katkerana omaa lastenhankintaansa. Tabuhan se on että kukaan katuisi lasten hankkimista, mutta varmasti on tilanteita joissa normaalisti lapsiinsa tyytyväiset ihmiset miettivät että mitäs jos... Siksi on helpompi ajatella että lapsia vihaavia mahoja ovat kaikki velat.

Kummitädit (etenkin läheiset) pääsevät kuorimaan kermat päältä, ilman yöheräämisiä ja korvatulehduksia.

Enpä ole tuollaiseen olettamukseen oikeassa elämässä törmännyt. Nettipalstoilla aina välillä.

t. N29 vela, jolla on useampi ihana kummilapsikin enkä todellakaan vihaa lapsia.

Olen joskus itsekin miettinyt (viestin 5 kirjoittajan tavoin), että ovatko ne, jotka suhtautuvat veloihin katkerasti pettyneitä omaan elämäänsä lapsien kanssa? Siitähän ei saa kenellekään puhua, joten tunteet varmasti patoutuvat sisälle, niin ehkä tämä aiheuttaa ilkeilyä muille? Juuri nämä kommentit, joissa päivitellään, kuinka lapseton nainen ei ole oikea nainen, ei tule koskaan olemaan todellisesti onnellinen jne. Pelottaako se niin paljon se ajatus, että entä jos toinen voikin olla ilman lapsia onnellinen, ja syvällä sisimmässä tuntuu, että on itse mennyt tekemään väärän valinnan?

Lapset eivät kiinnosta minua. En vihaa, mutten pahemmin välitä. Epäilen, että jotkut tulkitsevat välinpitämättömyyden lapsivihaksi koska loppujen lopuksi aika moni lapsiin suht neutraalistikin suhtautuva nainen päätyy kuitenkin hankkimaan ainakin yhden lapsen.

Lapset on ok, mutta en halua omia. Adoptoida voisin, mutta en täytä tiukkoja kriteereitä, että se siitä.

Ei kai. Minä olen jo 41-vuotias vela, ja en ole koskaan vihannut lapsia. Olen pitänyt niitä valtavan suloisina, ihaillut samalla tavalla kuin ihailen vaikka kissan- tai koiranpentuja. Usein jään lempeästi katselemaan kun joku söpö lapsi toppavaatteissaan tuolla ulkona tomerasti töpöttää menemään esimerkiksi. Mutta minä vaan olen erakkoluonne, joka en ole koskaan halunnut seuraa arkeeni, en miehestä enkä lapsista. Kuormitun liiasta sosiaalisuudesta ja metelistä kauhean äkkiä, en jaksaisi sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vela, joka on ammatiltaan luokanopettaja :D

Täällä vela, joka on lastenhoitaja. Vieläpä tosi tykätty niin lasten kuin vanhempienkin parissa.

Ei tietenkään. Kyllä velakin voi suhtautua lapsiin neutraalisti tai jopa pitää lapsista.

Mutta jos vela sattuu pitämään lapsista, niin siinä tapauksena useilla perheellisillä ihmisillä on todella ilkeä tapa yrittää käyttää hyväksi tätä velaa laittamalla lapset aina tälle velalle hoitoon, kun itse huvittaisi tehdä jotain muuta "kun sulla nyt on tuota vapaa-aikaa niin paljon, kun sulla ei omia lapsia ole".

Kyllä lastenhoitoavun pyytäminen joskus satunnaisesti on ihan ok, mutta monilla kyse ei ole enää satunnaisesta avunpyytämisestä vaan toisen ihmisen suoranaisesta hyväksikäytöstä.

Itse tykkään todella paljon lapsista ja lapset tykkää minusta. Jotenkin tulen alle kouluikäisten kanssa toimeen äärimmäisen hyvin. Mutta en näe itse järkeväksi hankkia lapsia. Omalla kohdallani raskaus olisi tietyn sairauden takia suuri riski fyysiselle terveydellekin.

Jaa, minä taas olen äiti enkä pidä lapsista! Siis kuin omistani. Ja siskon lapsista. Muut lähinnä ärsyttää ja jopa inhottaa. Pakko vain jotenkin sietää kaverin lapsia ja lasten kavereita.

Miksi tarvis? Lapset on minusta ihania, mutta olen vela, koska en usko selkävammani kanssa olevani hyvä äiti. Raskaus olis jo mulle riski ja sen jälkeen en tiedä pystyisinkö enää edes nostelemaan vuoden ikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä taas olen äiti enkä pidä lapsista! Siis kuin omistani. Ja siskon lapsista. Muut lähinnä ärsyttää ja jopa inhottaa. Pakko vain jotenkin sietää kaverin lapsia ja lasten kavereita.

Sinunlaisiasi on todella paljon.

Tykkään lapsista, mutta jostain syystä kammoan vauvoja. Kamalinta on kun vaippapöksy tungetaan puolipakolla syliin ja sanotaan "että kyllä ne vietit sullakin kohta herää ;)"

...ei ne herää. Päinvastoin.