Miksi mun pitäisi jaksaa ottaa sairaalassa vastaan vieraita leikkauksen jälkeen?

Ketkä ääliöt haluaa ehdoin tahdoin tulla SAIRAALAAN, vaikka toinen kieltää??

Jos kielloistasi (ja henkilökunnasta) huolimatta tulevat huoneeseen saakka, leiki nukkuvaa. Voit vähän raottaa toista silmää ja sanoa, että et jaksa olla hereillä, kun on niin kovat kipulääkkeet.

Ihme sakkia.

Varmaan anoppi.

Ei sun tarvitse. Pyydät, ettei vierailijoita päästetä sinun huoneeseen. Jokaisella on oikeus omaan rauhaan.

Koska Minä olen niin suurisydäminen ja huolehtiva ja rakastava, että tulen ja käytän aikaani sinuun. Mutta kotiisi en ehdi siivoamaan tai lapsia kaitsemaan toipumisesi aikana, kun Minulla on muuta. Sairaala on dramaattinen ja niin olen Minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan anoppi.

Anoppi on kuollut, eli ei ole hänestä kyse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska Minä olen niin suurisydäminen ja huolehtiva ja rakastava, että tulen ja käytän aikaani sinuun. Mutta kotiisi en ehdi siivoamaan tai lapsia kaitsemaan toipumisesi aikana, kun Minulla on muuta. Sairaala on dramaattinen ja niin olen Minäkin.

Miksi kenenkään pitäisi meille kotiin tulla siivoamaan tai (yläkouluikäisiä) lapsia vahtimaan? Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvitse. Pyydät, ettei vierailijoita päästetä sinun huoneeseen. Jokaisella on oikeus omaan rauhaan.

Olen sanonutkin jo ennen leikkaukseen menoa, että en halua muita vieraita kuin oman perheeni mutta tiedä sitten kuinka valvonta käytännössä pelaa että pääseekö nämä tällä hetkellä kutsumattomat vieraat potilashuoneeseen livahtamaan. Ovat kyllä muuten ihan mukavaa seuraa mutta juuri nyt olen niin kipeä etten jaksa seurustella. Ap

Kai sitä ajatellaan että sairaalassa makaaminen on tylsää ja tarvitset ajankulua. Kumma kyllä jos ei riitä kun nätisti tai vähän tylystikin sanoo.

Onhan se nyt suuri vaiva sentään, kun ihan sairaalaan jaksaa tulla kukkansa tuomaan ja kuulumisia kyselemään. Ihan kuin olisi telkkarissa, kun pääsee istumaan siihen sängynreunalle kukkiensa ja kuulumistensa kanssa.

Minulla kävi vain yksi vieras, mutta hän olikin tehokas. Koska huoneessa oli muitakin potilaita ja vieraita, hän hinasi minut ylös sängystä, kävelytti käytävään ja istutti käsinojattomalle tuolille pariksi tunniksi kuuntelemaan viimeisimpiä miesasioitaan. En nähnyt mitään pääni ympäri kiedotuilta sidoksilta ja pää oli muutenkin kipupiikeistä sekaisin, joten en pannut vastaan, istuin vain. Ja näin kävi kerran päivässä koko sairaalaviikon ajan. Kaveri sai ukkomiehenperässäjuoksemisjutuilleen kerrankin yleisön, joka ei vaihtanut puheenaihetta eikä pyrkinyt karkuun. Kun kotiuduin, hän ei enää käynyt katsomassa minua kertaakaan, vaikka asui kahdensadan metrin päässä. Oli aika pian entinen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvitse. Pyydät, ettei vierailijoita päästetä sinun huoneeseen. Jokaisella on oikeus omaan rauhaan.

Hyvä idea, mutta ei toimi käytännössä. Huoneessa on yleensä vähintään kolme potilasta ja ovet aina auki. Osastollekin pääsee kulkemaan vapaasti ainakin vierailuajan loppuun asti. Hoitajilla ei ole aikaa seurata sen tarkemmin ketä huoneisiin menee ja kuka vieras oli kenellekin toivottu tai ei-toivottu saati tunnistaa näitä. Toki hoitaja voisi vihjata huoneeseen tulleellee vieraalle, jos potilas on sanonut, että ei jaksa vieraita, että hän on väsynyt ja tokkurainen, että nyt ei ole paras hetki vierailulle. Usein yleisanestesian jälkeen ei suositella vieraita samana iltana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvitse. Pyydät, ettei vierailijoita päästetä sinun huoneeseen. Jokaisella on oikeus omaan rauhaan.

Olen sanonutkin jo ennen leikkaukseen menoa, että en halua muita vieraita kuin oman perheeni mutta tiedä sitten kuinka valvonta käytännössä pelaa että pääseekö nämä tällä hetkellä kutsumattomat vieraat potilashuoneeseen livahtamaan. Ovat kyllä muuten ihan mukavaa seuraa mutta juuri nyt olen niin kipeä etten jaksa seurustella. Ap

Hoitohenkilökunta ei tunne kaikkia sinun vierailijoitasi, eikä vuodeosastolla valitettavasti myöskään ehdi valvoa ovatko vierailijasi perhettä vai muita sukulaisia.

Ei sun tarvii kertoa niille osastoa/huonetta jossa olet. Kiellät henkilökuntaa vielä erikseen näitä asioita kertomasta.

Mä sain tällä palstalla kuraa niskaan kun tein joskus vastaavan aloituksen. Tämä ei-toivottu vieras oli äitini, joka olisi väkisin tullut sairaalaan huokailemaan ja voivottelemaan vointiani. En koe olevani velvollinen järjestämään sairaana ja kipuilevana kenellekään audienssia sairaalassa, jos haluan keskittyä lepäämiseen ja toipumiseen. Ehtii sitä nähdä myöhemminkin kun vointi on parempi ja pystyy keskittyä muuhunkin kuin leikkauskipuihin.

Mentiin miestä katsomaan käsileikkauksen jälkeen.

Äitini sanoi miehelleni "Hei, tulimme katsomaan sinua".

Mieheni vastasi "Miksi ihmeessä? En ollut kauneusleikkauksessa!".

Joidenkin mielestä sairaalassa makaava potilas on rinnastettavissa eläintarhan eläimeen, jota sopii mennä ihmettelemään.

Harva on kipeänä edukseen ja varsinkin leikkauksen jälkeen olo voi olla sen verran heikko, ettei paljoa huvita vieraiden kanssa seurustella. Itse lukeudun myös näihin, jotka haluavat sairastaa ja toipua rauhassa.

Nykyään sairaaloissa ollaan monien leikkauksien jälkeen sen verran lyhyitä aikojakin, että tuntuu tyhmältä tunkea vierailemaan osastolle kun potilas kotiutuu tyyliin seuraavana päivänä leikkauksesta.

Mä olin niskaleikkauksessa, niin en halunnut edes perhettä vierailemaan!

Ehkä vois olla hyvä mennä kaikessa hiljaisuudessa leikkaukseen jos se on mahdollista niin säästyypä tuoltakin. Näin minä tein.

Minä olen ollut useita kertoja sairaalassa, joskus pitkiäkin aikoja. Olen sairauksien eristämä ja ihmissuhteeni ovat hyvin vähissä. Oli todella ikävää sairaalassa, kun toisten luona kävi paljon  vieraita joka päivä  ja minulla tuskin ketään. Usein jo ennen sairaalaanmenoa pyysin harvoja ystäviäni tulemaan tapaamaan minua sinne. 

Jotkut tulivat, vaikka siitä ole heille vaivaa. Olkaa iloisia, josa teitä tullaan katsomaan. Jos ei halua tai jaksa ottaa vastaan vierailijoita tai jotain tiettyä henkilöä, voi asiasta ilmoittaa henkilökunnalle, joka ei tällöin päästä heitä luoksesi.  

Henkilökunta ei valitettavasti ehdi vahtimaan kuka tulee sisälle huoneeseen. Toki he poistavat ei-toivotun vieraan pyydettäessä. Helpoimmalla pääsee kun ei kerro kenellekään menevänsä leikkaukseen tai ilmoittaa osaston kansliaan, ettei omaa sairaalassaolotietoa tai huoneen numeroa saa missään tapauksessa kertoa kenellekään (poikkeus on henkilö, usein lähin omainen, jonka nimi kysytään lomakkeessa).

Apua! Olen tuollainen sairaalassa ravaava vieras. Luulin tyhmyyksissäni, että siellä ne pitkästyneenä viruu ja seuraa kaipaa. Oikeesti ei oo käynyt mielessäkään, että voi haluta olla rauhassa. Kyseessä onneksi vain omat ja miehen lähiperheenjäsenet, ne ei varmaan kohdanneet kieltää :-( Tai en oo ottanut kuuleviin korviinkaan, aatellut, että ne kursailee vaan. Parasta ystävää kävin kyllä nuorena pyynnöstä päivittäin katsomassa, siitä varmaan jäänyt tää tapa ja luulo.

Tietenkään en oo kärrännyt käytävälle ja piinannu omilla jutuillani, niinku jollain tuolla, vaan oon kysellyt, miten toipuminen etenee, voinko auttaa tai tuoda/hakea jotain. Mutta nyt tajuan, että sehän on hoitajien tehtävä, mä en olekaan ollut avuksi vaan häiriöksi :-( On varmaan ollut vähän mun draaman kaipuutakin, sairaalassa on jännempää ku toipilaan kotona. Auts. Parannan tapani, menen tästä eteenpäin vain kutsusta.