Lue keskustelun säännöt.
Hankkiakko uusi pentu kaveriksi kissalle?
07.01.2016 |
Kyseessä on siis 12v. leikattu sisäkissa poika. Kaveri kuoli nyt yllättäen sairauteen. Kissa on tottunut elämään koko elämänsä toisen kissan kanssa ja vaikuttaa nyt kaipaavan kaveriaan. Harkitsen ottavani kissalle uuden kaverin koska se on selvästi yksinäinen. Luonteeltaan kissa on hyvin leikkisä ja juttelee paljon. Osaako kukaan kokemuksesta sanoa kuinka pitkään kannattaa antaa kissan surra?
Kommentit (5)
Kissat ovat persoonia. Jotkut eivät kaipaa/siedä kaveria koko elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat persoonia. Jotkut eivät kaipaa/siedä kaveria koko elämänsä aikana.
No eivät varmasti jos ovat tottuneet yksin olemaan. Kuten kerroin, tämä nykyinen on ollut elämänsä muiden kissojen kanssa. Ensin pentuna perheensä kanssa ja heti sen jälkeen edesmenneen kissani kanssa lähes 13v. Olivat hyviä ystäviä, eivät koskaan tapelleet tai sähisseet. Luulen että testaamme hänelle pentua. Ihminen ei omasta mielestäni voi koskaan korvata kissalle toista kissaa. Ap
Kissan suruaika on vähän erilainen kuin ihmisen.
Mutta siinä ovat samanlaisia, että ottavat uuden tulokkaan ihan omana yksilönään, eivät vanhan korvaajana.
Kannattaa kuitenkin kokeilla, parhaassa tapauksessa tuossa saa kissanpentu kodin ja vanha kissa seuraa.
Jos on seurallinen kissa, kuten vaikuttaisi, niin hyväksyy ja kaipaa varmastikin uuden kissan seuraa.
Meillä on maalla täällä 3 kissaa, (leikattuja, jos joku alkaa nipottaa) ja niitä on vaan siunaantunut :) Mutta enempää ei tule. Tulevat kaikki hyvin toimeen.
Eka kissa on seurallinen tapaus, melkein "koira" :D, toinen kissa on niinikään lempeä ja ihmisystävällinen, kolmas on toisen pentu, sellainen hölmäke, kiltti ja vähän hassu.
En enää osaa kuvitella elämää ilman näitä kolmea, vaikka alkuun myönnettävä, että ajatus toiselle kissalle tuli eniten minulle itselleni ainakin siitä, että jos kissa jäis auton alle, niin koti ei olisi tyhjä ja kissaton lapsillemmekaan. Vaikka nyt tajuan, ettei yhtä kissapersoonaa suoraan voi korvata toisella. Meillä on kuitenkin lähellä vain yksi autotie, joten eiköhän nuo kaikki selviä siitä :)
Meillä oli vähän sama, kissasiskot joista toinen jäi yksin.
Otettiin uusi kissa, kun tämä jäljellejäänyt roikkui koko ajan ihmisen lahkeessa, vonkui ja mourusi.
Vähän jännitti, miten käy, mutta alussa oli vähän sähinää, nyttemmin vanhempi suhtautuu nuorempaan kuin lempeä täti, kantaa sille puolikuolleita hiiriä harjoittelukappaleeksi ja nuolee korvantaukset. Tiedän kyllä tapauksia, joissa kissat eivät viiden vuodenkaan jälkeen mahdu samalle sohvalle.