Naiset: mistä tiedätte onko mies varakas?

Nousukas on helppo tunnistaa, mutta toisaalta vaikea erottaa onko raha jota esitellään omaa vai ei.

Varallisuutta perineet on vähän niin ja näin. Kyllä joistain huomaa missä ovat kasvaneet ja mitä rahakasta ympärillä pyörii, osa varakkaista on myös opetettu pukeutumaan hyvin kotona. Sitten on kuitenkin niitä, ketkä ovat itse rahansa pihiydellään keränneet tai heidän vanhempansa ovat pihistelleet. Nämä ihmiset ryysyissänsä ja vaatimattomuudessaan erottaa oikeastaan vaan siitä, että tosin kun joku köyhempi saattaa niin he eivät haikaile luksuselämän perään vaan pitävät sitä typeränä.

Oma mieheni on varakas, ei kuitenkaan rikas. Viimevuoden palkkatulot olivat noin 50t. ja sijoitusasunnoista tuli 15t. Hänen äitinsä on pihistelyn mestari, kuitenkin kerran laskimme mieheni kanssa hänen omistavan kiinteistöjä ainakin 2 miljoonalla. Lisäksi hän pystyy ostamaan uuden aina kun löytää kivan, eli sitouttamatonta rahaa on myös satoja tuhansia.

Kuitenkaan mikään tämän ketjun kuvauksista ei sovi mieheeni. Hän on vaatimaton, perinyt sen kotoaan. Lisäksi hänellä on vaikeuksia kuluttaa itseensä, hän käyttää vielä kolmikymppisenä lukio ja yläaste-aikaisia pääli- ja ulkovaatteita, aikanaan halvimpia mahdollisia eli hyvin virttyneitä. Hän suostuu heittämään vaatteen pois vasta kun se on niin hauras, että halkeaa pukiessa. Alle isovarpaan kokoiset reiät sukissa ei myöskään haittaa. Myös nuo hillitty, hallittu, sivistynyt ja sosiaalinen ns. yläluokkainen käytös ei päde. Hän on nimittäin ansainnut omat rahansa nörttihommissa, on introvertti ja oli pitkään sinkku koska on sosiaalisesti niin lahjaton. Autoakaan ei ole kun ei koe tarvitsevansa. Minulle hän on onnenpotku, sillä omaan todella ekot arvot. Hänestä tietää ettei aloita kulutusjuhlaa kun vaan rikastuu, monesta köyhästä opiskelijasta taas on vaikea nähdä mitä oikeasti havittelevat.

Pihiys on varmaan aika paljon suomalaisten varakkaiden piirre varsinkin jos rahat on itse hankittu sen sijaan näille rikkaiden miesten avo/aviopuolisoille kulutus ja tietynlainen näyttäminen tuntuu olevan tärkeämpää. Ulkomailla varakkaat kyllä tunnistaa paremmin esim on rolexit, high end vaatteet ja asusteet, opiskellaan ulkomailla yksityiskouluissa, matkustellaan, on isot talot ym. Kaveripiiri myös tällöin kertoo paljon eli rikkaat hengaavat keskenään varsinkin jos ovat ns rikkaita sukuja. Suomessa pitäisi jo nimestä/perheestä tietää kuka on varakas sillä pieni maa ja pienet piirit eli aina tuntee jonkun kuka tuntee jonkun. Lamborghinit ei todellakaan kerro koko totuutta sillä niitä voi leasata, lainata tai ostaa lainalla. Kokonais elämäntyyli siis kertoo paremmin kuin esim auto sillä monet oikeasti varakkaat/rikkaat eivät edes halua mitään Lamborghinia herättämään huomiota ja kateutta on helpompi elää ulospäin vaatimattomammin ja nauttia rahoista omassa rauhassa. Ulkomaillakin on paljon esim nuoria miehiä ketkä elävät muuten vaatimattomasti mutta hieno auto pitää olla ihan statuksen ja naisten vuoksi.

Hyvä tapa on laittaa otsaan lappu, josta mies näkee hinnan. Tällöin kaikki vähävaraiset tietää kiertää kaukaa.

Kiinnitän huomioni siihen, miten mies puhuu rahasta. Persaukiset tunnistaa aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyyks kello -tyypit todnäk just ovat korviaan myöten veloissa kun näyttämisen halusta elävät yli varojensa.

 

Joissain ammateissa korostuu sellainen "limanuljaska-tyyli". 

Esim. pankkialalla tai myyntitehtävissä. Se kuuluu ikäänkuin normistoon.

 

Suurin osa pankkialalla ja myyntitehtävissä olevista on köyhiä tai taviksia johtoa ja muutamaa erityisosaajaa lukuunottamatta.

Pitää täysin paikkansa. Itse olen pankkialalla ja meidän palkat liikkuu siellä 2500-3000 euron välillä. Ihan peruspalkkaa, jopa huonompaa kuin suomalainen keskiansio. Silti meidän alalla on tosi tavallista, että ostetaan kalliita kelloja ja laukkuja ja koitetaan näyttää olevan varakkaampia kuin ollaankaan. Minusta se on jotenkin hassua, koska tosiaan työssämme nähdään ettei varallisuutta voi nähdä ulospäin. Itse työskentelen sijoituspuolella ja useinmiten varakkaimmat ihmiset näyttävät ulospäin todella tavallisilta, osa jopa rapajuopoilta. En ole mennyt mukaan tuohon kilpavarusteluun, mulla ei ole kalliita merkkivaatteita. Välillä vaan huvittaa kun jopa esimiehet (jotka tietää meidän olevan pienipalkkaisia) osallistuu tuohon touhuun. Sain töistä pienen ylimääräisen bonuksen (huiman 100 euroa) niin esimieheni ehdotti, että käyttäisin sen osaksi jotain laatukelloa, niin jäisi hyvä muisto. Nauroin vain, että lähden kiertämään kirpputoreja, en viitsi perheenäitinä ostaa mitään Korsin kelloja ihan muuten vain, kun rahalle on todellistakin tarvetta. No, silti viihdyn työssäni erinomaisesti, en halua valittaa. Mutta tosiaan pankissa on pienet palkat toimitusjohtajaa lukuunottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyyks kello -tyypit todnäk just ovat korviaan myöten veloissa kun näyttämisen halusta elävät yli varojensa.

 

Joissain ammateissa korostuu sellainen "limanuljaska-tyyli". 

Esim. pankkialalla tai myyntitehtävissä. Se kuuluu ikäänkuin normistoon.

 

Suurin osa pankkialalla ja myyntitehtävissä olevista on köyhiä tai taviksia johtoa ja muutamaa erityisosaajaa lukuunottamatta.

 

Pitää täysin paikkansa. Itse olen pankkialalla ja meidän palkat liikkuu siellä 2500-3000 euron välillä. Ihan peruspalkkaa, jopa huonompaa kuin suomalainen keskiansio. Silti meidän alalla on tosi tavallista, että ostetaan kalliita kelloja ja laukkuja ja koitetaan näyttää olevan varakkaampia kuin ollaankaan. Minusta se on jotenkin hassua, koska tosiaan työssämme nähdään ettei varallisuutta voi nähdä ulospäin. Itse työskentelen sijoituspuolella ja useinmiten varakkaimmat ihmiset näyttävät ulospäin todella tavallisilta, osa jopa rapajuopoilta. En ole mennyt mukaan tuohon kilpavarusteluun, mulla ei ole kalliita merkkivaatteita. Välillä vaan huvittaa kun jopa esimiehet (jotka tietää meidän olevan pienipalkkaisia) osallistuu tuohon touhuun. Sain töistä pienen ylimääräisen bonuksen (huiman 100 euroa) niin esimieheni ehdotti, että käyttäisin sen osaksi jotain laatukelloa, niin jäisi hyvä muisto. Nauroin vain, että lähden kiertämään kirpputoreja, en viitsi perheenäitinä ostaa mitään Korsin kelloja ihan muuten vain, kun rahalle on todellistakin tarvetta. No, silti viihdyn työssäni erinomaisesti, en halua valittaa. Mutta tosiaan pankissa on pienet palkat toimitusjohtajaa lukuunottamatta. [/

Itsekin pankkilaisena allekirjoitan tämän. Ei todellakaan ole mitään suuria palkkoja tällä alalla ja meidän pankissa ei myynneistä mitään bonuksia saa. Hassua, kun moni tosiaan luulee, että pankin työntekijät kierivät rahassa, tähän luuloon olen törmännyt monet kerrat :)

Miksi mun pitäis päätellä kuka on varakas ja kuka ei?

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyyks kello -tyypit todnäk just ovat korviaan myöten veloissa kun näyttämisen halusta elävät yli varojensa.

 

Joissain ammateissa korostuu sellainen "limanuljaska-tyyli". 

Esim. pankkialalla tai myyntitehtävissä. Se kuuluu ikäänkuin normistoon.

 

Ulkoasu ja ensivaikutelma on monesti tärkeä. Itse työskentelen rahoitusalan konsulttina keski-Euroopassa ja ehdoton vaatimus firman taholta on, että ulkoasu on viimeisen päälle. Käytännössä tuo tarkoittaa kymppitonnin pukuja, kalliita kelloja, käsintehtyjä kenkiä jne. Illuusiotahan se vain on, mutta asiakas mieluummin antaa miljoonansa sellaisen kaverin joka näyttää siltä että on miljoonia nähnyt ennenkin, kuin Uuno Turhapuron hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyyks kello -tyypit todnäk just ovat korviaan myöten veloissa kun näyttämisen halusta elävät yli varojensa.

 

Joissain ammateissa korostuu sellainen "limanuljaska-tyyli". 

Esim. pankkialalla tai myyntitehtävissä. Se kuuluu ikäänkuin normistoon.

 

Ulkoasu ja ensivaikutelma on monesti tärkeä. Itse työskentelen rahoitusalan konsulttina keski-Euroopassa ja ehdoton vaatimus firman taholta on, että ulkoasu on viimeisen päälle. Käytännössä tuo tarkoittaa kymppitonnin pukuja, kalliita kelloja, käsintehtyjä kenkiä jne. Illuusiotahan se vain on, mutta asiakas mieluummin antaa miljoonansa sellaisen kaverin joka näyttää siltä että on miljoonia nähnyt ennenkin, kuin Uuno Turhapuron hoitoon.

Ja kukas tämän lystin maksaa? Onko ulkomailla sitten niin hyvät palkat että voi ostella kymppitonnien pukuja? Ehkä tuo toimii ulkomailla, mutta en usko että vaatimattomiin suomalaisiin uppoaa kalliit puvut- tuskin kukaan meistä edes tunnistaa maksaako puku 500 euroa vai 5000 euroa.

Uskon, jos miehen superrikas kaveri kertoo, että tyyppi perheineineen keikkuu Forbesin listoilla. Muutoin oli hyvä tanssittaja, reipas ja vahva ote. Vaatteet ja kello mun näköön ihan perusjuttuja. Mitäköhän sillekin kuuluu tänä päivänä? Varmasti saanut burnoutin öljymiljooniensa kanssa. Olisikohan mulla sen sähköpostiosoitetta enää, voisin tarkistaa. ;) Päivän vitsit.