Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei ole hirveän sosiaalisia?
05.01.2016 |
Viihdyn vapaa-ajalla mieluiten yksin. En pidä julkisilla paikoilla liikkumisesta ja näen kavereitani harvoin. Tajusin miten harvoin näen tuttuja viime viikonloppuna, kun yksi sukulainen tuli käymään ja kertoi nähneensä kaveriani X, ja kysyi milloin olin itse nähnyt häntä viimeeksi. Sanoin että joskus viime kesänä. Tämä sukulainen vaan tuijotti hämillään että "häh, minä kun luulin että te olitte hyviä ystäviä!". Niinhän me olemmekin.
Kommentit (18)
Ollaanko kavereita ap ja 1? Musta on kiva käydä tuttujen kanssa kahvilla tai syömässä, rupatella tunti, ehkä n. 3 kk:n välein. Sitten taas riittää pitkäksi aikaa. Tai jos lähtisitte mun kanssa teatteriin ihan rekvisiitaksi. Moikataan, juodaan kahvit ehkä tauolla ja lähdetään itse kukin sitten kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä infj. Tykkään rupatella aina välillä mutta sen jälkeen on pakko saada vetättyä omaan rauhaan.
Olen sosiaalinen aika tarkkaan 8 tuntia päivässä, pl. viikonloput. Loppuajan elämästäni olen onnellinen.
Minä. Tykkään nähdä kavereita ehkä kerran viikossa tai kahden viikon välein, mutta ei kiinnosta kissanristiäiset, baareilu tai pikkujoulut. Aina kun päätän mennä johonkin niin kadun sitä heti koska olisin mielummin kotona tekemässä jotain järkevää.
Täällä myös yksi erakko joka ei jaksa kauaa olla sosiaalinen. Esim. kahvitauoilla se 10min riittää ja sitten pitää päästä omaan yksinäisyyteen. Olisi ihana tutustua samanhenksiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi erakko joka ei jaksa kauaa olla sosiaalinen. Esim. kahvitauoilla se 10min riittää ja sitten pitää päästä omaan yksinäisyyteen. Olisi ihana tutustua samanhenksiin ihmisiin.
Kysymys kuuluukin: miksi se olisi ihanaa? Parempihan se on yksin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi erakko joka ei jaksa kauaa olla sosiaalinen. Esim. kahvitauoilla se 10min riittää ja sitten pitää päästä omaan yksinäisyyteen. Olisi ihana tutustua samanhenksiin ihmisiin.
Kysymys kuuluukin: miksi se olisi ihanaa? Parempihan se on yksin olla.
Varmaan siksi, että voidaan olla muodollisesti kavereita. Just tämä, että on joku, jonka kanssa lähteä teatteriin tai konserttiin ja juoda yhdessä ehkä ne kahvit, mutta muuten ei sitten ole paineita, vaikka ei pariin kuukauteen nähtäisikään. Minä tosin olen sitten ajoittain aika puhelias, mutta puhun itseni väsyksiin aika nopeasti.
Joo, suurin osa ihmiskontakteista on mulle vaan pakollinen paha, joka syö voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää, kun äitini kysyi käymään, vaikka just jouluna nähtiin ja viikonloppunakin jouduin ihmisten kans oleen... Kaveri ois tullut tänään käymään, kieltäydyin, en jaksa koska nähtiin viime viikolla. Mietin jos illalla menisin kaverille kun poika menee peliin, mutta haluunkin olla yksin, koska kaveri saattais puhua liikaa eikä välttämättä halua katsoa samaa sarjaa. Kärsin kyllä jonkin verran yksinäisyydestä myös. Mulle on ongelma, että mua rasittaa toisten tarpeisiin mukautuminen, siis kompromissien teko on raskasta. Haluisin jonkun kanssa olla, mutta mahdollisimman omilla ehdoillani, joten usein kaikkien kannalta parempi viettää aikaa yksin... Kumpa löytäisin jonkun, joka olis tosi samanlainen kuin mä. Tai sellainen, joka tykkää olla yhdessä, molemmat tehden omia juttuja!
Juu, täällä yksi lisää. Ei oo mikään pakko joka viikko nähdä jotakuta. Toki olen sosiaalinen siten, etten vetäydy porukassa omiin oloihin, vaan olen seurallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko mennä juhliin ja kutsuille jos ei halua? Ei kiinnosta pätkääkään, mieluummin olisin kotona.
Infj täälläkin. Viihdyn parhaiten yksin, vaikka joskus tuleekin halu tavata kavereita. Se onkin ihan mukavaa, mutta vie paljon energiaa ja jälkikäteen tarvitsen paljon omaa aikaa toipumiseen. Onnellisimmillani olen silloin, kun saan olla yksin ja tehdä omaan tahtiin omia juttujani. N32, 2 lasta ja avomies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen ekstrovertti mutta mua ei hyväksytä osaksi porukoita, joten joudun olemaan yksin. Tämä yhdistettynä muuhun pilkkaamiseen ja terveydellisiin ongelmiin, on laukassut mussa syvää vihaa.
Ihanaa, sielunsisaria! Oon asiakaspalvelutyössä ja tuntuu että se vie kaikki voimat. Vapaa-ajalla en juuri jaksa ihmisiä nähdä, kavereiden tapaaminen on välillä aika pakkopullaa vaikka ei niitä monta olekaan. :) Avomiestä sentään jaksan katsella, onneksi silläkin on ihmiskammo ;)
Vierailija kirjoitti:
Ollaanko kavereita ap ja 1? Musta on kiva käydä tuttujen kanssa kahvilla tai syömässä, rupatella tunti, ehkä n. 3 kk:n välein. Sitten taas riittää pitkäksi aikaa. Tai jos lähtisitte mun kanssa teatteriin ihan rekvisiitaksi. Moikataan, juodaan kahvit ehkä tauolla ja lähdetään itse kukin sitten kotiin.
Tässä yksi porukkaan mukaan <3
Kiitos tästä ketjusta! Pitkään olen luullut olevani ainut ja kummallinen hyypiö kun tunnen juuri niin kuin monet teistä kuvailevat. Sosiaalisuus on toisinaan niin kovin voimiavievää puuhaa. Hyvä että meikäläisiä on enemmänkin!
Tutulta kuulostaa. Menin sukuloimaan jouluna ja se saa riittää nyt vähäksi aikaa. Vitutti kun yritti vetäytyä johonkin huoneeseen välillä että saisi omaa rauhaa niin jo sieltä tallaa parin minuutin päästä joku sukulainen pitämään seuraa. Aargh.