Voihan lelupäivä!
Taas pukkaa lelupäivää ja " joulupukkihan on tuonut kaikille lapsille paljon uusia kivoja leluja", joita pitäisi sitten raahata päiväkotiin. Vaan kun ei ole. Lapset saivat kumpikin yhden ison Lego-jutun, jota ei todellakaan viedä tästä talosta ulos, lisäksi toivomiaan juttuja, jotka eivät ole leluja (rannekello, puukko, ksylofoni, tietynlaisia vaatteita, prinsessamekkoa jne). Kun meillä nyt vaan ei ole tapana ostaa nurkkiin kaikenlaista muovikrääsää. Ja lapset kyllä leikkivät silti: rakentavat majoja sisälle ja ulos, pelaavat paljon pelejä ja palapelejä, askartelutarvikkeita on kaikki kaapit täynnä ja ne ovat kovassa käytössä, rakentelevat erilaisilla rakentelusarjoilla ( Brio, Lego, Geomag). Leikkiautovaihe on ohitettu, silloin kelpasivat iskän vanhat pikkuautot, myös kotileikkeihin haettiin välineet keittiön kaapeista, oikeankokoiselle (50 cm) vauvanukelle on puettu vauva-ajalta jääneitä bodyja ja pöksyjä. Päiväkodissakin suhtauduttiin naureskellen, ettei voi pitää paikkaansa, että lapsilla ei olisi kaapit täynnä roinaa. Pehmoleluja on 2 kpl/ lapsi ja ne ovat sitäkin rakkaammat. Mikä ihme siinä on, että lapset pitää väkisin opettaa hamstraamaan kaikkea tavaraa ympärilleen? Ei ole meillä rahastakaan kiinni ja ihan tyytyväisiä nuo lapset ovat, mutta lelupäivästä on kyllä tullut melkoinen riesa. Ja se on kuulemma pakollinen ( tuli nootti päiväkodista, kun kieltäydyimme viemästä leluja) koska muuten lapset eivät opi kertomaan asioistaan ja esiintymään! Mikä neuvoksi?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttären eskarissa oli vielä määritelty, minkä värinen lelu piti viedä. Yhtenä päivänä vihreä, yhtenä valkoinen jne. Se meni mielestäni jo vähän yli.
Meillä lelupäivästä tuli vanhemmille oikein kirje, jossa kerrottiin, että jokaisen on tuotava lelupäivänä tietyntyyppinen lelu ja pitkä sepustus siitä, mitä eskarin tavoitteita lelupäivä kehittää. Ja joka viikko on viikkotiedotteessa ohje, mikä on viikon lelun teema. On ollut nukkea, pehmoja, kirjaa, peliä, jopa oman dinosauruksen ( tai lohikäärmeen) päivä. Että kyllä näitäkin on tässä maassa. Mutta ei pidä ottaa stressiä.
Meillä sama juttu. Lapsi vie printin jostain netistä löytyneestä päivään sopivasta hahmosta. Ja äidin kirjoittaman kirjeen siitä, miten lapsen kehityksen kannalta ei ole tarpeen tuoda eskariin yhtään mitään omaa ja henkilökohtaista. Jos lapsi ei opi esim. satuolennoista (lohikäärmeet) muuten kuin tuomalla sellaisen eskariin, niin vika ei ole lapsessa eikä lapsen vanhemmissa vaan eskarin opessa, joka on ymmärtänyt varhaiskasvatuksen väärin.
Mun lapsi on vienyt lelupäivänä mm. periskoopin, pallon tai taskulampun. Lelujahan nekin ovat. Onneksi lapsella on hyvä itsetunto niin saattoi tehdä nämä valinnat.
Mun lapset ovat päiväkoti-iän jo ohittaneet, mutta muistan kyllä noi viikottaiset typerät lelupäivät... jotka kyllä lopetettiin kokonaan jossain vaiheessa, ihan siitä syystä että leluja meni rikki/katosi. Meillä ei ideana ollut kertoa lelusta mitään, vaan ihan vaan ottaa jotain omaa mukaan. Ihan järjetön koko lelupäivä.
Meillä lelupäivästä tuli vanhemmille oikein kirje, jossa kerrottiin, että jokaisen on tuotava lelupäivänä tietyntyyppinen lelu ja pitkä sepustus siitä, mitä eskarin tavoitteita lelupäivä kehittää. Ja joka viikko on viikkotiedotteessa ohje, mikä on viikon lelun teema. On ollut nukkea, pehmoja, kirjaa, peliä, jopa oman dinosauruksen ( tai lohikäärmeen) päivä. Että kyllä näitäkin on tässä maassa. Mutta ei pidä ottaa stressiä.