elämä täydellistä yhden kanssa, jätänkö ainokaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Plussia ja miinuksia yksilapdisuudesta pyytäisin! :)

Taustatietoa hieman: Äiti kestää hyvin huonosti valvomista, ahdistuu riitelee. Isä on hyvin osallistuva ja mielellään heräisi viikonloput syöttämään jos vauva suostuu syömään pullosta. Esikoinen tyytyväinen 2,5v mutta vauva aika oöi todella rankkaa. Koliikki yms. Ennenikainen synnytys. Virhe oli se että inetin 17 kuiseksi. Vasta tämän jälkeen alkoi lähes kokonaiset yöunet.

Olennaista on se, mitä itse haluat.  Ensi kerralla voit päättää imettää lyhyemmän aikaa tai antaa korviketta. Toisaalta siihen ei kannata luottaa, että toinen on automaattisesti helpompi. Voi olla vaikeampikin. Jos hedelmällisiä vuosia vielä piisaa, niin ehkä jätä asian hautumaan ja teet toisen jos siltä myöhemmin tuntuu?

Ei niitä lapsia ole pakko tehdä 2-3 vuoden ikäerolla. Esim. koululaisen ja vauvan kanssa on helpompaa, jos mietityttää miten kahden pienen kanssa jaksaa. Tai voit pitää paussia vauva-arjesta ja keskittyä parisuhteeseen pari vuotta. Kun se kannattaa ehdottomasti olla kunnossa ennen kuin tekee toisen. Nimimerkki kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussia ja miinuksia yksilapdisuudesta pyytäisin! :)

Taustatietoa hieman: Äiti kestää hyvin huonosti valvomista, ahdistuu riitelee. Isä on hyvin osallistuva ja mielellään heräisi viikonloput syöttämään jos vauva suostuu syömään pullosta. Esikoinen tyytyväinen 2,5v mutta vauva aika oöi todella rankkaa. Koliikki yms. Ennenikainen synnytys. Virhe oli se että inetin 17 kuiseksi. Vasta tämän jälkeen alkoi lähes kokonaiset yöunet.

Olennaista on se, mitä itse haluat.  Ensi kerralla voit päättää imettää lyhyemmän aikaa tai antaa korviketta. Toisaalta siihen ei kannata luottaa, että toinen on automaattisesti helpompi. Voi olla vaikeampikin. Jos hedelmällisiä vuosia vielä piisaa, niin ehkä jätä asian hautumaan ja teet toisen jos siltä myöhemmin tuntuu?

Ei niitä lapsia ole pakko tehdä 2-3 vuoden ikäerolla. Esim. koululaisen ja vauvan kanssa on helpompaa, jos mietityttää miten kahden pienen kanssa jaksaa. Tai voit pitää paussia vauva-arjesta ja keskittyä parisuhteeseen pari vuotta. Kun se kannattaa ehdott

omasti olla kunnossa ennen kuin tekee toisen. Nimimerkki kokemusta on.

Lisäyksenä, että AP:n kertomus olisi voinut olla omani. Ennenaikainen vauva meilläkin, tosin imetys ei onnistunut. Että ei sekään autuaaksi tehnyt. Toinen raskaus oli henkisesti rankka, koska pelkäsin vauvan syntyvän vielä aiemmin kuin esikoinen. Ja ennenaikainen oli hänkin, mutta ihan hyvillä viikoilla.

Suurimmalla osalla on vain yksi lapsi, joten olisi melko luonnollista, että saat paljon "yksi lapsi on hyvä juttu" -vastauksia. Itse halusin paitsi meille lapsen, myös lapselle sisaruksen. Ja sitten toisenkin. Meidän perhe on täydellinen nyt. Ja vain te tiedätte milloin teidän perhe on täydellinen! Loputtomiin sitä ei voi järkeilemällä järkeillä. Meille kolme lasta on jostain syystä kaikkein harmonisin tilanne. En tietysti tiedä millaista olisi neljän kanssa, mutta jää selvittämättä koska ei ole mitään tunnetta että pitäisi hankkia vielä yksi. Ja tunteella on enimmäkseen menty.

Minustakin oli täydellistä yhden lapsen kanssa. Nyt hänellä on sisarus ja onnellisuus on potenssiin 10. :) Vuoden vauvaunet ja hoidot kyllä jaksaa, kun palkintona on yhdessä leikkivät sisarukset ja heidän iloinen naurunsa. Kukin tyylillään, mutta meille toinen lapsi oli paras valinta minkä olemme tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin oli täydellistä yhden lapsen kanssa. Nyt hänellä on sisarus ja onnellisuus on potenssiin 10. :) Vuoden vauvaunet ja hoidot kyllä jaksaa, kun palkintona on yhdessä leikkivät sisarukset ja heidän iloinen naurunsa. Kukin tyylillään, mutta meille toinen lapsi oli paras valinta minkä olemme tehneet.

Aika usein se sisarus kyllä tarkoittaa lasten tappelua ja jatkuvaa kilpailua ja nahistelua eikä yhteistä leikkiä ja iloista naurua...

Ilmeisesti naisten on pakko hankkia itse ongelmia elämäänsä, jos niitä ei muuten ole tarpeeksi. Taivaassa saa sitten palkinnon.