Missä asioissa koette onnistuneenne/epäonnistuneenne lastenne kasvatuksessa?

Eli kertokaas joku tai joitain juttuja, mistä olette ylpeitä ja vastapainoksi jotain mistä ette niinkään.

Itse olen ylpeä siitä, että lapseni (2- ja 4-v pojat) ovat kohteliaita ja huomaavaisia (empaattisia). Esim, aina kun pienempi saa jotain, vaikka keksin, niin hän vaatii että hänen pitää saada toinen jotta voi viedä isoveljellekin. :)

Lisäksi tykkäävät syödä terveellisiä ruokia, eli esim. tuoreet kasvikset uppoaa paremmin kuin vaikka nakit ja ranskalaiset. :) Kasviksia on joka aterialla montaa sorttia ja ne häviävät lautaselta ensimmäisenä.

Epäonnistunut olen sokerin suhteen. Pojat (kuten minäkin) ovat aika herkkuorientoituneita, vaikka herkkuja ei joka päivä syödäkään eikä siitä tehdä numeroa. Monta kertaa viikossa kuitenkin tulee jotain herkkuja vedettyä, jos vaikka käydään jonkun isovanhemman luona tai muualla missä on totuttu aina mussuttamaan ne keksit ja pillimehut. Välillä mietin et ois pitänyt vauvasta asti olla täysin sokeriton, mut oishan sekin varmaan aika vaivalloista ollut sitten kuitenkin. Ja sit ois pitänyt nalkuttaa sukulaisetkin läpi, että ei sitten yhtään sokeria meidän jari-pettereille.

Tällä mennään. :)