Muistellaan mieleenpainuneita opettajia!
Haluan lukea jotain hauskaa täällä vaihteeksi. Muistellaan millaisia opettajia olemme kohdanneet! Millaisia persoonia on jäänyt mieleen, niin hyvässä kuin pahassakin.
Minäpäs aloitan:
Lukiossa yks ope aina pyöritteli liitua etusormen ja peukalon välissä ja sitten niillä liituisilla sormilla muka vaivihkaa tarkisti onko housujen vetskari kiinni. Aina jäi vähän kiusalliset valkoiset tahrat housun etumukseen trisk!
Tuun kertomaan lisää myöhemmin :) teidän vuoro!
Kommentit (4)
Ihanaa! Selvästi oikea ihminen opettajan ammattiin! :)
Lisää tarinoita!
Meillä oli lukiossa opettaja, joka heitti oppilaita liiduilla jos tämä otti häntä päähän. Uhkasi myös heittää ikkunasta ulos :D tästä ei ole edes hirveän montaa vuotta, alle kymmenen, mutta silloin ei itketty tällaisista vanhemmille ja jos olisi itketty olisi vastaus ollut "ansaitsit sen takuulla". Nykyään tuo opettaja saisi jo potkut (huoh).
Ala-asteella oli meillä aivan ihana opettaja. Vietti välitunnitkin meidän lasten kanssa pelaten jalkapalloa ja talvisin jääpalloa.
Asuimme pienellä paikkakunnalla, mutta kun luokkaan tuli uusi oppilas jostain Helsingistä, hämmentyi hän siitä että opettaja oli kuin kaveri oppilaille, kertoi äidille joka leimasi opettajan pedofiiliksi. Kohta opettaja teki itsarin kun hänen maineensa pilattiin, erotettiin koulusta ja joutui vaikka millaisen ilkuvallan kohteeksi. Itse olen satavarma, ettei se opettaja ollut pedo.
Yläasteella oli opettaja, joka kemian tunnilla pisti tupakaksi kun piti saada savua sellaiseen lasikaappiin.
Ala-asteella olin vuosina 1997-2004
Yläasteella 2004-2007.
Yläasteella oli opettaja, joka vitsaili jatkuvasti, välillä kyllästymiseenkin asti. Sellainen eemeli, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Oli se ihan virkistävää. Kerran se heitti yhtä tyttöä paperilennokilla silmään, kun oli niin innoissaan :/
Ala-asteella oli ihana opettaja luokilla 4-6. Hän piti huolta meistä aivan erityisellä tavalla, kutsui kotiinsa pienille kekkereille. Nämä olivat hänen viimeiset vuotensa opettajana joten hän otti niistä ilon irti. Meillä oli luokalla pari näin aikuisena ajatellen selvästi laiminlyötyä lasta. Nämä kävivät hänen luonaan joskus koulupäivän jälkeen ihan vaan juttelemassa ja syömässä voileipää, kun kotiin ei voinut tai haluttanut mennä. Muistan kuinka toinen näistä seuraavana päivän kuvaili koulussa silmät kiinni ihanaa ruokaa jota oli saanut opettajan luona syödä. Ei lapsirukka ollut tainnut saada kunnon ruokaa pitkiin aikoihin. Myöhemmin kuulin, että hän oli yhtenä talviyönä juossut paljain jaloin opettajan kotiin pakoon isäpuoltaan, ei ollut ollut muuta paikkaa minne mennä turvaan.
Minäkin olin silloin vähän huolenpidon tarpeessa ja minustakin hän piti huolta, sillä lailla hienovaraisesti että ymmärsin vasta aikuisena kuinka viisas hän olikaan ollut. Opettaja muutti sitten pois, ja lukioikäisenä kirjoitin hänelle kirjeen ja kiitin kaikesta hyvästä. Kävimme hetken aikaa kirjeenvaihtoa, ne olivat hienoja kirjeitä ja tukivat siinä iässä heräävää moraalista ja eettistä ajattelua. Hän menehtyi muutama vuosi tämän jälkeen.
Hän oli hieno ihminen.