Onko lapsille koskaan oikeaa aikaa?

Jos tuntuu, ettei ole valmis vanhemmaksi, ei kannata missään tapauksessa hankkia lapsia.

Hankkisitko koiran, jos tuntisit, ettet ole valmis omistamaan koiraa?

Kysymys kuuluukin lähinnä, tuntuuko se koskaan sataprosenttisesti siltä, että nyt on aika?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluukin lähinnä, tuntuuko se koskaan sataprosenttisesti siltä, että nyt on aika?

Ap

Tuntuu, jos sinun on tarkoitus lapsia saada.

Kiitos erittäin hyödyllisestä vastauksesta...

Ei kukaan voi sinulle vastata tähän kysymykseen puolestasi - tai puolisosi puolesta.

Ei ole, mutta on vähemmän vääriä aikoja kuitenkin kuin esim. 16-vuotiaana.

Elän vakituisessa suhteessa. Ja olen jo lähemmäksi kolmekymppinen. Mietin vain sitä, pelkääkö sitä vanhemmuutta kaikki vai onko se aina jonkinlainen hyppy tuntemattomaan.

ap

Jos olet epävarma niin älä tee lasta. Jos sitä oikeasti haluat niin kyllä sen tietää. 

Jotku ovat varmoja, jotku epävarmoja. Jotku varmat katuvat päätöstään, jotku epävarmat eivät kadu. 

Kaikki eivät pelkää vanhemmuutta, mutta onhan se hyppy tuntemattomaan kaikille - tosin osalla voi olla muuta kautta enemmän kokemusta vauvoista/ lapsista kuin toisilla. Kukaan ei kuitenkaan voi aidosti tietää, miltä oman lapsen saaminen ja kaikki siihen liittyvä vastuu tuntuu. 

 Sehän se paradoksi tässä on, että kun elämässä pitäisi ehtiä kaikkeen, kouluttautumaan, uraan, itsensä toteuttamiseen, niin siihen samaan syssyyn pitäisi ne lapsetkin tehdä. Sitten kun nämä muut asiat on tavallaan jo nähty elämässä, olisi monellakin aivan eri tavalla kypsyyttä ja aikaa tehdä lapset, mut biologia on armoton ja hedelmällinen aika on rajallinen eikä sitä saa takaisin.

Kannattaa miettiä, mitä siinä lapsien hankkimisessa pelottaa eniten, ja onko se pelko realistinen. Ja jos on, niin voiko sen asian kanssa elää vai olisiko se elämässä iso stressinaihe. Lasten kanssa voi olla aidosti hyvin rankkaa. Lapset voivat viedä energian kaikilta muilta elämän osa-alueilta vielä pitkään pikkulapsiajan jälkeenkin. Jos ei aidosti saa iloa toisen ihmisen hoivaamisesta, ohjaamisesta, suojelemisesta ja vuorovaikuttamisesta, niin voi olla ettei vanhemmuudesta nauti.

Ei, terv. Vela.

Miksi ajattelet, että sinun pitäisi hankkia lapsi? Koska niin moni muukin hankkii?

Melkein neljännes naisista ei hanki koskaan lapsia, ja he ovat myöhemmällä iällä ihan yhtä onnellisia kuin vanhemmatkin.

Lapsi on iso muutos ja on vain fiksua epäröidä sellaista valintaa! Samoin o fiksua epätöidä sen ekan asunnon ostoa, koulupaikan hakua, työpaikan vaihdosta jne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on iso muutos ja on vain fiksua epäröidä sellaista valintaa! Samoin o fiksua epätöidä sen ekan asunnon ostoa, koulupaikan hakua, työpaikan vaihdosta jne.

Jjaahas, nakkisormisynfrooma päällä.

Tottakai se on aina hyppy tuntemattomaan, todella suuri asia, varsinkin naiselle antaa kroppansa siihen käyttöön. Ja vanhemmaksi ryhtyminen on iso asia. Toisilla on lapsista vaikka kuinka paljon kokemusta, mutta oma lapsi on aina kuitenkin eri asia, sitten kun olet sen itse tehnyt, se on sun vastuulla 100%, ei voi sysätä toiselle että menepäs sinne takas äitis syliin, kun sinä olet se äiti. Mulla on esikoinen jo 21v. ja silti joskus mietin että olenko mä tosiaan noiden kolmen äiti, joku huutaa äitiä, niin odotan oman äitini vastaavan :)

Kun lapsia haluaa, tulee se vauvakuume, eli biologinen kello tikittää, niin oikeasti haluaa vaan sen lapsen, siitä huolimatta että se pelottaa ja hirvittää, varsinkin synnytys, ja mitä jos se lapsi onkin sairas ja mitä jos mä olenkin ihan paska äiti, tai mitä jos mies ottaa ja lähtee, ei haluakaan isäksi... Kun se tunne tulee, että joka kerta kun kuukautiset alkaa, se on pettymys eikä helpotus...

Kiitokset vastauksista, jotka on olleet nyt asiallisia! Näistä saa oikeasti ajateltavaa ja hyvä kuulla erilaisia kantoja. 

Olen myös miettinyt sitä että entä jos en koskaan haluakkaan lapsia ollenkaan. Entä sitten jos sitä päätöstä katuukin nelikymppisenä kun on jo myöhäistä...

On kaksi eri asiaa haluaako lapsia ja sitten se oikea aika hankkia niitä, tai oikeastaan yrityksen aloittaminen. Jos lapsia haluaa, sen kyllä tuntee. Lapsia ei kannata hankkia mistään muusta syystä. Näiden viestien perusteella kuulostaa ap siltä, että et halua lapsia. Ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset vastauksista, jotka on olleet nyt asiallisia! Näistä saa oikeasti ajateltavaa ja hyvä kuulla erilaisia kantoja. 

Olen myös miettinyt sitä että entä jos en koskaan haluakkaan lapsia ollenkaan. Entä sitten jos sitä päätöstä katuukin nelikymppisenä kun on jo myöhäistä...

Tutkimusten mukaan naiset eivät kadu lapsettomuutta. Ja lapsettomat ovat myöhemmällä iällä ihan yhtä onnellisia kuin vanhemmatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset vastauksista, jotka on olleet nyt asiallisia! Näistä saa oikeasti ajateltavaa ja hyvä kuulla erilaisia kantoja. 

Olen myös miettinyt sitä että entä jos en koskaan haluakkaan lapsia ollenkaan. Entä sitten jos sitä päätöstä katuukin nelikymppisenä kun on jo myöhäistä...

No sitten katuu. Ja sitten siitä katumuksesta pääsee yli. Ja sitten on taas sovussa itsensä ja valintojensa kanssa.

Ihminen katuu jossain vaiheessa kaikkea elämässään, jos antaa itselleen luvan katua. Ammattia, puolisoa tai sinkkuna elämistä, asuinpaikkakuntaa, lapsia tai lapsettomuutta jne. Niitä katumisen aiheita kyllä riittää.

Tai sitten voi valita sellaisen asenteen, että teki silloin aikanaan sen päätöksen niillä tiedoilla ja taidoilla joita itsellä oli, se oli silloin siinä hetkessä hyvä päätös ja sen kanssa eletään nyt. Omaan onnellisuuteen voi aika paljon vaikuttaa omalla asenteellaan.

Ei, äläkä hyvä ihminen hanki vaan siksi että niin "pitää" tehdä!! jos ei siltä tunnu niin et hanki. Itse luulin haluavani lapsia ja tuli niitä pari hankittua. Hävettää myöntää että kaduttaa niin hemmetisti. Ovathan noi rakkaita mutta niin paljon harmiakin noista on ollut ja oma elämä monin osin pilalle mennyt, että jos saisin nyt uudestaan päättää niin...  Oishan se pitänyt arvata, että kun olen rauhaa rakastava, itsekseni viihtyvä, tykkään matkustella ja nukkua pitkään, niin kiljuvat kakarat on yhtä kuin helvetti!