Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vietän joulun perheeni kanssa, muutamia sukulaisia tulossa myös. Äitini on luvannut tehdä suurimman osan ruoista, itselleni jää vain helppojen ruokien tuomista, jotka saa valmiina kaupasta. Lahjoja emme osta kuin lapsille, itselläni ei ole edes niitä joten ostan sisareni lapsille. Luulisi, että helppo joulu tulossa, mutta silti stressaan. En osaa rentoutua, kotona pitäisi siivota (elän oikeasti nyt melkein sikolätissä ja pitäisi siivota, oli joulu tai ei), en vain saa aikaiseksi kun jokin ahdistaa.

Olin lapsena jouluihminen ja vielä teininäkin tykkäsin rauhoittua jouluksi. Sitten tapahtui jotain, en kaipaa edes jouluruokia vaikka ennen niistä tykkäsin. Yhden joulun vietin aivan yksin, ja se oli ihan mukavaa. Tein lempiruokaani ja vietin normaalin päivän. Ei hetkeksikään tullut haikea olo, en vain enää pidä joulusta. Kaikki kietoutuu yhteen tarkoitukseen: pitää tehdä, pitää ostaa, pitää pitää pitää. Kaiken lisäksi alunperinhän joulu on jokin jeesusjuhla. Itse en ole uskonnollinen, en kuulu kirkkoonkaan eikä edes kiinnosta ajatella mitään raamattujuttuja, mutta silti naurattaa, että siihenhän se joulukin perustuu. Ihmiset ostaa hädissään toisilleen enemmän tai vähemmän krääsää, koska JOULU, ja kaiken maailman joululaatikot, huonoissa oloissa eläneet kinkut pöytään ym.

Odotan oikeasti sitä aikaa, että ihmiset tajuaisivat relata. Ei joulu ole mikään muu kuin stressijuhla, johon liittyy vielä joku uskonto. Höpöhöpöjuhla.

Kommentit (3)

Vierailija

Samaa mieltä. Siksi en ole viettänyt joulua mitenkään n.10 vuoteen. Vanhemmillle käyn heittämässä lahjat joulunpyhien jälkeen, koska näille 70+ on niin tärkeää niitä näköjään antaa ja saada. Plääh sanon minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sisarenikin oli sitä mieltä, ettei jaksaisi lasten takia (koska pelkästään niiden vuoksi tätä joulua taas tehdään) vaan haluaisi itsekin rentoutua. Mennä vaikka hotelliin koko jouluksi, valmiiseen pöytään, mitään ylimääräistä tekemättä. Mutta ilmeisesti äitimme on niin vanhan kansan ihminen (vaikka modernia esittääkin), että joulusta on stressattava, pitää tehdä ja joulupukki hommattava vaikka maksaisi miljoonan. En ymmärrä tuollaista, miksi opettaa lapset alusta saakka joulun ahdistavuuteen, kiireeseen, suorittamiseen, lahjoihin? Minulla oli lapsena kavereita, jotka eivät saaneet kokea sellaista joulua mitä itse olen kokenut (heillä syötiin ja annettiin lahjat, sitten saattoivat jatkaa päivää niinkuin mitä tahansa päivää, nähdä kavereita jne.), ja olen kateellinen heille siitä. Koska nyt osaavat olla rauhassa, stressaamatta kun ei heillä ole koskaan stressattu. Meillä joulusta tehtiin liiankin iso juttu ja vaikka se lapsena olikin ihanaa, en silti osaisi sitä kaivata jos ei sitä olisi tekemällä tehty. 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla