Lue keskustelun säännöt.
Opiskelupaikan ja ammatin valinta
17.12.2015 |
Esittäkää näkemyksiä puolesta ja vastaan:
- hoiva-ala, joka ei kiinnosta tippaakaan, opiskelu ja työnteko pakkopullaa, kuitenkin kysyntää tekijöille ja töitä riittää, selkeä ammatti
vai
- filosofian opiskelu yliopistossa, ei selkeää ammattia, todellinen intohimo, motivaatio erittäin korkea, merkitystä ja sisältöä elämälle, työllistyminen erittäin epävarmaa, ei samanlaista yhteiskunnallista tarvetta alan osaajille
Kommentit (7)
Oikeastiko nuo on ainoat vaihtoehdot? Eikö olisi mitään työllistävää alaa, joka olisi vähemmän vastenmielinen kuin hoitoala?
Itsellä oli tuo sama ongelma, että todellinen kiinnostuksenkohteeni oli sellainen ettei töitä olisi todennäköisesti löytynyt. Mutta minä valitsin sitten toisen akateemisen alan, joka nyt ei varsinaisesti kiinnostanut, mutta ei ollut vastenmielinenkään. Esim. hoitoala olisi ollut mulle vastenmielinen koska en halua tehdä työtä jossa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Olen ollut tosi tyytyväinen valintaani: siisti hyväpalkkainen kokopäivätyö teknisen alan asiantuntijana on vain leipätyötä, ei mitään kutsumustyötä, mutta palkka ja muut edut (mm. etätyömahdollisuudet) korvaa lievän epämukavuuden oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpikaan noista! Et olisi hyvä hoitaja esim vanhuksille, jos tietää jo nyt, että ei pidä hoiva-alan työstä. Kiinnostaisiko sua mahd. joku muu ala myös, jos filosofian puolella on vaikea työllistyä?
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä nyt muitakin aloja kuin hoiva-ala?
Ja onko järkeä lähteä lukemaan jotain josta tietää kuitenkin ettei se työllistä?
On joo mutta nää on ne vaihtoehdot, jotka oon valinnut. Hoiva-ala on ainakin ihan satavarma työllistäjä.
Ongelma on juurikin se, että valitsenko järjen tai tunteen perusteella. Onko pienempi paha opiskella alaa joka kiinnostaa ja toivoa että käy säkä ja töitä löytyy vai pelata varman päälle?
Ap
Ei se kauaa sua työllistä jos ei kiinnostuta oikeasti alaa kohtaan ole.
Molemmat. (Yksi varma ammatti on hyväksi olla epävarmemman rinnalla.)
t. filosofian opettaja-hoitaja (ei ole vitsi)
PS. Suosittelen tosin hoitajaksi opiskelua ensin (esim. lähihoitajakoulutus). Ja akateeminen filosofia voi olla pettymys, saati siitä kommunikointi muille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on ollut koko työuransa hoiva-alalla ja on katkeroitunut elämäänsä melko pahasti, valittaa jatkuvasti juurikin työstä. En sano että se välttämättä kaikilla hoiva-alalla kiinnostumattomilla sinne hakeutuneilla olisi yhtä tuskallista, mutta sitä touhua vierestä katsoneena en suosittele, jos ei oikeasti kiinnosta.
Suosittelisin ehkä ensisijaisesti jotakin kiinnostavaa alaa liippaavaa, missä olisi hieman paremmat työllistymismahdollisuudet, tai filosofia sivuaineena tms. Varma työllistyminen voi teoriassa tuntua hyvältä motivaattorilta mutta kun sitä työtä pitää vuosikausia tehdäkin, voi tunnelmat muuttua.
Onhan niitä nyt muitakin aloja kuin hoiva-ala?
Ja onko järkeä lähteä lukemaan jotain josta tietää kuitenkin ettei se työllistä?