Th lähettää meidän 2-vuotiaan varmaan jonnekin jatkotutkimuksiin...

Uskoo kyllä, ei hätää :)

Meidän 2-v ei puhu sanaakaan vieraiden kuullen, mutta kotona pölpötetään pitkiä lauseita ja lauletaan lauluja. Meillä ainakin neuvolassa yleensä istutaan ja jutellaan, jolloin lapsi saa rauhassa olla sylissä ja totuttautua. Joskus tehdään niin kuin pyydetään sen jälkeen, joskus ei, mutta kertaakaan ei olla jouduttu tutkimuksiin sen takia että terkkarin luona ei olla tehty niin kuin on pyydetty. 3-vuotiaan kanssa käytiin näkö katsomassa parin kuukauden kuluttua, kun kieltäytyi edes pistämästä laseja silmille ekalla kerralla. Usko pois, lapsesi ei ole ainoa joka jännittää terkkarin luona!

Kerrot terkalle, mitä tyttö oikeasti osaa. Meidän neuvolalääkäri sympatiseerasi erityisesti näitä kaksivuotiaita, kun sen oma tyttö sen ikäisenä ei suostunut vieraassa paikassa tekemään tai sanomaan yhtään mitään, vaikka tutussa ympäristössä oli varsinainen vilperiina!

että neuvola on teitä itseänne varten. Ei teidän ole edes pakko siellä käydä. Jos th on sitä mieltä, että lapsi pitää laittaa tutkimuksiin kun ei puhu ja sinä sanot, että puhuu kyllä 3-4 sanan lauseita niin mitä luulet, että th tekee? Ei hän voi tehdä mitään. Suositella hän voi yhtä ja toista ja toki ottaa myös huomioon äidin mielipiteen, lapsen iän jne. :-) Ainakin hänen pitäisi...

Tai jotain muuta omaa lelua. Lapselle turvallista ja mukavaakin saada esitellä omia leluja.

Varmasti lapsesi ei ole ensimmäinen kaksivuotias joka kieltäytyy tekemästä mitään. Sitäpaitsi mitä pahaa jatkotutkimuksissa on? Lapsen parhaaksihan ne aina ovat.

Meidän 5-v ei suostunut lääkärineuvolassa tekemään yhtään mitään. Lääkäri oli vanha konkari ja totesi vaan että sellasia ne viisivuotiaat joskus on.

Meidän 5-v ei suostunut lääkärineuvolassa tekemään yhtään mitään. Lääkäri oli vanha konkari ja totesi vaan että sellasia ne viisivuotiaat joskus on.

Mistä vedät johtopäätökset että 5-vuotiaalla on ongelmia jos ei ole aina niin kovin yhteistyökykyinen? Oletkohan koskaan kuullut uhmasta? Entäpä luonne-eroista? 5-vuotias on vielä aika pieni lapsi, joka käy kerran vuodessa neuvolassa. Pahimmassa tapauksessa joka kerta eri tätillä. Eikä kaikki silloin välttämättä esittele niitä taitojansa. Terveydenhoitajat yleensä onneksi osaavat tällaisissa tilanteissa kuunnella myös vanhempia.

on se kumma jos sen ikäinen ei ole lainkaan yhteistyöhaluinen.

Mistä vedät johtopäätökset että 5-vuotiaalla on ongelmia jos ei ole aina niin kovin yhteistyökykyinen? Oletkohan koskaan kuullut uhmasta? Entäpä luonne-eroista? 5-vuotias on vielä aika pieni lapsi, joka käy kerran vuodessa neuvolassa. Pahimmassa tapauksessa joka kerta eri tätillä. Eikä kaikki silloin välttämättä esittele niitä taitojansa. Terveydenhoitajat yleensä onneksi osaavat tällaisissa tilanteissa kuunnella myös vanhempia.

Terkka sanoi, että hän vielä mittaa sinulta päänympäryksen ja lapsi huusi siihen "miksiiiii". Nuppipalapeli kun otettiin esille ja olisi palat pitänyt laittaa paikoilleen, lapsi vain hakkasi niitä paloja vääriin kohtiin ja karjui "ei mene, ei mene".

osaa kaiken testattavan ja että ei varmasti tee niitä juttuja terkan kanssa... Olen itse th ja neuvolakollega vaan nauroi, että itse varmaan lapsesi tunnet. Nyt tämä herra on kohta täysi-ikäinen eikä ole ongelmia ollut matkan varrella, vaikka se tarkastus jäikin väliin.

osaa kaiken testattavan ja että ei varmasti tee niitä juttuja terkan kanssa... Olen itse th ja neuvolakollega vaan nauroi, että itse varmaan lapsesi tunnet. Nyt tämä herra on kohta täysi-ikäinen eikä ole ongelmia ollut matkan varrella, vaikka se tarkastus jäikin väliin.

työskentelen itse oppimis- ja kehityshäiriöisten lasten parissa ja tiedän, mitä tarkoittaa, jos lapsen ongelmiin ei olla tarpeeksi ajoissa kiinnitetty huomiota ja kuinka 'sokeita' vanhemmat voivatkaan olla lapsiinsa. 5-v neuvola on tärkeä etappi, sillä siinä viineistää seulotaan mm. puheenkehityksen viivästymiset ja mahdolliset muut kehityshäiriöt. Jos 5v neuvolassa ei ' jää kiinni' näistä mahdollisista ongelmista ja vanhammat vaan sanoo, että 'ei meidän kallea mikään vaivaa', voi tulla isoja ongelmia eskarissa ja viimeistään koulussa.



5-vuotiailta vaaditaan jo tiettyjä a´sioita, mm. keskittymiskykyä ja tarkkaavuutta tehtävissä. Mahdolliset tulevat ad/hd-tapauksetkin antavat osviittaa jo tässä vaiheessa.

Minä jos kuka tiedän, miten vanhemmat eivät hyväksy tai näe lapsissaan mitään vikaa- osittain tiedon puutteesta, osittain tyhmyyttä. Ja sitten koulussa siirretään tarkkiksille ja jätetään luokalle, kun ei pysytä opetuksessa mukana tai ei kyetä keskittymään mihinkään...liian moni esim. ad/hd-lapsi leimataan vaina laiskaksi tai tyhmäksi kun taustalla piilee vakava häiriö, johon olisi voitu puuttua jo vuosia sitten.





t toinen th

Mä en ymmärrä mitä haittaa siitä on jos lasta tutkitaan. Moni ottaisi riemusta kiljuen lähetteen esimerkiksi neurologille. Jos ei mitään ongelmaa ole, niin saapa lapsi "terveen paperit" ja jos jotain on niin hyvä tietenkin että huomataan mahdollisimman aikaisin.

Miten uskottelen th:lle, että kyllä se kotona puhuu ja tekee ne jutut...nyt jo pelottaa:(

Meidän 2v kolmen kuukauden päästä kontrollikäynti puheen kehityksen seuraamiseksi. Hyvähän tuo, että seuraavat, niin huomataan mahdolliset ongelmat ajoissa.

Vanhemmat ovat yleensä viimeisiä, jotka huomaavat mahdolliset ongelmat lapsessaan. Eräs sukulaiseni lopetti lapsen neuvolakäynnit pienenä ja eräs helposti hoidettava vika jäi huomaamatta, olisi huomattu ihan neuvolan rutiinitarkastuksissa. Asia tuli ilmi vasta koulussa ja ehti aiheuttaa paljon ongelmia tälle lapselle.

osaa kaiken testattavan ja että ei varmasti tee niitä juttuja terkan kanssa... Olen itse th ja neuvolakollega vaan nauroi, että itse varmaan lapsesi tunnet. Nyt tämä herra on kohta täysi-ikäinen eikä ole ongelmia ollut matkan varrella, vaikka se tarkastus jäikin väliin.

samoin peruskoulun ja valmistuu ensi keväänä ammattiin ja ylioppilaaksi.

Olin itse niihin aikoihin lastenneuvolassa töissä ja todellakin tiesin lapseni kykenevän kaikkeen, mitä 5-vuotistarkastuksessa. teetettiin. Hän oli päiväkodissa ja sieltä tuli ok palautetta. Mutenkin oen sitä mieltä, että hyvät ja pä´tevät lastentarhanopet ja lastenhoitajat, jotka joka päivä ovat lastemme kanssa tekemisissä pystyvät paremmin sanomaan, onko jotain pielessä kuin lapselle ventocieras terkka, jota nähdään kerran vuodessa. Yhteistyö kodin, päiväkodin ja neuvolan välillä olisi kova juttu!

Olin itse sitä mieltä, että kuusivuotiaani ei ole koulukypsä. On syntynyt loppuvuodesta. Eskarissa eivät ottaneet kantaa. Olisin haunnut jutella neuvolalääkärin kanssa, mutta hän vaan oli sitä mieltä, että turha testata, jos eskari jotenkin sujuu, kyllä koulussa sitten. Tyttö oli epävarma niissä lääkärin testeissäkin.

Eka luokka oli ihan kamala. Tyttö kärsi eikä oppinut mitään oikein kunnolla. Sitten alettiin kunnolla tutkia ja uskokaa tai älkää, mutta hänellä oli sekä näössä että kuulossa sen verran vikaa, että kaikenlainen maailman hahmottaminen oli normalia heikompaa. En tiedä, miten oli selvinnyt aikaisemmissa neuvolatarkastuksissa. Päiväkodissa joskus sanoivat, että on jotenkin kömpelö ja hidas, muttei sielläkään tajuttu. Eikä me kotonakaan.