Haluaisin kolme lasta, voimat eivät riitä kuin yhteen

No ei se siitä toisella kierroksella parane ja kolmannella olet jo ihan paskana. Toive on aina eri asia kuin todellisuus.

Et sitten hanki niitä kolmea. Ilmeisesti kuitenkin koet asiat jotenkin uuvuttavina. En minä muista kahden pienen lapsen kanssa olleen mitenkään ylivoimaista.

Sama täällä. Onneksi järki voittaa tällä hetkellä ja siksi himmailen kakkosen yrittämisen kanssa. Esikoinen nyt 1v 3kk.

Olen tehnyt tässä uraa samalla. Mies hoitaa lapsesta ja kodista puolet. Lapsia olisi ihana saada lisää, mutta raskaana olo ja etenkin vauvan kanssa kotona olo on todella raskasta. Vuosi tai enemmän kotona vielä? Kuulostaa kauhealta minulle. ap

Mäkään en oo koskaan ollu vauvaihminen. Se vauva-aika oli ihan p*seestä. Nyt kun lapsi on ekaluokkalainen niin rupean nauttimaan hänen seurastaan ihan eri lailla.

Mulle tullu kanssa välillä sellanen olo, että entäpä jos tekis toisenkin vauvan. Mutta sitten tulee järki päähän ja rupean miettimään sitä vauva-aikaa, mikä kävi aika paljon mun voimille ja nykyinen elämäntilanne on aika helppo ja hyvä. Tuskinpa se siitä paremmaksi muuttuisi vauvan myötä.

Ja tuo lasten ikäero mietityttää kanssa. Tuskinpa lapsista tulis kovin läheisiä kun olisi 8v ikäeroa ja kiinnostuksen kohteet molemmilla erilaiset.

Joten mä ainakin oon tullu ite siihen päätökseen, että vaikka toinen lapsi voisikin olla ihan kiva, niin taidanpa kuitenkin tyytyä vaan tähän yhteen lapseen ja helppoon elämään. ;-)

No joo! Miellän omat lapseni melko helpohoitoksiksi ja joustaviksi, ja silti olen välillä aika romuna kolmen lapsen kanssa. Ehkä ei kannata nyt heti tehdä päätöstä kolmesta lapsesta, jos vaikka katsoisitte edes eka miten menee kahden kanssa;)

Sulla on kaksi vaihtoehtoa

a) Onnellinen lapsi ja onnellinen äiti ja isä

b) Väsynyt ja sisäisistä ristiriidoista kärsivä äiti sekä useampi lapsi jotka ei saa äidiltä sitä läsnäoloa ja huolenpitoa mitä kaipaisivat

Mulle ainakin on ihan selvää kumman vaihtoehdon valitsisin. Elätte teidän perheen elämää. Lapsia pitää tehdä vain jos aivan aidosti haluaa vielä yhden lapsen ja tietää, että jaksaa pitää lapsista huolta, vaikka elämään tulisi muitakin stressitekijöitä.

Meillä kaksi lasta, olisin halunnut enemmän. Mutta en voisi antaa useammalle kaikkea sitä mitä voin nyt antaa kahdelle. Haluan että minulla on äitinä hyvä mieli ja sellainen tunne, että riitän, pystyn antamaan lapsille kaiken mitä he tarvitsevat ja haluavat. En usko että tilanne olisi tällainen jos lapsia olisi enemmän. Tiedän ettei se olisi. Olisin väsynyt ja kokisin syyllisyyttä, äitiydestä puuttuisi ilo.

Onko teillä yksilapsisilla koskaan huonoa omatuntoa, kun lapsella ei ole sisaruksia. Meillä on 1 lapsi ja emme voi taloudellisten ja jakamisen kannalta hankkia toista. Minulla on todella huono omatunto lapsen kannalta, että hänellä ei olisi koskaan sisaruksia ja leikki kaveria kotona. Tuntuu, että tämä olisi ainoa syy tällähetkellä tehdä uusi vauva.

Missään nimessä ei kannata tehdä lapsia pienellä ikäerolla, ei ainakaan alle 3-4 vuoden. Mielellään sitten vasta tekee seuraavan kun esikoinen on niin iso että on melko itsenäinen ja osaa auttaa pienen hoitamisessa.

Minulla on esikoisen ja kaksosten ikäero 14 vuotta, ja ainakin meidän lapset ovat isosiskon kanssa erittäin läheisiä, enkä usko että se tuosta huonommaksi muuttuu kun pojat kasvavat. Minulla ja sisaruksillani on kaikila 4-6 vuotta ikäeroa, ja se on hyvä, kaikki saivat olla perheen vauvoja, ja sitten oli isompia vahtimaan pientä, minä hoidin pikkusiskoa jo hyvin 6-7 vuotiaana. Minä olen läheinen toisen siskoni kanssa, mutta veli ei juuri yhteyksiä pidä kun asutaan aika kaukana toisistamme, mutta aina kun apua tarvii niin toiset auttavat, ja silloin kun tavataan on aina mukavaa ja nauretaan paljon. Nuorempi sisko joka syntyi kun minä olin jo muuttanut pois kotoa, oli lapsena/nuorena minun tyttäreni kanssa erittäin läheinen, ja on sitä myös toisen siskon tyttöjen kanssa. Se miksi minä ja nuorempi siskoni ei olla kauhean läheisiä johtuu siitä että olemme todella erilaisia ihmisinä, eri asiat kiinnostaa ym. minä olen kova puhumaan, ja sisko hyvin hiljainen, se että ollaan erilaisia ihmisiä ei tee meidän välejä millään lailla huonoiksi, mutta samanlaiset välit meillä varmasti olisi vaikka olisi vain vuosi ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yksilapsisilla koskaan huonoa omatuntoa, kun lapsella ei ole sisaruksia. Meillä on 1 lapsi ja emme voi taloudellisten ja jakamisen kannalta hankkia toista. Minulla on todella huono omatunto lapsen kannalta, että hänellä ei olisi koskaan sisaruksia ja leikki kaveria kotona. Tuntuu, että tämä olisi ainoa syy tällähetkellä tehdä uusi vauva.

Sama täällä. Toisaalta myös mieheni on ainoa lapsi ja monet ystävistämme ovat ainoita lapsia, eikä kukaan ole minulle sanonut, että se olisi hänen elämäänsä pilannut. Ainoalla lapsella on puolellaan monia etujakin, esim. vanhempien mahdollisuus tukea taloudellisesti. Lisäksi ajattelen, että hän voi halutessaan muodostaa elämänkestävän parisuhteen ja hankkia itse vaikka sen neljä lasta, jos haluaa. Itselläni on sisarus ja ei hän itsessään tuo elämääni mitään suurta onnea, vaikka tietenkin rakastan häntä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yksilapsisilla koskaan huonoa omatuntoa, kun lapsella ei ole sisaruksia. Meillä on 1 lapsi ja emme voi taloudellisten ja jakamisen kannalta hankkia toista. Minulla on todella huono omatunto lapsen kannalta, että hänellä ei olisi koskaan sisaruksia ja leikki kaveria kotona. Tuntuu, että tämä olisi ainoa syy tällähetkellä tehdä uusi vauva.

 

Sama täällä. Toisaalta myös mieheni on ainoa lapsi ja monet ystävistämme ovat ainoita lapsia, eikä kukaan ole minulle sanonut, että se olisi hänen elämäänsä pilannut. Ainoalla lapsella on puolellaan monia etujakin, esim. vanhempien mahdollisuus tukea taloudellisesti. Lisäksi ajattelen, että hän voi halutessaan muodostaa elämänkestävän parisuhteen ja hankkia itse vaikka sen neljä lasta, jos haluaa. Itselläni on sisarus ja ei hän itsessään tuo elämääni mitään suurta onnea, vaikka tietenkin rakastan häntä. ap

Kiitos, tämä vähän lohdutti. Itselläni on sisarus ja olen kokenut hänet tosi rakkaaksi ja tärkeäksi lapsena ja aikuisena, vaikka kovin usein ei enää nähdäkään. Olisin ollut tosi yksinäinen ainoana lapsena, sillä nuoruus ei ollut meidän perheessä helppoa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yksilapsisilla koskaan huonoa omatuntoa, kun lapsella ei ole sisaruksia. Meillä on 1 lapsi ja emme voi taloudellisten ja jakamisen kannalta hankkia toista. Minulla on todella huono omatunto lapsen kannalta, että hänellä ei olisi koskaan sisaruksia ja leikki kaveria kotona. Tuntuu, että tämä olisi ainoa syy tällähetkellä tehdä uusi vauva.

Kaikista typeristä syistä typerin syy hankkia lapsi, on tehdä hänet toiselle lapselle kaveriksi. Kissan tai koiran voi ottaa kaveriksi, ei ihmistä herran umala! Kavereita on kyllä naapurissa ja suvussa. Ei lapsella tarvi olla 24/7 viihdyttäjää, ei vanhempia eikä sisarusta, lapsilla on hyvä mielikuvitus ja viihtyvät välillä yksinäänkin, kunhan joskus saa leikkiä toisten lasten kanssa. Pienellä ikäerolla olevat lapset, kun on tehty se leikkikaveri, ei useinkaan ole mitään muuta kuin ainaista tappelua, mustasukkaisuutta jopa aikuiseksi asti.

UP

Samasta syystä kuin ap emme tee pienellä ikäerolla lapsia. Kun edellinen on jo isompi niin taas jaksaa, varsinkin jos äitiyslomien välissä pääsee töihin.

Juu älä tee. Meillä 2v 23pvä ikäeroa noilla, ja täytyy sanoa että käyny mielessä pari kertaa "mikä v*tun idea oli tehdä toinen lapsi just nyt ku esikoinen alkaa olla jo ihminen?" esikoinen hieman.. Temperamenttinen, tästä toisesta tuli sitten kerrasta ylisosiaalinen ja huitelee alle 2kk yli 6h pätkiä hereillä. Ja luonnollisestikkaan eivät lähes koskaan nuku samaan aikaan. Mies reissuhommissa, vähän välillä väsyttää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yksilapsisilla koskaan huonoa omatuntoa, kun lapsella ei ole sisaruksia. Meillä on 1 lapsi ja emme voi taloudellisten ja jakamisen kannalta hankkia toista. Minulla on todella huono omatunto lapsen kannalta, että hänellä ei olisi koskaan sisaruksia ja leikki kaveria kotona. Tuntuu, että tämä olisi ainoa syy tällähetkellä tehdä uusi vauva.

Kaikista typeristä syistä typerin syy hankkia lapsi, on tehdä hänet toiselle lapselle kaveriksi. Kissan tai koiran voi ottaa kaveriksi, ei ihmistä herran umala! Kavereita on kyllä naapurissa ja suvussa. Ei lapsella tarvi olla 24/7 viihdyttäjää, ei vanhempia eikä sisarusta, lapsilla on hyvä mielikuvitus ja viihtyvät välillä yksinäänkin, kunhan joskus saa leikkiä toisten lasten kanssa. Pienellä ikäerolla olevat lapset, kun on tehty se leikkikaveri, ei useinkaan ole mitään muuta kuin ainaista tappelua, mustasukkaisuutta jopa aikuiseksi asti.

Onpa mustavalkoiset ajateltu. Ei meillä ainakaan ole naapurissa ja lähistöllä lapsia. Ja sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Itse olen kaksonen ja muitakin sisaruksia oli. Aina löytyi leikkikaveri sisaruksista ja olemme edelleen sisarusten kanssa läheisiä. Meilläkin maaseudulla leikkikaverit ja sukulaiset olivat kaukana. Ei siis pidä yleistää. Jos olisi kasvanut ainoana lapsena, niin hyvin yksinäinen olisi ollut.